Tunnustan kuuluvani siihen ihmis(nais?)ryhmään, joka myös Crazy Cat
Ladyina tunnetaan. Jumaloin ja ihailen kissoja; voin puhua niistä tuntikausia,
unohdan täysin ympärilläni olevat ihmiset kissan nähdessäni, pyörin päivittäin
verkossa lukemassa kissajuttuja, päivittelen kissa-aiheisia somesivustoja ja
haaveilen kodista, joka olisi tyylikäs kissaparatiisi. Niin ja tietenkin
taloudestani löytyy myös kaksi karvapalloa, joista nuoremman väitetään olevan
minulle jonkinlainen lapsi. Ilmeisesti oletus liittyy jotenkin siihen, että
kutsun itseäni tämän Mamiksi.
En kuitenkaan ole (onneksi) asuntomme ainoa kissahullu, eikä toinen
kissoista edes ole virallisesti minun vaan kumppanini. Meitä Crazyja on siis kaksi
– vai onko? Kanssa-asukkini on nimittäin (myös tietokoneista, autoista ja
pelaamisesta pitävä) mies, eikä ainakaan minun tietääkseni (keskiverto
hetero)mies ole lady. Kissoja rakastavat miehet eivät myöskään ole yhtään
hulluja, eivät markkina-arvoltaan heikompia eivätkä varsinkaan säälittäviä
vanhoja piikoja (tai lesboja), joiden seksuaalisen turhautumisen määrää on
mahdotonta mitata. Päinvastoin he ovat seksikkäitä, älykkäitä, helliä, ihania
ja ihailtavia, todellisia kuumia kolleja.
Ongelma saattaa kuulostaa pienelle ja mitättömälle, vaikkei se sitä ole.
Kielellä - sanoilla ja nimityksillä – on nimittäin voimaa. Kyse ei
ole pelkästään leikkimielisestä vitsailusta, vaan suhtautumistapa kuvastaa
laajemmin länsimaisen kulttuurin tapaa arvottaa sukupuolia. Kun miehiä
kutsutaan kuumiksi kolleiksi ja naisia hulluiksi kissanaisiksi, tuotetaan
binääristä sukupuolijakoa ja vahvistetaan miehen asemaa suhteessa naiseen.
Feminiisyys on perinteisesti määritelty negatiiviseksi suhteessa
maskuliinisuuteen tai suljettu mystifisoimalla ihmisyyden (mieheyden)
ulkopuolelle – tästä ovat saaneet myös kissat osansa. Esimerkiksi noitavainojen
aikaan myös kissoja vainottiin, ja 1900-luvun alkupuolella naisliikkeen synnyn
alkuaikoina konservatiiviset vastustajat käyttivät hyväkseen kissakuvia, kun
he pyrkivät luomaan kuvaa säälittävistä naisaktivisteista.
Saman perinteen mukaan feminiiseksi luokitellut piirteet ovat tehneet
miehestä luuserin. Kulttuurissamme on kuitenkin viimeisten vuosikymmenien
aikana tapahtunut muutosta, minkä seurauksena stereotyyppioiden sijaan on
ryhdytty arvostamaan maskuliinisuuden ja feminiisyyden sekoittumista. Täten
kuten olutta juova nainen on ihailtavan cool, tuo kissoista (ja ylipäätään
eläimistä) pitävä mies esille feminiinistä puoltaan, hellyyttä, hoivaa ja
herkkyyttä. Uusi suuntaus saattaa kuulostaa oikealle ja edistykselliselle, sillä
tiukkojen sukupuoliroolien hellittäminen on hyvä asia. Todellisuus on kuitenkin
aivan toinen, sillä se, mitä yhteiskunnassamme arvostetaan, määrittyy yhä perinteisen
maskuliinisuuden kautta. Crazy Cat Lady ei ole edelleenkään seksikäs, sillä hän
on nainen (kuuma kissa ei oikeasti pidä kissoista). Seksikäs ei ole myöskään
kissoista pitävä mies, joka hän määrittyy sukupuolinormien mukaan liian
feminiiseksi – hän on pelkkä naismainen luuseri, joka pitää kynsillä
varustetuista karvapalloista koska ei saa oikeaa ”pussya” (tai koska hän on
homo).
Ollakseen kuuma kissamies tulee miehen siis yhä edelleen olla mies –
heteronormatiivisen maskuliinisuuden näkökulmasta määriteltynä.
^._.^
Pipsa Raglitius
F-pisteen kissahullu vpj, taloudenhoitaja ja nettisivuvastaava
---
Lähteet: Internetin syövereistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti