Saanko seksiä, jos vähän kehun?

Zen Café – Todella kaunis

Me kohtaisimme aina silloin kun on tärkeää
se ettei kukaan häiritse tai pääse käskemään.
Me antaisimme toisillemme hiljaisuuteen syyn.
Niin sinä ostat aikaa siis ja minä sitä myyn.

Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran

Me kestäisimme toisiltamme mitä tahansa.
Se mitä saisin sinulta, se voisi korvata
ne levottomat illat sekä unettomat yöt,
ajat, turhan hapuilun ja mitättömät työt

Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran

Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla
Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla
Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla
Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla
Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla

Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Todella kaunis, elät vain yhden kerran
Todella viisas, elät vain hetken verran
Todella kaunis, elät vain yhden kerran
Todella viisas

Me pystyisimme toisillemme ihmeen tekemään,
jos sinä pystyt niin kuin minä pystyn näkemään

Tämä Zen Cafén kappale oli aikanaan yksi suosikeistani. Se on hyvä edelleen, mutta nyt tulkintani siitä on hieman erilainen...

Alussa piiloudutaan pieneen pesään, jossa kukaan ei häiritse tai kerro, miten parisuhteen kuuluisi toimia. Sitten kehutaan ihastus maasta taivaaseen. Sen jälkeen alkaa suostutteluvaihe: Me kestetään toisltamme millaista kohtelua tahansa, ollaanhan me rakastuneita. Sinun ruumiissasi voin toteuttaa kosteat uneni ja sitä kautta elämäni saa tarkoituksen. Sen jälkeen taas kehutaan ja kerrotaan päämäärä: Haluan sellaisen parisuhteen, jossa voin ottaa sinut kysymättä koska vain, enkä pelkäisi olla sinun sisälläsi. Taas kehutaan ja lopuksi todetaan, että tämä minun raiskausfantasiani olisi mahdollinen, jos sinä pystyt näkemään tämän jutun, niin kuin minä sen näen.

Samuli Putron tekstit ovat ajoittain todella oivaltavia. Tämän tulkinnan jälkeen en voi olla miettimättä, onko hän nauranut Ruisrockin lavalla partaansa, kun 10 000 teiniä laulaa kuorossa parisuhdeväkivallan puolesta. Vai voiko olla, että kappale on kirjoitettu huomaamatta tätä ei-niin-viattoman-romanttista tulkintavaihtoehtoa.

Liioittelua ? Ehkä – ehkä ei.. Tässä nyt kuitenkin olisi vaihtoehtoinen sanoitus:

Janica – Todella kaunis

Me kohtaisimme aina silloin kun on tärkeää
se ettei kukaan häiritse tai pääse käskemään.
Me vaatisimme toisiltamme tasa-arvoa,
kumppanuutta suurinta ja joskus kukkia.

Olen todella kaunis, elän vain yhden kerran
Olen todella viisas, elän vain hetken verran
Olen todella kaunis, elän vain yhden kerran
Olen todella viisas, elän vain hetken verran

Me antaisimme toisillemme koko maailman.
Se mitä saisit toisilta, ei voisi korvata
hellyyttä ja hunajaa sä jota multa saat,
eikä sitä tunnetta, kun rakkauttas jaat.

Olen todella kaunis, elän vain yhden kerran
Olen todella viisas, elän vain hetken verran
Olen todella kaunis, elän vain yhden kerran
Olen todella viisas, elän vain hetken verran

Sä et tarttuisi minuun kysymättä
Etkä pelkäisi feministi olla

Sä et tarttuisi minuun kysymättä
Etkä pelkäisi feministi olla

Sä et tarttuisi minuun kysymättä
Etkä pelkäisi feministi olla

Sä et tarttuisi minuun kysymättä
Etkä pelkäisi feministi olla

Sä et tarttuisi minuun kysymättä
Etkä pelkäisi feminsiti olla

Olen todella kaunis, elän vain yhden kerran
Olen todella viisas, elän vain hetken verran
Olen todella kaunis, elän vain yhden kerran
Olen todella viisas, elän vain hetken verran
Todella kaunis, elän vain yhden kerran
Todella viisas, elän vain hetken verran
Todella kaunis, elän vain yhden kerran
Todella viisas

Me pystyisimme toisillemme ihmeen tekemään,
jos sinä pystyt niin kuin minä pystyn näkemään.

Janica Rantanen

Raiskaaja ei ole rakkaudenkipeä raukka

(Sisältää juonipaljastuksia Turun kaupunginteatterin Kakola -näytelmästä)

Kävin pari viikkoa sitten katsomassa Turun kaupunginteatterin Kakola -näytelmän. Odotukseni näytelmän suhteen olivat positiivisia. Ajattelin Linnateatterin kanssa yhteistyössä tehdyn rockmusikaalin elävöittävän kaupunginteatterin tarjontaa. Pian positiiviset odotukseni kuitenkin romahtivat ja vaihtuivat ensin ällötykseen ja sitten vihaan. Näytelmissä lienee tavallista draamakertoimen kääntäminen kaakkoon ennen väliaikaa, jotta katsojien mielenkiinto säilyisi tauon yli. Kakolassa väliaikaa edeltävän draaman huipennuskeinona oli käytetty raiskausta. Ällötystä ja vihaa ei kuitenkaan herättänyt pelkästään itse raiskaus vaan tapa, jota sillä käsiteltiin tai pikemminkin jätettiin käsittelemättä.

Kakolassa raiskaaja on vankilasta lomalla oleva seksuaalirikollinen, jonka mukaan teon motiivina on rakkaus. Hänet kuvataan muiden vankien alistamana raukkana, joka haluaa vain rakastaa. Näytelmässä raiskaaja huumaa uhrinsa juoman jokilaivalla ja raahaa hänet pimeälle kujalle. Todellisuudessa valtaosa raiskauksista tapahtuu sisätiloissa ja tekijä on usein uhrille entuudestaan tuttu, esimerkiksi puoliso, ystävä tai työtoveri. Raiskauksissa kyse ei ole suinkaan rakkaudesta tai edes seksistä vaan vallan käytöstä. Raiskauksessa on kyse halusta alistaa toinen ihminen.

Raiskauksen jälkeisenä aamuna raiskatun naisen äiti löytää sekavan tyttärensä kotisohvalta. Tyttö itkee ja syyttelee itseään. Hän kokee ansainneensa raiskauksen, koska joi liikaa. Äiti toppuuttelee tytärtään, mutta viesti jää hataraksi. Haluan sanoa sen teille nyt suoraan: vaikka sammuisitte alasti Kauppatorille, ei kenelläkään ole oikeutta koskea teihin. Alkoholin nauttiminen tai lyhyen hameen käyttö ei kumoa oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen.

Tämän ohella raiskauksen seurauksia uhrille ei juurikaan näytelmässä käsitellä. Näytelmän loppukohtauksessa raiskattu saa unelmiensa prinssin ja satuhäät. Todellisuudessa raiskauksen uhreilla on suurentunut riski sairastua masennukseen ja traumaperäiseen stressihäiriöön, ja he kärsivät vakavista psykososiaalisista ongelmista. Tämä puoli on kokonaan unohdettu näytelmästä, vaikka se soveltuisi draaman tehokeinoksi yhtälailla kuin itse raiskauskin.

Myöskään raiskaajalle ei näytelmässä koidu seurauksia. Totta on tosin, että todellisuudessakaan raiskausrangaistukset eivät ole kummoisiakaan verrattuna uhrien kärsimyksiin.Törkeästä raiskauksesta annettavat rangaistukset vaihtelevat välillä 2–10 vuotta vankeutta, raiskauksen rangaistukset välillä 1–6 vuotta vankeutta. ”Tavallisesta” raiskauksesta tuomittavat alle kahden vuoden vankeusrangaistukset voidaan lisäksi antaa ehdollisina. Lisäksi tuomiot vaihtelevat suuresti alueittain. Samaten myös tähän epäkohtaan Kakola -näytelmässä olisi voitu puuttua. Sen sijaan raukkaudenkipeä raukka sai jäädä etsimään uusia uhreja.

(Lähde: Raiskauskriisikeskus Tukinainen)

Ulla Lehtonen

Itämeri – Neulansilmin nähtynä

Minitekstiilit tekstiilitaiteen lajina Helsingin työväenopiston kiertävissä näyttelyissä vuonna 2011

Tekeillä oleva graduni käsittelee työväenopiston kursseilla valmistettuja minitekstiilejä, jotka olivat esillä Helsingissä kuudessa eri näyttelyssä. Kurssikutsussa kysyttiin: ”Mitä Itämeri sinulle merkitsee? Kenties aurinkoisia päiviä veden äärellä ja samanaikaisesti huolta meren saastumisesta?

Tutkimukseni alkuperäisaineistoa varten tein kyselylomakkeen, jonka lähetin kurssien osallistujille. Lähetettyihin kyselyihin 50% henkilöistä  vastasivat,  se  mikä minua eniten hämmästytti oli vastanneiden verrattain korkea ikä, vaikka osallistujat koostuivat hyvinkin heterogeenisestä joukosta. Vastaajien keski-ikä oli 66 vuotta, sekä kaikki kursseille osallistuneet olivat naisia.

Ensimmäisessä näyttelyssä oli 59 työtä, innostus kasvoi kuitenkin siinä määrin, että viimeisessä näyttelyssä oli 120 minitekstiiliä.

Alustavan tulkintani mukaan töistä erottui kolme eri näkökulmaa Itämeri- tilanteeseen.

Ensimmäisessä ryhmässä oli nähtävissä iloa, aurinkoa ja valkoisia purjeita. Toisen ryhmän muodostivat rauhalliset työt, jotka olivat lähinnä toteavia, kun taas kolmannessa ryhmässä ilmeni huoli Itämeren tilasta.

Oli upeaa, että n. 100 naista (joillakin oli useampi työ) innostuvat 20cmX 20cm minitekstiileistä, suunnittelivat ja toteuttivat eri tekniikoin töitään. Alustavassa luennassa näkyi riemu yhdessä tekemisestä. 

Monet naisista olivat ystävystyneet ja kuulleet muitten ajatuksia ja mielipiteitä. vastauksissa näkyi myös toisten tuen ja kannustuksen tärkeys. Laajennan kyselyäni, sillä toivon saavani nuorempien kurssilaisten mielipiteitä mukaan. Tässä ensimmäisessä kyselyssä näkyi selvästi vanhemman polven huoli Itämeren saastumisesta. He ovat elämänsä aikana nähneet tapahtumien kehitykseen.

Yllä oleva minitekstiili kertoo kahdeksan Itämeri valtion naisten kädenojennuksesta toisiaan kohti. Sana meri on kirjailtu useilla kielillä, joka on viesti kaikille jäsenvaltioille puhtaamman meren puolesta.

Berit Hasu

Minna Canth – feminismi ennen ja nyt

Minna Canthia voidaan kutsua ensimmäiseksi suomalaiseksi feministiksi, eikä suotta. Esimerkiksi kannanotossaan ”Naiskysymyksestä vielä sananen” (Minna Canth, 1885) hän arvostelee kovin sanoin julkisesti yhteiskuntamme epäkohtia. Hän kirjoittaa miesten vetoavan Jumalan säätämään maailman järjestelmään, vaikka kyseessä on heidän omat lakinsa ja pahat tekonsa. Sen vuoksi hän arveleekin, että myös miesten sivistys saattaa olla yhtä ummehtunutta ja onttoa kuin heidän uskontonsa ja moraalinsakin. Juuri uskonnon varjolla he ovatkin selittäneet naisten orjuuden Jumalan määräämäksi, kun ”he poloiset eivät muulla tavoin enää voineet sitä puolustaa”.

Oveluutensa ja ironisen kielenkäyttönsä avulla hän antaa lukijoidensa itse ymmärtää, miten typeriä aiemmat keskustelut naisen asemasta ja oikeuksista ovat olleet. Hän kirjoittaa muun muassa, että: ”Eikö olisi parasta, että tulevana vuonna nostettaisiin kirkonkokouksessa uudelleen kysymys siitä, onko naisella sielua vai ei.” Mikäli naisen sieluttomuus saataisiin todistettua, niin ei ”sieluttomalle olennolle tarvitsisi mitään inhimillisiä oikeuksia antaakaan, eikä niitä kukaan voisi silloin enää vaatiakaan”.

Canth kehottaa naisia vapautumaan vielä niistä harvoistakin siteistä, joilla he ovat kiinni mädässä yhteiskunnassamme. Hänen mielestään naisten tulee kasvaa ja valmistua itsenäisesti tulevaan tehtäväänsä, ja kun otollinen hetki viimein koittaa, tulee naisen ”ihmiskunnan äitinä ja kasvattajana nousta valtaistuimelle ja ottaa tehokkaasti osaa lakien laadintaan, uskonnon puhdistamiseen, tieteen ja taiteen kehittämiseen sekä yhteiskunnallisen elämän uudelleen järjestämiseen”.

Yhteiskuntamme ei ole enää sama kuin 1800-luvun lopulla, mutta Canthin kaltaisia rohkeita feministejä on edelleen liian vähän. Vain harva uskaltaa julistautua feministiksi sanan negatiivisen konnotaation vuoksi, vaikka homoja ja naispappeja vastustavat fundamentalistit riehuvatkin harvasen päivä mediassa. Tänä päivänä meillä on ehkä äänioikeus, naisedustajia eduskunnassa ja muissa johtotehtävissä, mahdollisuus akateemiseen koulutukseen ja oikeus omaan omaisuuteen, mutta paljon epäkohtia on siitä huolimatta edelleen selvittämättä. Kun esimerkiksi naisen euro on vain 82 senttiä, kuten edellisessä f-pisteen blogitekstissä jo todettiin, herää kysymys muun muassa siitä, minkälaisessa asemassa sinkkunaiset ja naisparit tänä päivänä ovat. Vaikka ongelmat eivät olekaan enää samoja, tarvitaan feministejä silti yhtä lailla kuin ennenkin!

Jael Tuominen

Muistutus F-pisteen ja Muusan järjestämästä Minna Canthin päivän ohjelmasta:

F-piste juhlii kotimaisen kirjallisuuden ainejärjestön Muusan kanssa 19.3 Minna Canthin päivää. Sirkkalan aulassa neulotaan torkkupeittoa ja luetaan ääneen Minna Canthia kello 11.45-16.00. Valmis torkkupeitto lahjoitetaan Turun Tyttöjen Talolle ja kaikki ovat lämpimästi tervetulleita neulomaan, virkkaamaan tai muulla tavoin improvisoimaan tilkkuja peittoon. Puikkoja ja virkkuukoukkuja löytyy vapaaehtoisille neulojille paikan päältä (mutta myös omat voi tuoda mukana!) ja lämmikkeeksi tarjolla on myös kahvia ja teetä.

Nea Alasaari

Vaginoiden vallankumous

F-pisteen ensimmäinen kunnon näytön paikka koitti eilen naistenpäivänä, jota juhlistimme aamukahdeksasta myöhään yöhön. Päivään mahtui paljon tapahtumaa, niin hulvattomia hetkiä kuin vakavampaakin asiaa ja joskus näitä kahta samassa paketissa. Yhtä pääosaa näyttelivät vaginat, jotka olivat läsnä niin päivän monologeissa, naistenpäivän visuaalisessa ilmeessä kuin illan askartelukilpailussakin.

Päivän myyjäisissä kaupittelimme naisellisia leivonnaisia, nisut ja D-cupcaket menivät kuin kuumille kiville. Naisille myimme syötävää naisten euron kurssin mukaisesti parikymmentä prosenttia halvemmalla kuin miehille. Tarkoituksena oli kiinnittää huomiota sukupuolten väliseen palkkaeroon: Suomessa naisen euro on 82 senttiä. Vaikka tämä tosiasia sukupuolentutkimuksen opiskelijoille onkin itsestäänselvyys, ei se sitä kaikille ole. Esitellessäni TANE:n mainiota naisten euro pinssiä ystävilleni pitivät he sitä kylläkin tyylikkäänä, mutta ihmettelivät minkä takia siitä puuttuu palanen. Toinen heistä muisteli sitten kuulleensa naisten eurosta, mutta sanoi ettei varsinaisesti ollut ymmärtänyt mitä tällä tarkoitetaan. Käytännön demonstraatio siis oli paikallaan. Toisaalta asia ei ole aivan niin yksinkertainen ja moneen muuhunkin seikkaan olisi voinut kiinnittää huomiota. Hinnastoa ideoidessamme pohdimme mm. sitä, voimmeko pitäytyä pelkästään kategorioissa ”miehet” ja ”naiset.” Vahvistammeko liiaksi kaksijakoista sukupuolikäsitystä? Hinnastoon olisi kenties ollut perusteltua lisätä myös kategoria ”muut.”

Naistenpäivä on kuitenkin omistettu nimenomaan naisille ja naiseudelle kaikissa muodoissaan. Toinen tärkeä teemamme naistenpäivän ohjelmassa oli naisen ruumiin objektinomaiseen asemaan puuttuminen. Naistenpäivänä suuri osa estraadista varattiin kaunistelemattomille ja persoonallisille vaginoille. Päivällä vaginat saivat puhua itse itsestään sekä purkaa kiukkuaan ja suruaan vaginamonologien muodossa. Illalla taas visioitiin vaginoita askartelukilpailussa. Lopputulos oli huikea. Nämä vaginat eivät suinkaan kärsineet ”tupoista saatanan kuivaa vanua”, kuten päivän monologitilityksessä (olkatoppauksista kylläkin, mutta mitä eleganteimmalla tavalla). Mitä erilaisimmat vaginat kilpailivat leikkisästi Miss Vaginan sekä perintöpipareiden titteleistä. Voittajaksi kruunattiin arvonimen ansainnut vagina nimeltä Bloody Mary. Eikä vaginoiden juhla suinkaan vielä tähän päättynyt. Seuraavaksi illan vaginasato vallannee Sirkkalan . . .

Ella Poutiainen

Onko feminismi kriisissä?

Tällä viikolla minua haastateltiin Ylioppilaslehteen feminismistä. Toimittaja kysyi, onko feminismi kriisissä. En itse asiassa muista, mitä vastasin... Se kai jää itsenikin nähtäväksi, kun seuraava Tylkkäri ilmestyy. Kysymys jäi kuitenkin pyörimään mieleeni.

Aloitin vuoden alussa Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen ainejärjestön F-pisteen puheenjohtajana. Muissa järjestöissä, valtuustoissa ja oppilaskunnissa monet vuodet istuneena ajattelin syksyllä tarvitsevani taukoa, mutta sitten innostuin taas. Sukupuolentutkimuksen ainejärjestö oli jäissä, feminististä toimintaa ei kampuksella ollut. Sukupuolentutkimuksen uutena pääaineopiskelijana ajattelin, että järjestö on herätettävä henkiin. Ja niin ajatteli onneksi moni muukin. Nyt meillä on kasassa kymmenen feministin ydintiimi, joiden kanssa yritetään herättää kipinä myös muissa opiskelijoissa.

Feminismi ei ole kriisissä. Se saattaa välillä väsyä, vanheta tai vaipua horrokseen, mutta jossain on aina kipinä, joka on valmiina syttymään. Tällainen roihahdus nähtiin mm. viime kesän lutkaliikkeessä, joka kokosi Suomessakin tuhansia feministejä osoittamaan mieltään.

Vaikka Naisunioni on taloudellisissa vaikeuksissa ja tasa-arvotyö tuntuu unohtuneen 80-luvulle, niin toivoa on. Pari viimeistä vuotta ovat olleet poliittisesti ja taloudellisesti rankkoja. Homojen, maahanmuuttajien, sukupuolivähemmistöjen ja kehitysvammaisten lisäksi ollaan poljettu myös naisia. Taloudellinen taantuma lisäsi tätä kehitystä entisestään. Kun kaikki menee päin persettä, on aika hylätä kauniit ajatukset tasa-arvosta ja päästää kravattikaulat pelastamaan talous, Suomi ja EU.

Vuosi 2012 voi olla muutoksen vuosi. Kaikki on mahdollista. Mutta jos nyt kuitenkin aloitetaan siitä, että F-piste on taas voimissaan. Olet erittäin tervetullut mukaan feministiseen toimintaamme, opiskelet yliopistossa tai et. Toimintamme starttaa pikkuhiljaa, mutta kansainvälisenä naistenpäivä 8.3. räjähtää!

Janica Rantanen, F-pisteen puheenjohtaja

Eläköön vaginat!

Kolme vuotta sitten olin opiskelijavaihdossa Etelä-Ruotsissa Lundin yliopistossa. Vaihtoyliopistoni sukupuolentutkimuksen opiskelijat juhlivat naistenpäivää järjestämällä Vagina Afton -tapahtuman, Vaginaillan, jossa keskeisessä osassa olivat Eve Enslerin Vaginamonologit. Ensler on koonnut monologit yli kahdensadan haastattelun perusteella ja niitä on esitetty ympäri maailmaa.

Kolme vuotta sitten saavuin Vaginailtaan epäilevin mielin. Vaihtoni oli kestänyt jo yli puoli vuotta ja osasin jo varautua ruotsalaisten kommervenkkeihin. Olin osallistunut drag king- opettajan vetämälle queer -kurssille ja juonut mensblod (kuukautisveri) nimisiä drinkkejä feministiklubilla. Tämä kaikki oli kieltämättä mahtavaa, mutta välillä tunsin suomalaisen pidättyväisen luonteenlaatuni estävän minua heittäytymästä täysin rinnoin mukaan ruotsalaiseen femakkoilotteluun.

Pelkoni oli kuitenkin turha. Monologit olivat mahtavia, jotkut surullisia, jotkut hauskoja. Yleisöä oli paikalla yli 200 henkeä, sekä naisia että miehiä. Lukijat eläytyivät teksteihin ja yleisö eli mukana. Monologit nostavat esiin jokaiselle naiselle ja miksei miehellekin tärkeitä asioita, joista ei puhuta tarpeeksi tai ainakaan tarpeeksi kovalla äänellä.

Tänä vuonna Vaginamonologit ovat osa F-pisteen naistenpäivän juhlintaa. F-piste järjestää Sirkkalassa päivätapahtuman, jossa Vaginamologeja luetaan klo 11.45-12.15 sekä 13.45-14.15. Lukijoina on niin f-pisteläisiä, sukupuolentutkimuksen laitoksen henkilökuntaa kuin ylioppilasteatterilaisiakin. Vielä on mahdollista ilmoittautua mukaan alla olevan doodlen kautta.

http://www.doodle.com/vu4iwb6ftq6d4dx3

Monologien lisäksi F-piste järjestää naistenpäivän aikana Sirkkalassa myös muuta ohjelmaa mm. myyjäiset, joissa tarjoillaan naiseutta ylistäviä leivonnaisia sekä Naisvisan, johon oikeinvastanneiden kesken arvotaan palkintoja. Täältä voit jatkaa F-pisteen kanssa Nytkis ry:n järjestämään ”Naiset, politiikka ja media” -paneelikeskusteluun. Kokoontuminen lähtöä varten klo 17.00 Sirkkalan aulassa. Itse tilaisuus pidetään sosiaalikeskuksen auditoriossa Linnankadulla, ja paikalle saa tulla myös suoraan.

Ilta huipentuu bilettäen ainejärjestötalo Mimesiksessä klo 21 alkaen. Musiikki ja purtavat on järjestetty F-pisteen puolesta, omat pullot on sen sijaan tuotava. Illan ohjelmassa myös askartelukilpailu, jossa pääset näpertämään oman visiosi vaginasta. Askartelutarvikkeet löytyvät paikan päältä, vain mielikuvitus ja pokka ovat rajoina. PARAS VAGINA PALKITAAN!

F-piste toivottaa kaikki tervetulleiksi viettämään riemukasta naistenpäivää F-pisteen seurassa!

Ulla Lehtonen