Korvaton mäyräkoira ja vähemmistöjen oikeudet

Olin 19.3. Tahdon 2013 -kampanjan avajaistilaisuudessa kirjoittamassa nimeni vetoomukseen kymmenien muiden tasa-arvon kannattajien kanssa. Jostain syystä aloin pohtia tasa-arvoista avioliittoa, ja yleisemminkin seksuaali- ja muidenkin vähemmistöjen oikeuksia tuttujen (tai vähemmän tuttujen) lastenkirjojen kontekstista.

Ensiksi mieleeni tuli Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä –kirjat. Kirjojen päähenkilö Pekka on hännättömyydessään fyysisesti hiukan erilainen ja ”huonompi” kuin muut kissat. Kiltteytensä ja oikeamielisyytensä takia Pekka kuitenkin vetää aina lopulta pitemmän korren, ja ”normaalit”, pitkähäntäinen mutta ilkeä Monni typerien seuraajiensa kanssa jää nuolemaan näppejään. Tarinat kertovat aina siitä, miten Pekalle halutaan jotain pahaa, koska hän on erilainen ja siksi muiden mielestä sietämätön, mutta aina on myös onnellinen loppu, jossa vähemmistö voittaa ja paha saa palkkansa.

Pekka Töpöhännissä syrjittyä ryhmää edustaa myös Mauri Mäyräkoira, jota pilkataan, koska häneltä puuttuu toinen korva. Taas oikeamielinen Pekka on ainoana syrjityn ystävä ja puolustaa tätä. Ja lopulta Pekka ja Mauri ovat fiksumpia kuin koko ”vammaton” porukka. Töpöhäntä-tarinat ovat mielestäni selvästi kantaaottavia ja opettavat lapsille, miten erilaisuus pitää hyväksyä ja kaikki ovat yhtä arvokkaita ominaisuuksistaan riippumatta. Korvattomat ja hännättömät hahmot ovat nähdäkseni suora analogia yhteiskunnan syrjittyihin ryhmiin, joita muut oudoksuvat, kuten vaikka seksuaalivähemmistöihin.

Toinen samantyyppinen esimerkki asennekasvatuskirjallisuudesta on Harry Potter. Pottereissa hyvikset ovat sekalainen joukko jästisyntyisiä, puoliverisiä tai näiden kanssa kaveeraavia velhoja ja noitia; juuri sitä ryhmää, jota paha, velhojen puhdasverisyyttä ihannoiva hallinto vainoaa. Tästäkin mielestäni löytyy suora viittaus oikean elämän syrjintään ”rodun”, etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen tai, kirjailijan brittitausta huomioiden, yhteiskuntaluokan perusteella. Päähenkilö Harry on tyypillinen sankari, joka puolustaa heikompia ja ominaisuuksiensa takia syrjittyjä.

Tällaista lapsille siis tarjotaan, opetetaan ja luetaan, mikä ei varmasti ole huono juttu. Nenä kirjassa viihtyneenä lapsena olen vakuuttunut siitä, että kirjat (ja luonnollisesti muutkin kulttuurituotteet kuten elokuvat) vaikuttavat vahvasti lapsen muotoutuviin käsityksiin ympäröivästä maailmasta. Näin ollen ei ole ollenkaan samantekevää, mitä ja millaisia arvoja välittävää materiaalia lapsille tuotetaan.

Kuitenkin samalla, kun lapsille kerrotaan avarakatseisuuteen kasvattavia satuja, tehdään selväksi, että tietyt ryhmät eivät kelpaa maurimäyräkoiraksi. Esimerkiksi päiväkodin henkilökuntaan kuuluva oli todennut, ettei lasten tarvitse edes tietää mitään seksuaalivähemmistöistä, ”homoasiat eivät kuulu lasten maailmaan”, ihan kuin homous olisi jotain aikuisviihdettä. Aikuiset lukevat kyllä lapsille satuja, joissa oikeus voittaa ja joissa syrjityt sitten lopulta ovat yhtä hyviä kuin muutkin, mutta tosielämässä eivät kannusta syrjimättömyyteen.

Missä vaiheessa Pekka Töpöhäntää symppaavista lapsista sitten tulee kyynisiä aikuisia, joiden mielestä erilaisuus, esimerkiksi homous, on jos ei nyt väärin, niin ainakin hiukan epämukavaa ja inhottavaa? Kun luemme Pottereita, luontevasti asetumme oikeudenmukaisuutta puolustavan Harryn puolelle. Miksi oikeassa elämässä emme voisi olla heikompia puolustavia Pottereita?  


Leena Rinne

Kaikki tahtoo?

Huomenna 19.3. starttaa Tahdon2013-kampanja, jossa kansalaisaloitteen voimalla halutaan saada Suomeen tasa-arvoinen avioliittolaki. Huomisesta alkaen aloite on mahdollista allekirjoittaa paperisena tai kansalaisaloite.fi-sivustolla. Turussakin aloitetaan nimien kerääminen heti aamusta.

Tasa-arvoinen avioliittolaki on ihmisoikeus, mutta sen nykyistä hahmotelmaa voi kritisoida muutenkin kuin ”perhearvoilla”, uskonnolla tai muilla homofobisilla kommenteilla. Oikeustieteen professori Anu Pylkkäsen mukaan siirtyminen sukupuolineutraaliin avioliittoon vain toistaisi vanhaa kaavaa, jossa painotetaan omaisuutta hoivasuhteiden jäädessä toisarvoisiksi. Hän ehdottaakin avioliitosta luopumista oikeudellisena instituutiona ja hahmottelee parisuhdeneutraalia yhteistalouden mallia pamfletissaan Vaihtoehto avioliitolle. Seksuaalisuudesta yhteistalouden sääntelyyn (Vastapaino, 2012). Pylkkäsen mukaan ongelmana on muun muassa parisuhteiden säätely ja luokittelu seksuaalisen identiteetin perusteella. Oleellisempaa olisi keskittyä syrjimättömyyteen ja hoivan järjestämiseen.

Pylkkäsen hahmottelema yhteistalousmalli ei perustu parisuhteelle vaan sen voisivat muodostaa ketkä tahansa. Yhteistaloussopimus ulottuisi osapuolien yhteisiin asioihin eli siihen ei sidottaisi yksityisomaisuutta. Keskeistä olisi luottamuksensuoja, mikä varmistaisi, että yhteiselämän loputtua osapuolet eivät voi jäädä tyhjän päälle, esimerkiksi ilman asuntoa. Pylkkäsen hahmotelma huomioisi siis suhteiden monimuotoisuuden ja toimisi joustavasti muuttuvissa tilanteissa.

Suurimpana muutoksena Pylkkänen pitää yhteistalousmallissa normatiivisten ajatusmallien muutosta, sillä sen vaatimat oikeudelliset muutokset eivät olisi suuria. Yhteistalousmalli purkaisi normatiivista perhekäsitystä, seksuaalisuuden ja oikeuksien kytköksiä sekä yksityisen ja julkisen rajaa. Pylkkäsen hahmotelma onkin siis silkkaa klassista feminismiä: luonnollistettujen ajatustapojen purkamista. Juuri näihin luonnollistettuihin malleihin osuminen tekee muutoksesta kuitenkin hankalaa. Pylkkänen ei usko, että yhteistalouden malli saataisiin vietyä läpi lähiaikoina.

Vaikka Tahdon2013-kampanjan sisältö ei haastakaan avioliittoinstituutiota, on se tärkeällä asialla. F-piste on mukana kampanjoimassa Tahdon2013 puolesta ja kerää nimiä kansalaisaloitteeseen tapahtumissaan. Myös Turun ylioppilaskunta kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia ja osallistuu kannatusilmoitusten keräämiseen. On hyvä kuitenkin muistaa, ettei Tahdon2013-kampanjan vaatima lakiuudistus ole vastaus kaikkiin avioliittoinstituution ongelmiin.  F-piste suosittelee kansalaisaloitteen allekirjoittamista, mutta samalla voi kuitenkin pohtia, mitä todella haluaa tahdon-sanaan kuuluvan.

Nea Alasaari

Kirjoittaja aikoo allekirjoittaa kansalaisaloitteen avioliittokriittisistä näkemyksistään huolimatta.

Lähteet: 

Pylkkänen, Anu (2012): Vaihtoehto avioliitolle. Seksuaalisuudesta yhteistalouden sääntelyyn

ja

http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2012/numero-10/yhteiselama-uusiksi

Kohtaamisia

Joskus asiat eivät mene niin kuin toivoisi. Sitä haluaa mennä katsomaan elokuvaa Kerron sinulle kaiken, mutta aikataulujen takia päätyykin katsomaan The Last Standin. Ei siinä mitään, onhan se ihan näppärä elokuva, vaikkei Arnold Schwarzeneggerista niin välittäisikään. (Sen sijaan, mikäli elokuvaan on kirjoitettu mukaan roolihahmo vain jotta nelikymppinen Johnny Knoxville voi tulla näyttelemään sitä, on jotain pahasti pielessä.)

Huonompi homma, mikäli on lupautunut kirjoittamaan kyseisestä elokuvasta. Ei sitä kehtaa kopioida Turun Sanomien viime perjantain (TS 8.3.) viiden tähden arvostelua. Ja tuntuisi jotenkin tylsältä vain todeta että ”kaikista tämän vuoden kotimaisista elokuvista, joita en ole nähnyt, Kerron sinulle kaiken on ajankohtaisin ja kiinnostavin”.

Eli tällä viikolla blogissa edistetään katsojalähtöistä, omakohtaista elokuvakritiikkiä eli kaikki menevät katsomaan Simo Halisen uuden elokuvan ja muodostavat siitä oman arvionsa.

Nyt kun kerran puhutaan elokuvista, joissa seurataan erilaisten ihmisten kohtaamisia ja näiden kohtaamisien seurauksista niin pari positiivista sanaa Pilvikartastosta.

Siinä missä Kerron sinulle kaiken on pieni elokuva ihmisyydestä, niin samaan aikaan leffateattereissa pyörivä Pilvikartasto (Cloud Atlas) on suuri elokuva ihmisyydestä.

Olin ehtinyt lukea puolet David Mitchellin kuusisataasivuisesta romaanista, kun menin katsomaan Wachowskien kolmituntisen elokuvan. Pilvikartasto on monisyinen elokuva, jossa seurataan kuutta eri tarinaa, joissa jokaisessa yksilön teoilla on kauaskantoiset seuraukset. Oli sitten kyseessä 70-luvulle sijoitettu jännäritarina, jossa naisreportteri tutkii arvoitusta ydinvoimalassa tai tulevaisuuden dystopiassa tapahtuva scifikertomus tietoiseksi tulevasta tarjoilijatar-kloonista, niin koko ajan keskiössä on ihminen.

Pilvikartasto hyppii miljööstä ja tyylilajista toiseen, mutta on teemaltaan yhtenäinen kokonaisuus. Elokuvassa lähimmäisen rakkaus on voima, joka ylittää ajan, paikan, sukupuolen ja genren rajat.

Molemmat elokuvat pyörivät tällä hetkellä ainakin Finnkinon teattereissa ja ovat F-pisteen suosiossa.

Annina Välimäki

Tämän viikon kirjoittaja on f-twitteristi, joka suosittelee mielellään kirjoja ja elokuvia.

Keiden naisten päivä?

Useimmat varmasti tietävät, että 8.3. vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Mutta keitä nämä naiset ovat, joita juhlimme? Keitä tällöin oikeastaan tulisi juhlistaa?

Naisten kategoriaa on kritisoitu ja sen olemassaoloa on kyseenalaistettu varsinkin 1990-luvun queer-buumista lähtien. On kysytty, mitä tapahtuu feminismille, jos naiset ryhmänä osoitetaan kuvitteelliseksi. Voiko olla feminismiä ilman naisia?

Myös F-piste pureutuu tämän vuoden naistenpäiväteemoissaan naiseuden moninaisuuteen ja sen määrittelyn monimutkaisuuteen. Viime vuoden teemoja olivat vaginat (lausuttuina ja askarreltuina) sekä naisen euro. Sotun loppuosat ja genitaalit ovatkin toki huomionarvoisia aspekteja, mutta naiseus on näitä seikkoja huomattavasti laajempi ja mutkikkaampi ilmiö. Ilman näitä voi lukeutua naiseksi ja toisaalta voi niiden kanssa olla lukeutumatta.

Tänä vuonna pyrimme erityisesti painottamaan genitaalisensitiivisyyttä (ks. F-blogi 1/2013, kohta 4.), mikä tulee esiin myös naistenpäiväohjelmassamme. Suuntaamme katsomaan ensi-iltansa tuolloin saavaa suomalaista elokuvaa Kerron sinulle kaiken, joka kertoo vastikään sukupuolensa korjanneesta Maaritista ja hänen lähipiirinsä ihmisistä*. Ilta jatkuu Suxesissa hauskanpidon ja hengailun merkeissä. Viime vuodelta tuttu konsepti on lomakemuotoinen tietovisa, jonka voi täyttää illan aikana. Vastanneiden kesken arvotaan drinkkilahjakortti. Naistenpäivän rientoihin kanssamme osallistuu Turun seudun Seta ry:n Transryhmä.

Ei ole yhtä vastausta siihen, keitä naistenpäivänä juhlitaan. Nyrkkisääntönä varmaan voisi sanoa, että kaikkia, jotka itse kokevat syytä tai halua tulla tuolloin juhlituiksi sekä juhlistaa muita. Tervetuloa mukaan!

Kia Andell

*Elokuvasta ilmestyy arvio ensi viikon F-blogissa.