lauantai 31. maaliskuuta 2012

Naiskaupan ja prostituution kiemuraiset tiet


Osallistuin 15.3.2012 Eduskunnan naisverkoston, Kansallisen ihmiskaupparaportoijan, NYTKIS ry:n ja TANEn järjestämään How to Prevent and Combat Sex Trade in Finland – In the Light of Practical Experiences from Other European Countries- seminaariin, joka käsitteli prostituutioon liittyvää ihmiskauppaa Suomen, sen naapurimaiden ja Euroopan tasolla. Seminaarin tarkoituksena oli selvittää, miten muiden maiden käytäntöjä voitaisiin hyödyntää suomalaisessa päätöksenteossa tilanteessa, jossa ihmiskauppalainsäädäntöä ollaan uusimassa. Seminaarissa oli useita kansainvälisiä puhujia, kuten Pierrette Pape European Women’s Lobbysta, EU:n ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaattori Myria Vassiliadou, Ruotsin kansallinen ihmiskaupparaportoija, rikostarkastaja Kajsa Wahlberg sekä useita kansallisia puhujia, muun muassa professori Johanna Niemi Helsingin yliopistosta, Jaana Kauppinen Pro-tukipisteestä, Sirkka-Liisa Anttila NYTKIS ry:stä, Tarja Filatov ja Eva Biaudet.

Virittäytyäkseni seminaarin teemaan, päätin seminaaria edeltävänä päivänä katsoa ystäväni suosituksesta Yle FST5:ltä alun perin tulleen dokumentin Naiskaupan tiet, joka käsittelee pääosin Itä-Euroopan maiden naiskauppaa ja sen uhreja. Dokumentissa haastatellaan entisiä naiskaupan uhreja, jotka ovat kotoisin entisistä Neuvostoliiton maista, maista, jotka ovat hyvin köyhiä ja joissa nuorten naisten tulevaisuudenkuva on pirstaleinen ja täynnä epävarmuutta ja työllistymismahdollisuudet ovat heikot. Näiden maiden naiset ovat niin sanotusti helppoja uhreja naiskauppiaille ja parittajille, sillä heidät on helppo huijata houkuttelevan, tekaistun työtarjouksen avulla ulkomaille, pois köyhyydestä ja epävarmuudesta. Ulkomailla naisille kuitenkin paljastuu tarjotun työn oikea luonne: heidät on myyty vieraaseen maahan prostituoiduiksi vasten heidän omaa tahtoaan, eikä pakotietä ole.

Sekä dokumentti, että seminaari potkivat minut tajuamaan entistä paremmin sen tosiasian, että prostituutio ja ihmiskauppa ovat hyvin monimuotoisia ja monimutkaisia asioita käsitellä. Hyvänä esimerkkinä voisi pitää prostituutiota rajoittavia ja kriminalisoivia lakeja: vaikka näillä saataisiin näkyvä ja tiedettävissä oleva prostituutio vähenemään joissain maissa, kuten vaikkapa Ruotsissa on tapahtunut, on hyvin todennäköistä, että prostituutio ja ihmiskauppa vain siirtyvät tällöin näistä maista toisiin. Toinen ongelma, joka tuli esille Pro-tukipisteen edustajan Jaana Kauppisen puheenvuorossa, on se, että rajoitukset ja kriminalisointi heikentävät vapaaehtoisesti ammattiaan harjoittavien seksityöläisten turvaa ja oikeuksia ja ne painavat prostituution niin sanotusti maan alle. Samoilla linjoilla Kauppisen kanssa oli myös Pierrette Pape, jonka mielestä rajoituksilla ja toleraatiolla saatetaan oikeastaan vain tukea parittajia ja ihmiskauppiaita, koska itsenäisestä ammatinharjoituksesta tulee liian riskialtista ja avun hakemisesta vaikeampaa bisneksen siirtyessä sisätiloihin, pois kansan silmistä.

Itse en niinkään lähde ottamaan kantaa, mikä poliittinen kanta lopulta olisi paras Suomelle, saati koko Euroopalle, koska prostituutio ja ihmiskauppa ovat niin monimutkaisia prosesseja ja päätökset, joita tehdään niitä koskien, voivat vaikuttaa hyvin eri tavalla eri tilanteessa oleviin prostituoituihin. Mutta siinä olen samaa mieltä Jaana Kauppisen kanssa, että prostituoitujen ainaisella uhriuttamisella ei lopulta pitkälle pötkitä. Seminaarissakin kiinnitettiin suurimmaksi osaksi huomiota prostituoitujen uhriluonteeseen ja kuinka heitä voitaisiin auttaa, vaikka mielestäni ongelman ydin on lopulta aivan jossain muualla: prostituutiossa ja ihmiskaupassa ei ole kyse vain ostaja-myyjä-suhteesta, vaan se on kokonainen prosessi, johon kuuluvat niin ihmiskauppiaat, parittajat, asiakkaat kuin myyjätkin sekä mahdollisesti myös muita tahoja. Ja tätä prosessia pyörittää ennen kaikkea kaupallisen seksin kysyntä, jota tukevat ne asenteet, jotka ylläpitävät ajatusta miesten oikeudesta seksiin ja naisen ruumiiseen. Pierrette Papen mukaan noin 25 prosenttia miehistä ajattelee, että prostituoidun raiskaaminen on silkka mahdottomuus, koska seksi on prostituoidun työtä. Mikäli tällaiset asenteet saataisiin kitkettyä ja naisia ja naisten ruumiillista itsemääräämisoikeutta kunnioitettaisiin, ei prostituutiolle ehkä olisi kysyntää. Mutta kuten italialainen ystäväni tokaisi, tällainen tilanne jopa Euroopan mittakaavalla on täyttä utopiaa. Ehkä hän on oikeassa, mutta idealistina toivon, että vaikuttamalla yleisiin asenteisiin voisimme saada aikaan edes pientä muutosta.

Dokumentti Naiskaupan tiet katsottavissa vielä yhdeksän päivän ajan Yle Areenasta: http://areena.yle.fi/video/1331244876690

Anni Mäenpää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti