Sokeria ja sammakoita

Mistä on pienet tytöt tehty, mistä on pienet tytöt tehty?

Sokerista kukkasista inkivääristä kanelista;

Niistä on pienet tytöt tehty !

Mistä on pienet pojat tehty, mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista sammakoista koiranhännän tupsukoista

Niistä on pienet pojat tehty !

Tytöt ovat siis kauniita ja herkkiä kukkasia, sokerisen makeita, vaiko kenties pikkuisia kiteitä? Vähintäänkin valkoisen puhtoisia ja viattomia. Hitusen mausteisia, ehkä inkiväärin kirpeitä pahalle päälle sattuessaan? Miesten onneksi viimeiseksi mauksi kanelin leppoisia, syötävän herkullisia pipareita.

Mutta entäs pojat! Ajatuksiltaan hitaita etanoita, limaisia sammakoita, ääneltäänkin kurnuttavia. Sentään urheilullisia, hyviä loikkimaan. Karvaisiakin pojista tulee. Vai lieneekö viittaus koiranhäntien tupsukoihin esimerkki pojan nopeudesta ja tehokkuudesta eläinten kiusaamisessa?

Karoliina Vitikainen

Vallataan kunnat!

Turun kuntapolitiikka on jo liian kauan ollut keski-ikäisten miesten leikkikenttä. Hyväveliverkostot junttaavat toriparkin kaltaisia päätöksiä kuntalaisten mielipiteistä piittaamatta. Aikaisemmin miesten maailmaksi mielletty kuntapolitiikka ei ole vieläkään avautunut tasa-arvoiseksi pelikentäksi nuorille, naisille tai queereille.

Kunnallisvaikuttamisen asenneilmapiiri on usein naisvihamielinen. Nuoria naisia tytötellään ja heidän osaamistaan vähätellään. Puheenjohtajaksi pääseminen on vaikeaa ja sihteeriksi joutuminen arkipäivää. Kivikautiset käsitykset naisten ja miesten paikoista istuvat niin syvällä, että jopa feministisiä arvoja tukevassa puolueessa haluttiin erään kaupungin kaavoituslautakuntaan mieluummin epäpätevä nelikymppinen mies kuin kaavoitusta yliopistossa opiskellut alle kolmekymppinen nainen. Naiset halutaan rajata kulttuurilautakuntiin ja sosiaali- ja terveyslautakuntiin ”pehmeille aloille” ja jättää tärkeät päätökset taloudesta ja kaavoituksesta miehille, puolueesta riippumatta. Tämä on käsittämätöntä.

Päätöksentekokulttuurin uudistamiseksi voi tehdä jotain. Näissä kuntavaaleissa voi aloittaa äänestämällä feministiä. Meitä tarvitaan puhumaan pelon maantieteestä, avoimemmasta päätöksenteosta ja naisurheilun asemasta salivuorojen jaossa. Tämän lisäksi meidän täytyy pitää ääntä, jos emme tyydy salassa tehtyihin tai epäreiluihin päätöksiin ja rohkaista toisiamme osallistumaan keskusteluun siellä, missä meitä ei ole totuttu näkemään. Kuntapolitiikan päätökset koskevat meitä kaikkia.

Tehdään Turusta feministisempi ja avoimempi!

Mirjami Asikainen

F-pisteen varapuheenjohtaja

Kunnallisvaaliehdokas (vihr.)

Prinsessaelokuva äideistä ja tyttäristä

F-Pisteen blogin viime viikkoinen prinsessateema jatkuu. Tänä kesänä valkokankaat valloitti Disney Pixarin uusin animaatioelokuva Brave (Urhea), jota nettikirjoittelussa vaalittiin jo kauan ennen ensi-iltaa ensimmäisenä feministisenä prinsessaelokuvana. Skotlannin jylhiin maisemiin sijoittuva seikkailu on joka tapauksessa monella tavoin historiallinen Pixar -elokuvien joukossa. Ensinnäkin Brave on studion ensimmäinen kokopitkä animaatioelokuva, jonka päähenkilö on tyttö. Toiseksi sen ohjaajaksi valittiin Brenda Chapman – tämä olisi ollut ensimmäinen kerta, jolloin Pixar-elokuvan ohjaajantuolilla olisi istunut nainen. Chapman teki animaatioelokuvan historiaa jo vuonna 1998, jolloin hän ohjasi Egyptin prinssin. Hänestä tuli tuolloin ensimmäinen naisohjaaja, joka pääsi suurenluokan animaatioelokuvan puikkoihin. Valitettavasti Chapman erotettiin kesken Braven tekoprosessin "taiteellisten erimielisyyksien" takia. Uudeksi ohjaajaksi napattiin Mark Andrews, yksi elokuvan käsikirjoittajista.

Visuaalisesti upea Brave sijoittuu Skotlannin jylhille kukkuloille. Teini-ikäinen prinsessa Merida (äänenä Kelly Macdonald) on kiinnostuneempi jousiammunnasta kuin kankaan kudonnasta. Tämä aiheuttaa harmaita hiuksia kuningatar-äiti Elinorille (Emma Thompson), joka yrittää koulia villikkotyttärestään säyseää ylhäisönaista, jolta sujuu sekä runonlausunta että luutun soitto. Perheen isä, kuningas Fergus (Billy Connolly), yrittää parhaansa mukaan pysyä sivussa vaimonsa ja tyttärensä kiistoista. Äiti ja tytär ovat jatkuvasti törmäyskurssilla toistensa kanssa, varsinkin kun liekkikutrinen prinsessa uhmaa ikiaikaisia perinteitä kieltäytymällä hänelle järjestetystä avioliitosta. Velvollisuuksiaan pakoileva Merida ostaa itselleen loitsun, jolla on kuitenkin kauaskantoiset seuraukset...

Äidit ovat jääneet vähälle huomiolle Disneyn prinsessaelokuvissa. Leski-isiä ja ilkeitä äitipuolia on toki nähty, mutta äiti-tytärsuhteeseen on kiinnitetty vain vähän huomiota. Brave kertoo universaalin tarinan kahden sukupolven naisten kohtaamisesta ja siitä syntyvistä konflikteista. Vaikka elokuva on pääosin humoristinen liioiteltuine hahmoineen ja vauhdikkaine juonenkäänteineen, onnistuu Brave löytämään tarinastaan yllättävää syvyyttä. Varsinkin kohtaus, Elionor näkee itsensä kosijoitaan varten pyntätyssä tyttäressään, on yksi elokuvan vaikuttavimmista. Braven tarinaa on myös kiitettävä siitä, että se antaa äänen sekä vapautta kaipaavalle Meridalle että velvollisuudentuntoiselle Elinorille. Tarinassa olisi voitu mennä sieltä missä aita on matalin ja tehdä yksioikoisesti perinteitä vaalivasta äidistä seuraavaa sukupolvea tukahduttavan pahiksen. Elokuva ei kuitenkaan asetu yksin Meridanin tai hänen äitinsä puolelle, vaan molempien näkökulmat saavat tilaa ja ymmärrystä. Perinteisen sadun ja seikkailutarinan aineksia sekoitteleva Brave kätkee sisäänsä sanoman siitä, että yhteisymmärrys syntyy vasta kun kaikki osapuolet oppivat aidosti kuuntelemaan toinen toisiaan.

Brave pyörii yhä ainakin Finnkinon teattereissa ja on tutustumisen arvoinen kaikille animaation ystäville.

Annina, F-Pisteen varainhoitaja

Jenni Haukio – monarkki vasten tahtoaan? (Jättäkää Jennin mummotukka rauhaan!)

Omien kuninkaallisten puuttuminen on jättänyt suomalaisiin syvän trauman. Tähän asti puutetta on paikattu lähinnä omimalla ruotsalaisten prinsessoja, mutta onneksi tämä varsinkin iltapäivälehdistöä kalvanut surku on nyt vihdoin löytänyt pelastuksensa – onhan meillä Jenni!

Mikäli Jenni Haukio on halunnut välttää julkisuutta, on hän syntynyt onnettomien tähtien alla. Lööppeihin Haukion on ajanut monien sattumien suma: Hän rakastui mieheen, josta pari vuotta häiden jälkeen sattui tulemaan Suomen presidentti. 35-vuotiaan Haukion – kaikkien aikojen nuorimman Suomen presidentin puolison – nuoruutta ja ilmeistä kauneutta korostaa se, että hänen edeltäjänsä tasavallan presidentin puolisona oli 60-vuotias harmaapartainen professorismies. Kun Niinistön kauden alusta voimaan tullut uusi perustuslaki kutisti presidentin valmiiksikin vähäisiä valtaoikeuksia, tämän poliittinen kiinnostavuus väheni entisestään ja median mielenkiinto siirtyi edustuspresidentistä tämän nuoreen edustuspuolisoon. Haukio on vieläpä syntynyt samana vuonna kuin Ruotsin kruununprinsessa Victoria, joten kun presidenttipari lähes ensi töikseen vieraili Ruotsissa, mikään ei enää voinut estää Haukion vertaamista kuninkaallisiin.

Presidentti Niinistö on näkynyt lehdissä lähinnä valokuvansa manipuloinnista nousseen kohun yhteydessä ja olympiakatsomossa. Haukio sen sijaan saa medianäkyvyyttä harva se päivä. Pariskunnan yhteisistä esiintymisistäkin otsikkoon asti pääsee yleensä vain Haukio – tai Haukion vaate: "Vau mikä edustusasu, rouva Haukio!" (Ruotsin-valtiovierailulla, IS 17.4.), "Jenni Haukio tyylikkäänä pinkissä asussa" (Niinistön ja Haukion ottaessa vastaan vapputervehdyksiä, IL 1.5.), "Jenni Haukio seurasi avausottelua Suomen väreissä" (jääkiekon MM-kisojen avausottelussa, jossa Niinistö oli paikalla ja piti avajaispuheen; mtv3.fi 4.5.), ”Jenni Haukion ihana kesä Kultarannassa” (presidenttiparin muutettua kesäasuntoonsa, IS 21.-24.6.), ”Jenni Haukio upeana Kuninkuusraveissa” (Niinistö ja Haukio Mikkelissä, mtv3.fi 22.7.), ”Rouva Jenni Haukio tapaa kuningattaren sinivalkoisissa” (presidenttipari olympialaisten avajaisissa, IS 27.7.). Haukio pääsee lööppiin silloinkin, kun hän ei ole läsnä: "Niinistö jäi yksin kukkien kanssa – missä on Haukio?" (Haukio jäi vatsataudin vuoksi pois mm. vappukukkien vastaanottamisesta, IS 26.4.).

Iltapäivälehtien kirjoitukset Haukiosta ovat lähes poikkeuksetta positiivisia. Tuntuukin, että Haukiosta ollaan puoliväkisin tekemässä prinsessaa, Suomen omaa Catherinea tai Victoriaa, joiden elämäntehtävänä on olla tyylikkäitä ja edustavia. Niinpä Haukion tyyli ja tyylitaju saavat suomalaismedialta vuolasta suitsutusta, häntä verrataan kuninkaallisiin, ja hyväksyntää haetaan ulkomailta asti: "Jenni ja Victoria kuin kaksi marjaa hiuskoristeissaan" (mtv3.fi 17.4.), "Ruotsalaiset ylistävät Jenni Haukiota" (Haukio mainittu yhdessä ruotsalaisblogissa, IS 18.4.), "Jenni hurmasi kuningattaren – kuin ylimmät ystävät" (IL 18.4.), "Onko hän yhtä upea kuin rouva Jenni Haukiomme?" (loppukaneettina brittien herttuatar Catherinen tyyliä koskevassa jutussa, IS 27.4.). Kuninkaallista arvokkuutta korostetaan silläkin, että toisin kuin useimpia suomalaisia, Haukiota peräti rouvitellaan. (Tähän asti ainoa miespuolinen presidentin puoliso oli virallisessa kielenkäytössä "valiokuntaneuvos" tai "tohtori", kun taas valtiotieteiden maisteri Haukio on aina "rouva".)

Suuri yleisö ei ole yhtä yksimielinen Haukion tyylikkyydestä kuin media. Keskustelupalstoilla häntä moititaan "mummomaiseksi" ja "tätimäiseksi", ja risuja saavat ennen kaikkea Haukion hiukset: "Jenni Haukio näyttää viisikymppiselle uusissa kuvissa" (nimim. ddsfdf, kaksplus.fi 11.2.2012), "Ihme mummo - Jenni haukion olemus ja tyyli myötänolottaa" (nimim. 13+18, suomi24.fi 8.2.2012). Ilta-Sanomien (7.2.) mukaan Haukion "ylistetyssä" tyylissä "vain yksi asia (kampaus) jakaa mielipiteet". Aamulehti (5.2.) vertaa Haukion kampausta 83-vuotiaan Tellervo Koiviston hiuksiin. ”Mauton ja tylsä kuten aina, kiusallista ikäeroa yritetään aina peitellä...” arvelee nimimerkki Kulissiavioliitto iltasanomat.fi:ssä 27.7.

Haukio ja Niinistö pitivät avioitumiseensa saakka suhteensa visusti salassa. Häiden jälkeenkin Haukiota näkyi julkisuudessa vain harvoin ennen presidentinvaaleja, joiden alla hän astui esiin todennäköisesti vain edistääkseen puolisonsa kampanjaa. Haukion vappuaaton (julkinen) Facebook-päivitys kertonee jotain hänen halustaan näkyä julkisuudessa: "Helena Anhavan sanoin: 'Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi, älä tietyssä asemassa olevaksi, niin olet vapaa tällaisenakin kevätpäivänä istumaan tavaratalon rappusille syömään tötteröjäätelöä.' Aurinkoista ja iloista vappua!"

Iltapäivälehtien prinsessannälkäisten toimittajien soisikin hieman hillitsevän Haukio-euforiaansa. Toivottavasti Jenni Haukio saa puolisonsa asemasta huolimatta pitää kiinni yksityisyydestään, ja toivottavasti hän median ja keskustelupalstojen ristipaineessakin pitää oman päänsä ja oman tyylinsä: eläköön mummotukka!

Kalle Petteri Keijonen

Kirjoittaja on turkulainen humanisti, feministi, tasavallan kannattaja ja prinsessaharrastaja.

Tervetuloa takaisin F-blogin pariin!

Kesän aikana jäsenemme ovat olleet kukin tahoillaan kanamunien heittelyn kohteena Pride-kulkueessa, feministisen taiteen museossa Washinton DC:ssä, suunnittelemassa sukupuolentutkimukseen uutta opetusta ja pääsykoekirjaa, NYTKIKSEN kokouksissa ja vaikka missä. Nyt on kuitenkin syyskuun kunniaksi aika palata kampukselle ainejärjestötoiminnan viralliseen pyörittämiseen.

Paitsi blogi myös toiminta on vihdoin taas alkanut. Maanantaina 10.9 menemme kokeilemaan Roller derbyä. Perjantaina 14.9 mennään B-galleriaan katsomaan miten feminismi ja kaksikielisyys liittyvät toisiinsa. Samalla reissulla tsekataan Kirjakahvilan Lutkatunnelmissa! –näyttely, lauletaan feministikaraokea ja vaihdetaan kesäkuulumisia. Tarkemmat aikataulut löydät nettisivuilta, sähköpostilistalta ja uudelta facebook-sivultamme.

Lisäksi vierailemme Osaava Nainen -messuilla Nytkiksen kuntapoliittisessa seminaarissa 13.10. ja Tampereella Naistutkimuspäivillä 16. - 17.11. Syksyn mittaan järjestetään alumni-ilta, johon voi tulla kuuntelemaan, millaisia työmahdollisuuksia sukupuolentutkimuksen opinnot mahdollistavat. Kriittisten iltamien aiheena on feministit kuntapolitiikassa. Lukupiirikin jatkuu edelleen. Ensimmäisenä kirjana luemme Michel Foucault’n Seksuaalisuuden historian. Lisäksi yritämme saada joulukuuksi vetäjän feministiselle itsepuolustuskurssille.

Koska feministiksi kasvaminen on kauneinta elämässä, tutustumme innolla myös uusiin opiskelijoihin johdantokurssin aikana ja kastajaisissa. 

Marraskuussa on syyskokouksen aika. Silloin F-pisteelle valitaan uusi hallitus vuodeksi 2013. Jos olet siis kiinnostunut hallitustoiminnasta, niin silloin on hyvä sauma päästä mukaan! 

Sitä ennen ihanaa ja virikkeistä alkanutta syksyä kaikille feministeille! Tulkaa mukaan toimintaan, nauttikaa, emansipoitukaa ja voikaa hyvin!

Janica Rantanen, F-pisteen puheenjohtaja

Feminismin neljäs aalto tulee!

Hyppäätkö kyytiin, vai jäätkö rannalle?

28.3.2012 Sylvi-lehdessä julkaistiin juttu kirjailija Laura Gustafssonin ajatuksista: http://sylvi.fi/2012/03/aaltojen-syleilyssa/

Jutussa pureudutaan feminismin aaltoihin, joiden ympärillä pyöri myös Marianne Liljeströmin tänä keväänä Turun yliopistossa pitämä Sukupuolentutkimuksen tarinat –kurssi. Lehtijutussa feminismi jaetaan neljään aaltoon: tasa-arvon aaltoon, radikaalifeminismiin, postmoderniin feminismiin ja neljänteen (vielä määrittelemättömään) feminismiin.

Gustafsson määritellään neljännen aallon edustajaksi hänen kirjoittamansa Huorasadun perusteella ”koska siinä ovat jossain muodossa mukana kaikki aikaisempien feminismin vaiheiden oivallukset, mutta niitä kierrätetään ja niillä leikitään.”

Toki kaikki aallot aina ottavat mallia edeltäjistään ja yhdistelevät niiden parhaita puolia, mutta uusi aalto ei kuitenkaan ymmärtääkseni synny siitä, että yhdistetään kaikkea vanhaa ja ollaan ikäänkuin sen yläpuolella. Kurssillamme vallitsi jonkinlainen konsesus siitä, että neljäs aalto on uus-materialistinen. Gustafssonin teos edustaa siis melko hyvin neljättä aaltoa, ainakin jos ottaa huomioon teoksen lihallisuuden. Sylvin artikkelin lopussa tiivistetään Soili Takkalan ajatuksia aalloista. Hän ennustaa neljännen aallon ottavan kantaa työelämän muuttuvaan tilaan. Työmarkkinat ovat isossa osassa myös Gustafssonin Huorasadussa, joten tämänkin määritelmän mukaan teos ja tekijä menevät neljänteen aaltoon kuin veitsi kasvirasvasekoitteeseen.

Aaltoa on kritisoitu metaforana siitä, että se on yksinkertaistava. Jaana Vuori puhuisikin mielummin loiskehdinnasta, sillä ”loiskeet käyvät moneen suuntaan pienempinä keskusteluina ja joskus kenties myrskyääkin”. Kristevan mukaan taas aalto-metaforan ongelmallisuus piilee siinä, että se menee eteenpäin kokoajan. Aina tulee seuraava aalto, joka on edellistä parempi. Garrison vaihtaisi meren aallot radioaaltoihin. Hänen mukaansa meren aalto viittaa luonnon tapahtumaan, joka on ihmisestä riippumaton ja johon ihminen voi hypätä kyytiin tietämättä täsmälleen, mihin aalto johtaa. Lopputuloksen näkeekin vasta jälkikäteen, kun aalto on lyönyt rantaan ja joku on muodostanut siitä kertomuksen. Radioaallot taas ovat Garrisonin mielestä ihmisten lähettämiä ja vastaanottamia, jolloin kyse on harkitusta kommunikoinnista. Meren aallot liikuttavat isojakin objekteja voimallaan, mutta radioaallot kuljettavat tietoa. Ja tajuuksia voi olla samaan aikaan monta.

Aalto-metafora osoittautuu siis hankalaksi, mutta niin on osoittautunut sukupuolikin, joten ei anneta asian häiritä. Metaforat ovat kaikessa vaajavaisuudessaan kuitenkin hyödyllisiä, sekä lingvistisesti että epistemologisesti, sillä ne auttavat ihmisiä hahmottamaan abstrakeja asioita konkreettisten kautta. Eiköhän siis nautita neljännestä aallosta.

Vaikka tässä kaatosateessa sitä ei uskoisi, itse kukin alkaa valmistautua kesälomaan. Niin myös F-piste. Kevään aikana on tullut tehtyä vaikka ja mitä. Nyt F-blogi jää kuitenkin kesätauolle ja palaa viihdyttämään perjantai-päiviänne taas syyskuussa. Kesän aikana F-piste on mukana suunnittelemassa sukupuolentutkimukselle uutta opetusohjelmaa. Saa nähdä, miten siinä näkyy neljäs aalto.

Aurinkoista ja ihanaa kesää toivottaa F-pisteen puheenjohtaja Janica Rantanen

Kiintiöt hyvä ase naisiin kohdistuvaa syrjintää vastaan

Hannasofia Hardwick kritisoi Helsingin sanomien mielipidesivuilla (HS 19.4) Akavan vaatimusta naiskiintiöistä pörssiyhtiöiden hallituksiin. Hardwickin mukaan kiintiöt tahraavat käsitystä naisten kyvyistä edetä työelämässä omin avuin. Hän arvioi, että naisten urakehitystä hidastavat lasikattojen sijaan heidän ominaisuutensa ja työelämän ulkopuoliset valintansa. Mielestäni naisten alhainen määrä pörssiyhtiöiden hallituksissa osoittaa, että naiset eivät pärjää työelämässä omin avuin vaan tarvitsevat ainakin vielä tässä vaiheessa lainsäädännön tukea saavuttaakseen tasa-arvoisen aseman. Naisten urakehitystä hidastavat pikemminkin työelämän syrjivät rakenteet kuin heidän ominaisuutensa tai elämänvalintansa.

Yhdeksi naisten urakehitystä hidastavaksi syyksi Hardwick mainitsee sen, että naiset jäävät miehiä useammin kotiin hoitamaan lapsia. Tätä ei kuitenkaan mielestäni voi pitää naisten erityisominaisuutena tai edes valintana. Työelämän syrjivät rakenteet näyttäytyvät selkeästi siinä, kuinka lapsia saaneiden naisten urakehitys hidastuu huomattavasti kun taas miesten urakehitykseen lapset eivät vaikuta juurikaan. Miesten ei tarvitse tehdä ”valintaa” perheen ja uran välillä.

Lisäksi Hardwick toteaa, että sairaanhoitajan tai lastentarhanopettajan ”urapolku” ei ole yhtä nousujohteinen kuin vaikka kaupallisella alalla. Molemmat Hardwickin mainitsemat esimerkit ovat matalapalkkaisia hoiva-alan ammatteja, joita pidetään tyypillisinä ”naisten töinä”. Työelämän segregoituminen miesten ja naisten aloihin on johtanut naisille tyypillisten alojen pieniin palkkoihin ja matalaan arvostukseen.

Jo Hardwickin itsensä mainitsivat esimerkit tuovat selkeästi esiin, että työelämän epätasa-arvossa on kyse moninaisesta ilmiöstä, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan erilaisia lainsäädännöllisiä keinoja. Naisten aseman kohentamiseen työelämässä vaikuttavat niin työn ja perheen yhdistämiseen kuin segregaation purkamiseenkin kohdennettu lainsäädäntö.

Samalla tavalla siihen vaikuttavat myös pörssiyhtiöiden kiintiöt. Hardwick pelkää, että sukupuolen perusteella valittua hallituksen jäseneen suhtauduttaisiin eri tavalla kuin ansioidensa ja pätevyytensä perusteella valittuun. Itse koen Hardwickin pelon turhaksi, mielestäni kiintiöt antaisivat naisille pikemmin mahdollisuuden osoittaa pätevyytensä.

Ulla Lehtonen

Alkuperäinen mielipidekirjoitus on luettavissa HS:n sähköisestä arkistosta, jonne täytyy kirjautua henkilökohtaisilla käyttäjätunnuksilla.

https://www.hs.fi/kirjautuminen/kirjaudu?TYPE=33554433&REALMOID=06-4c9c307e-d271-481c-8dde-6011f8129ca8&GUID=&SMAUTHREASON=0&METHOD=GET&SMAGENTNAME=hs-www-01&TARGET=-SM-http%3a%2f%2fwww%2ehs%2efi%2farkisto%2fartikkeli%2fKiinti%F6t%2bolisivat%2bkarhunpalvelus%2bnaisille%2fHS20120419SI1MP01m3b