Viime maanantaina F-piste järjesti jälleen Kriittiset iltamat, jossa teemana oli tällä kertaa poliittinen porno. Paikalla oli pornoa laajasti tutkinut mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen sekä queer-feministisen pornolehti Ménage à trois -lehden päätoimittaja Begemot. Keskustelu käynnistyi Paasosen minijohdatuksella feminismin kentän sisällä käytyyn pornokeskusteluun, jota on leimannut 70-luvulta saakka vahva vastakkainasettelu. Antipornolinjaa edustavien mukaan porno on patriarkaatin aiheuttamaa väkivaltaa siinä missä anti-antipornoajattelijoiden mielestä pornon yksimielinen tuomitseminen sivuuttaa naisten oman toimijuuden ja bdsm-kulttuuriin paikantuvien naisten kokemukset. Dialogia eri kuppikuntien välillä on vain vähän, mikä määrittää pornokeskustelua yhä edelleen Yhdysvalloissa, Britanniassa ja osin myös Australiassa.
Jäin pohtimaan pornon asemaa Pohjoismaiden tasa-arvoa painottavassa, sangen antipornohenkisessä ilmapiirissä. Suomessa Naisasialiitto Unioni on perinteisesti ollut pornoa ja myös prostituutiota vastustava järjestö, ja vaikka järjestön nykyiset tavoitteet liittyvätkin enemmän prostituutioon kuin pornoon (seksin ostokielto), tuo järjestö kannanotoissaan esille vanhemman polven feministejä. Suomalaisen naisasialiikkeen sisäinen moninaisuus näkyy juurikin prostituutiokysymyksessä: Unionin kustantama Tulva-lehti on ottanut prostituutioon vastakkaisen kannan (Helsingin Uutiset 14.3.2013). Vaikka Suomessa pornokeskustelu onkin ollut muihin maihin verrattuna maltillista, vastakkainasettelu sekä pornon että prostituution suhteen ei ole hedelmällistä sen enempää Suomessa kuin muuallakaan. Uusia lähestymistapoja kaivaittaisiin kipeästi.
Illan teeman mukaisesti puhuimme myös pornon poliittisuudesta. Voiko porno ylipäätään olla poliittista tai kantaaottavaa? Ménage à trois -lehden päätoimittaja Begemot totesi, että lehden poliittisuus tulee ilmi kuvausjärjestelyissä ja kaupallisuuden vastustamisessa. Lehden mallit voivat itse vaikuttaa lavastuksiin ja he voivat kuvausten jälkeen joko kieltää tai sallia kuvien levittämisen lehden kautta. Poliittisuus ulottuu myös sisältöön, ja toimitus on halunnut valita julkaistavaksi sekä rankempaa että kevyempää materiaalia kuin myös tavallista ja erikoista kuvastoa.
Henkilökohtaisesti koin mielenkiintoiseksi lehden tarkoituksen. Begemot sanoi suoraan, että Ménage à trois on tarkoitettu masturboinnin apuvälineeksi. Aiemmin päätoimittaja valotti lehden korvauskäytäntöjä eli sitä, että mallit eivät saa kuvistaan korvausta vaan osallistuvat lehden tekoon kukin omista syistään. Onkin syytä olettaa, että kyseessä on siis eräänlainen reilusti tuotettu porno, joka on kaukana niin näennäistaiteellisesta pehmopornosta kuin suttuisesta, entisen itäblokin maissa kuvatusta hc-jyystöstäkin. Lehden näkökulmassa tuoksuu raikas vastuullisuus, joka avaa näkökulmia eroottisen, esittävän kuvan voimauttavaan potentiaaliin. Kuvissa esiintyminen mitä ilmeisemmin antaa malleille paljon, joten voisiko myös kuvien kuluttaminen olla katsojan omaa seksuaalisuutta ja identiteettiä vahvistavaa toimintaa? Millainen pornoa katsova katse ylipäätään on?
Tuuli Matikainen
