maanantai 15. joulukuuta 2014

Seksismi ja queeriys rapissa ja hip hopissa

Hip hop ja rap on perinteisesti ollut ja on edelleen miesvaltainen ja maskuliininen musiikinlaji. Homofobia on myös aina ollut osa sitä. Seksismi, aitous, autenttisuus ja maskuliinisuus ovat adjektiiveja, jotka ovat hyvin olennaisia asioita hip hopissa.

Seksismi on hyvin näkyvä ja kuuluva osa hip hopia, jonka kohteena ovat usein naiset. Naisilla on useita rooleja rapissa, esimeriksi videohuora (video ho), paha muija (bad bitch) ja Afrikan kuningatar (mother). Valtavirran naisrappareita, muun muassa Nicki Minaja, Lil' Kimiä ja Iggy Azaleaa onkin syytetty siitä, että he pitävät hip hopissa ja rapissa patriarkaattisuutta yllä. Tämä patriarkaattisuuden ylläpitäminen ei periaatteessa ole hyvä naisten kannalta, sillä sukupolvet toisensa jälkeen oppivat siihen, että  naisia kohdellaan objekteina rapissa. Toisaalta taas tämä "naiset objekteina" on osa hip hop -kulttuuria, niin sen muuttamista ei välttämättä ole nähty tarpeelliseksi. On myös sanottu, että Nicki Minaj ja muut naisrapparit eivät pitäisikään patriarkaattsuutta yllä, vaan he ovatkin "johtajia", dominoita, jotka kontrolloivat miesten haluja.

Autenttisuutta ja uskottavuutta rapissa edustaa muun muassa hypermaskuliinisuus, joka nähdään kovuutena. Kovuus on hyvin olennainen elementti ollakseen uskottava hip hop -kulttuurissa. Koska feminiinisyyttä ja queeriyttä ei hip hop -kulttuurissa koeta kovin maskuliinisena, edustavat nämä epä-autenttisuutta.

Rapin perinteinen homofobisuus ja sukupuolinormit ovat pikkuhiljaa liukenemassa ja laimentumassa queer-rapin kautta. Queer-rapartisteja ovat muun muassa Mykki Blanco, Zebra Katz, Angel Haze ja Le1f. Queer-rap vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta genreltä. Koska autenttiseen rapiin liittyy niin vahvasti ideat hypermaskuliinisuudesta, automaattisesta heteroseksuaalisuudesta, naisten roolit objekteina, on mielenkiintoista, että sitä vastaan on syntynyt queer-rapskene. Mielestäni on aika outo ajatus, että feminiinisyys ja queeriys voidaan nähdä ei-autenttisena ja "feikkinä". Kerta aitous on olennaista hip hopille, niin eikö queer-rapartistit jos ketkä ole aitoja? He ovat juuri sitä mitä he ovat, eivätkä taivu rapin heteroseksuaalisuudelle ja maskuliinisuudelle. Itsensä näkyväksi tekeminen on myös olennaista hip hop -kulttuurissa, ja juuri sitähän feministiset ja queerit rapartistit tekevät. He rikkovat rajoja ja stereotypioita siitä, että hip hop olisi ainoastaan maskuliinista ja heteroseksuaalista. He tekevät itsensä näkyväksi, ja kyseenalaistavat rapin stereotypiat. He myös tekevät näkyväksi muutkin kuin heteroseksuaalit hip hopin kulttuurissa.

 

-Anniina Kauppinen
 
 
F-blogi jää joululomatauolle. Seuraava teksti ilmestyy tammikuun puolessa välissä.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti