Olin vuosi sitten feministisen
itsepuolustuksen työpajassa. Se oli kaikin puolin hyödyllinen ja
avartava kokemus. Menin kurssille aika ylimielisellä mielialalla,
pohjalta ”olen treenannut taekwondoa 2 vuotta, ei täällä voi
tulla mitään uutta”. Kuinka ollakaan, kuuden tunnin kurssilla
käsiteltiin vaikka mitä, jota en kahden vuoden
itsepuolustuslajiurallani ollut tullut edes ajatelleeksi.
Feministinen
itsepuolustus eroaa perinteisistä itsepuolustuslajeista erityisesti
vahvan henkisen puolen korostamisensa vuoksi. FIP:n lähtöajatuksena
on saada naiset tajuamaan olevansa puolustamisen arvoisia. Mistään
fyysisistä puolustustaidoista ei nimittäin ole hyötyä, jos ei
tämä ajatus ole itsestäänselvänä mielessä. Kuten Voima-lehden artikkelissa aiheesta mainitaan, mustan vyö karatessakaan ei suojele naista
väkivaltaiselta parisuhteelta.
Feministinen itsepuolustus syntyi
1970-luvun Yhdysvalloissa, kun raiskausta ja muuta väkivaltaa
kokeneet naiset alkoivat kerääntyä yhteen puhumaan kokemuksistaan.
FIP:n perusajatuksena on parantaa naisten tietoisuutta
rakenteellisesta väkivallasta ja antaa heille keinoja puolustautua
erilaisilta loukkauksilta, niin fyysiseltä kuin henkiseltä
ahdistelulta. Itsetunnon parantaminen ja omien rajojen vetämisen ja
niistä kiinnipitämisen opettelu on keskeistä. Esimerkkinä FIP:n
harjoituksista, yksi taktiikka konkreettisiin tilanteisiin
reagoimiseen on nimetä tilanne, kritisoida sitä ja sanoa mitä
tahtoo, esim. ”Sä sanoit mua huoraksi. En pidä siitä, että
sanot mua huoraksi. Haluan, että lopetat sen".*
Kun lueskelee netistä aiheesta, ei
tietenkään mene kauan, kun törmää omituisiin asenteisiin. FIP
nähdään ”femakko-karatena”, joka yllyttää naisia väkivaltaan
miehiä kohtaan. Tässä jää huomaamatta se, että FIP:ssä ei
missään tilanteessa ole tavoitteena hyökkäysmieliala, vaan
ainoastaan itsensä suojeleminen jo alkaneessa väkivaltatilanteessa.
Jos se tapahtuu munia potkimalla, olkoon sitten niin, mutta kukaan
todellinen feministi ei lyö miestä tuosta vaan.
FIP-vastaiset asenteet kumpuavat ehkä
siitä, että laji on suunnattu ainoastaan naisille,
”naishenkilöille, jotka identifioivat itsensä naisiksi tai joilla
on kokemuksia naisina olemisesta” (käymäni FIP-työpajan vetäjien
muotoilu). Tämä onkin mielestäni pienehkö epäkohta lajissa.
Naisiin kohdistuva väkivalta on laaja ja edelleenkin turhan vaiettu
ilmiö, enkä millään tavalla halua kyseenalaistaa naisten
voimauttamisen tärkeyttä, mutta sukupuolistunut väkivalta
koskettaa kuitenkin myös muita kuin naisia. Esimerkiksi homo- ja
transfobista väkivaltaa kokeneet tai pelkäävät kuuluisivat
mielestäni varsin perustellusti FIP:n kohderyhmään.
Feminististä itsepuolustusta voi
harrastaa (peruskurssin / työpajan käytyään) toimintaryhmissä,
joissa kokoonnutaan muiden harrastajien kanssa jakamaan häirintä-
ja väkivaltakokemuksista sekä varautumaan mahdollisten uhkaavien
tilanteiden varalle niin mielikuvaharjoittelulla kuin fyysisillä
harjoituksilla. FIP on auktoriteettivapaata toimintaa, jossa ei ole
johtajaa ja kaikki ovat ryhmässä tasa-arvoisia. Ryhmissä on myös
vaitiolovelvollisuus, eli siellä kuulluista asioista ei saa puhua
ulkopuolisille. Tällä varmistetaan, että myös rankoista
kokemuksista on turvallista puhua. Helsingissä toimii tietojeni
mukaan FIP-ryhmä, mutta Turussa sellaista ei tällä hetkellä ole
toiminnassa.
Jos kiinnostus heräsi, FIP:tä on
mahdollista päästä kokeilemaan Turussa tämän syksyn aikana
F-pisteen järjestämässä työpajassa. Tarkemmasta ajankohdasta sun
muusta ilmoitetaan myöhemmin F-pisteen postituslistalla ja Facebook-sivulla.
Leena Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti