tiistai 22. lokakuuta 2013

Voi Venäjä! 23.-27.10.

Voi Venäjä, nyt se alkaa! Viisi päivää kestävä Venäjä-festivaali avataan keskiviikkona 23.10. lehdistötilaisuudella Turun pääkirjastossa. F-blogi kokosi tiivistetyn infopaketin Venäjä-viikon tavoitteista, ohjelmasta ja osallistumisen tavoista. Alle on koottu edellä mainitut sekä linkit tapahtumien ja toimijoiden nettisivuille. Lopusta löytyy myös linkkejä aihetta käsitteleviin kirjoituksiin.



Festivaalin päätavoitteet

  • Saada aikaan poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua Venäjän ihmisoikeustilanteesta sekä Turun ja Pietarin ystävyyskaupunkisuhteesta uuden repressiivisen lainsäädännön varjossa.

  • Tarjota venäläisaktivisteille mahdollisuus verkottua ja ystävystyä suomalaisten kanssa.

  • Kerätä lahjoituksia venäläiselle Side by Side -elokuvafestivaalille sekä tukea itärajan takaa ahdistettuja tukiviestein.

  • Levittää ajantasaista informaatiota Venäjän ihmisoikeusloukkauksista, etenkin akuutista sateenkaariväestöön kohdistuvasta vainosta.

Tavoitteet luettavissa kokonaisuudessaan Venäjä-viikon Facebook-sivulla.




Ohjelma

23.10. VOI VENÄJÄ!

Klo 11 LEHDISTÖTILAISUUS JA VOI VENÄJÄ! – FESTIVAALIN AVAJAISET

Avaussanat:
Roosa Laaksonen, Voi Venäjä! – festivaalin koordinaattori
Kirsi Mikkonen, Turun seudun SETA
Mikko Lohikoski, yhteysjohtaja Turun kaupunki
Kannanoton luovutus Turun kaupungin edustajalle

Klo 12 – 16 SEMINAARI: IHMISOIKEUDET SUOMESSA JA VENÄJÄLLÄ

Klo 12 – 12.45 “Homopropagandistit valtion yhtenäisyyden horjuttajina – Venäjän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ahdingon syyt ja seuraukset”
Puhuja: Roosa Laaksonen fil.yo, venäjän kielen pääaineopiskelija, työharjoittelija the Russian LGBT
Networkissa kesällä 2013 ja Voi Venäjä! -festivaalin koordinaattori

Klo 13 – 13.45 ”Citizen Participation in Russia: Rights and Remedies””
Puhuja: Mariya Riekkinen, D.Sc., LL.Lic., professor, the Department of Constitutional and Municipal Law, Tyumen State University (Russia); researcher, the Department of Law, Åbo Akademi University
(Finland)

Klo 14 – 14.45 ”How do Russian Human Rights Defenders Seek Justice at the European Court of Human Rights?”
Puhuja: Freek van der Vet PhD candidate affiliated with the Department of Social Research and the Aleksanteri Institute at the University of Helsinki.

Klo 15 – 15.45 ”Oikeudenkäynti Putinin virkaanastujaisprotesteista syytettyjä vastaan ja Venäjän
opposition vastaisten tukahduttamistoimien dynamiikka”.
Puhuja: Antti Rautiainen, kirjoittaja

Klo 16 – 18 PANEELIKESKUSTELU

Keskustelijoina:
Li Andersson, Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja turkulainen kunnallispoliitikko
Elina Rantanen, Turun valtuuston 2. varapuheenjohtaja (vihr.)
Antti Rautiainen, kirjoittaja
Roosa Laaksonen, Voi Venäjä -festivaalin koordinaattori.
Amro El-Khatib, Greenpeace

Paikka:  Turun pääkirjaston Studio, Linnankatu 2.
Järjestää Åbo Akademi ja Turun seudun Seta ry.
Seminaari on osa Turku-Pietari -ystävyyskaupunkivuoden ohjelmaa.


24.10. HOI VENÄJÄ!

Klo 17.30 – 18 KYNTTILÄMIELENOSOITUS VENÄJÄN IHMISOIKEUSRIKKOMUSTEN
UHRIEN PUOLESTA

Paikka: Vähätori, Turun vanhan pääkirjaston edessä
Järjestää Amnestyn Suomen osasto, Turun paikallisryhmä.

Klo 18.30 alkaen LUENTO- JA KESKUSTELUTILAISUUS LHBT*QI-IHMISOIKEUSPOLITIIKASTA JA KANSALAISAKTIVISMIN
VAIKUTUSMAHDOLLISUUKSISTA

Puhujat: Kansanedustaja Oras Tynkkynen sekä LGBTQIA-aktivisti Anna Prutskova.
Annan venäjänkielinen puhe tulkataan suomeksi.

Paikka: Historianluokka, Panimoravintola Koulu, Eerikinkatu 18.
Järjestää Homoglobiini ry.


25.10. VAU VENÄJÄ!

Klo 14.45 KISS-IN

Tule pussailemaan oikeudesta olla julkisesti hellä!

Paikka: kokoontuminen torin puolella Kävelykatua

Klo 18 alkaen OI KATJUSHKA! TANSSILLINEN TUKI-ILTA IHMISOIKEUKSIEN PUOLESTA

Ohjelmassa Tanssiteatteri ERIn esitys “Kuoleva joutsen” Toni Laakkosen tulkitsemana, Aija Oravan kitara ja laulu, runonlausuntaa, Qlubin dj Fake Fagin danceoke ja dj Rainboin dj-setti ja paljon muuta!

Paikka: Jo-Jo teatteri, Manilla, Itäinen Rantakatu 64.
Pääsymaksu 2€, ei ikärajaa.
Järjestää Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen ainejärjestö F-piste ja epäkaupallinen queerklubi Qlub.

VINOKINO-ELOKUVAFESTIVAALI TURUSSA 25. – 27.10.
Tarkemmat tiedot elokuvista osoitteessa www.vinokino.fi/!


26.10. OI VENÄJÄ!

VINOKINO-ELOKUVAFESTIVAALI JATKUU! 
Katso lisätiedot yllä.

Klo 15.30 VINOKINO ESITTÄÄ: OI VENÄJÄ! -LYHYTELOKUVAKOOSTE, 94 min., K16.

The Beginning
Eleonora Zbance • Venäjä/Russia/Ryssland 2012 • 6 min.

Three Times About it: Yaroslav
Seva Galkin • Venäjä/Russia/Ryssland 2011 • 14 min.

Altar of Inanna
Rinat Minnekhanov • Venäjä/Russia/Ryssland 2012 • 14 min.

2 in 1
Svetlana Sigalaeva • Venäjä/Russia/Ryssland 2010 • 27 min.

Paikka: Turun Kirjakahvila, Vanha Suurtori 3
Vapaa pääsy
Järjestävät Turun Kirjakahvila ja Vinokino.

Klo 17 – 19 LUOVA HETKI: SADUTUSTA JA MAATUSKATALKOOT

Saduttajana Kirsti Palonen Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:stä.
Sateenkaarimaatuskojen maalaustalkoot. Maatuskat lähetetään kiertämään maailmaa ja levittämään
rakkauden sanomaa. Niiden matkaa voi seurata nettisivuilla www.rainbowska.net!

Paikka: Turun Kirjakahvila, Vanha Suurtori 3
Vapaa pääsy.

Klo 22 – 4 VINOKINO PRESENTS: OI VENÄJÄ!

Vinokinon viralliset bileet!
Esiintyjät: Cool Cat in Town DJs: DJ Electriquette, DJ Selina Kyle + Turku Burlesque: Bent van der Bleu, Lola Vanilla &  Kiki Hawaiji.

Paikka: Klubi, Humalistonkatu 8a.
10 €/12 € (TuSetan jäsenet/muut)


27.10. O, KAK VKUSNO!

Klo 11 – 14 VEGAANINEN TUKIBRUNSSI SIDE-BY-SIDE -ELOKUVAFESTIVAALIN HYVÄKSI

Brunssin aikana mahdollisuus kirjoittaa tukipostikortteja Venäjälle.

Paikka: Turun Kirjakahvila, Vanha Suurtori 3.
8/6 €, lapsilta 3 €.



Kuinka voin osallistua?








Kirjoituksia aiheesta

perjantai 18. lokakuuta 2013

Kinot vinossa Venäjälle

Sateenkaaren väreissä leiskuva Vinokino tuo monipuolisen ohjelman lisäksi mukanaan kaivatun irtautumisen loppusyksyisestä, pakkautuvien arkikiireiden kyllästämästä harmaudesta.
Suomen ainoa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin keskittyvä elokuvafestivaali järjestetään nyt jo 22. kerran. Festivaalin päätapahtumat pidetään Turussa 25.-27.10. ja Helsingissä 8.-10.11. Lisäksi Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa on luvassa pienimuotoisempia näytäntöjä.


Elokuvaohjelmistossa on lyhärikoosteita, pitkää elokuvaa ja dokumenttia, useista maista ja maanosista. Tarjonta vaihtelee viihteellisestä ja kepeästä painavaan asiaan. Oheisohjelmaan sisältyy muun muassa iltabileitä, workshopeja ja elokuvabrunssi Margaret Cho’n räävittömän komiikan äärellä. Turussa ja Helsingissä nähdään myös Tuisku Torkkelin drag queen -aiheinen valokuvanäyttely “There's no cherry to pop.”


Vinokino on osaltaan mukana järjestämässä Voi Venäjä! -ihmisoikeusviikkoa. Turussa ja Helsingissä oheisohjelmaan kuuluu Oi Venäjä! -näytös, jossa esitetään neljä venäläistä sukupuolen, seksuaalisuuden ja poliittisen osallistumisen teemoihin uppoavaa lyhytelokuvaa. Turun iltabileet pidetään saman otsikon alla lauantaina 26.10. Helsingissä puolestaan on lauantaina 9.11. luvassa sateenkaaritaiteilijoita Venäjällä ja Suomessa käsittelevä paneelikeskustelu.


F-pisteen kulttuuripiiri vierailee Turun Vinokinossa viikonloppuna 26.-27.10. Blogin reunassa voi vielä parin päivän ajan äänestää elokuvaa, jonka haluaa kulttuuripiirin kanssa katsoa. Kokoontumisen tarkempi ajankohta määräytyy äänestystuloksen perusteella. Festarin ajat, paikat, yksityiskohtaisempi ohjelma ja leffaesittelyt löytyvät Vinokinon nettisivuilta.


F-piste toivottaa kaikki kinoiluista kiinnostuneet tervetulleiksi mukaan nauttimaan elokuvista ja keräämään merkintöjä opiskelijan kulttuuripassiin!


Kia Andell


Lähde: vinokino.fi

tiistai 8. lokakuuta 2013

Saako homo olla lehdessä?

Homot pitävät itsestään niin suurta meteliä, että heteroita alkoi loppukesästä ahdistaa. Tai siis pientä osaa heteroista. Yle otti asiakseen tehdä aihetta käsittelevän Silminnäkijä-ohjelman jakson. Lisäksi nettiin viritettiin kysely, jossa tiedusteltiin, saako homo olla esimerkiksi opettaja.

Heterojen ahdistusta lisäsi se, että homoilla on liittolaisia. Niistä pahimpia ovat naistoimittajat, kuten Kaarina Hazard, joka nosti homoaiheen esiin Iltalehden blogissaan kesän ja alkusyksyn aikana pariinkin otteeseen. Esimerkiksi nimimerkki DuPont valitteli Homot, kansan vastakohta -kirjoituksen kommenteissa joutuvansa lopettamaan lehtien lukemisen. Homot ja seksuaalivähemmistöt kun ovat nykyään niiden tärkein aihe, eikä semmoista jaksa.

Ylen Radio 1 -kanavalle nimikko-ohjelmaansa tekevä Eve Mantu poimi tämän huolestuneen kommentin ja kysyi syyskuussa, saako homo olla. Hän perkasi sen ja Ruben Stillerin blogitekstin innoittamana Helsingin Sanomien elokuun lopulla ilmestyneestä numerosta kaikki seksuaalisuutta sivuavat tekstit ja eritteli niistä edelleen homouteen viittaavat. Viittaukseksi seksuaalisuuteen kelpasi hetero-oletus (”Hallitus suunnittelee siirtävänsä osan kotihoidon tuesta pikkulapsiperheiden isille”) tai esimerkiksi Jari Tervon nuoruudenhaaveet luokkatoveri Irenestä. Mantu löysi lehdestä kuusitoista edes ohuesti seksuaalisuuteen viittaavaa juttua. yksitoista niistä kertoi heteroista. Kahdessa oli mainittu elämänkumppani, mutta tämän sukupuolta ei. Kolmessa oli jollakin tavalla esillä homoseksuaalisuus.

Kun sain menneenä viikonloppuna käsiini Ilta-Sanomien tuplanumeron, mieleeni tuli Mantun toteamus siitä, että Hesari ei ole iltapäivälehti, joten seksuaalisuus ei ole sen keskeisintä aihealuetta. Pakkohan minun oli ruveta selaamaan iltapäivälehteä tarkemmalla silmällä. Kuten Mantu, muistutan tehneeni tämän hyvin nopeasti enkä aivan tieteellisen tarkastikaan.

Jätin sunnuntailiitteen suosiolla sivuun, sillä jo itse lehti oli 72-sivuinen. Jätin huomiotta myös mainokset, yleisönosaston, muista lehdistä poimitut lainaukset, tv-ohjelmatiedot ja sarjakuvat. Kiinnostukseni oli siis tällä erää journalistisissa sisällöissä, vaikka pois jätetystä voisi varmasti tehdä kiintoisia huomioita. Päätin myös edetä laskennassani puhtaasti näiden juttujen pohjalta, vaikka tietäisinkin jonkin julkisuudessa olleen henkilön seksuaalisuudesta jotain ennestään.

Seksuaalisuuteen millään tavalla viittaavia, ehtoni täyttäviä juttuja oli seitsemäntoista. Kolmetoista niistä käsitteli heteroita. Lehteen olivat päässeet esimerkiksi 21. hääpäiväänsä viettävä Yhdysvaltojen presidenttipari, Anneli Auer ja tämän murhattu mies, teinitähti Robin hysteerisine fanityttöineen, laulaja Lauri Tähkä ja tämän entinen vaimo sekä israelilainen sotaveteraani Izhak Brook vaimoineen. Kolme seksuaalisuutta sivuavaa juttua ei vastannut kysymykseeni homojen ja heterojen määrästä. Yhdessä jutussa mainittiin epämääräisesti äidit, joita kehotettiin kapinoimaan kouluruokailua vastaan. Toinen juttu kertoi laulaja Miley Cyrusista, joka on vanhemman kollegansa Sinead O’Connorin mielestä vähän turhankin seksuaalinen. Cyrusin seksuaalisuus on kuitenkin tässä show-elementti, eikä sitä voi pitää sen enempää heterona kuin homonakaan. Lehdessä oli myös lasten seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevä juttu, joka sekään ei liity hetero-homo -purkuuni millään lailla.

Homoseksuaalisuutta sivuavia juttuja oli siis koko Ilta-Sanomien paksussa viikonloppunumerossa tasan yksi. Talk Show’n valtiaat -nimisen jutun päätarkoitus oli harmitella Jari Sarasvuon talk show’n ja Enbuske ja Linnanahde Crew’n osumista päällekkäin samaan ohjelma-aikaan. Kainalojutussa oli lyhyt poiminta Sarasvuon ohjelmasta. Siinä kerrottiin Sarasvuon tunnustaneen vieraalleen Roman Schatzille, että hän oli ollut rakastunut miespuoliseen ystäväänsä. Vaikka rakastuminen ei ollut johtanut mihinkään, Sarasvuo muisti edelleen kehua ystävänsä tuoksuneen hyvältä.

Mitä tästä selailustani nyt sitten pitäisi päätellä? No, iltapäivälehti ei ollutkaan niin täynnä seksuaalisuutta, kuin olisi äkkiseltään voinut luulla. Vielä vähemmän homoseksuaalisuutta, sillä julkisesti homona tunnettu Sauli Koskinenkin vain luisteli ja valitteli Dancing on Ice -ohjelman teossa kipeytynyttä jalkaansa. Uskallan tämän perusteella luvata, että ahdistuneet heterot voivat nyt huoletta palata lehtien pariin, samoin kuin television ja radionkin. Yhteen tai kahteen homojuttuun kannattaa ehkä vain yrittää tottua.



Suvi Holopainen

maanantai 30. syyskuuta 2013

My Life with Liberace

(Varoitus: sisältää juonipaljastuksia)

F-pisteen kulttuuripiirissä käytiin viime kerralla, 19.9, katsomassa elokuva nimeltä My Life with Liberace, joka perustuu Scott Thorsonin romaaniin ja sijoittuu kuuluisan yhdysvaltalaisen pianistin Liberacen (1919-1987) viimeisiin vuosiin . Elokuvassa Liberacen (Michael Douglas) mysteerien täyteistä elämää avataan nuoren rakastajan Scott Thorsonin (Matt Damon) avulla. Scott tutustuu karismaattiseen pianistiin ystävänsä kautta. Scottin ja Liberacen tuttavuus synenee ja pian Liberace pyytää Scottia asumaan luokseen. Scott muuttaa Liberacen hoiviin sen enempää ajattelematta siirtonsa seurauksia. Hänen elämänsä pienen paikkakunnan eläintenhoitajana muuttuu kuitenkin radikaalisti, kun se annetaan Liberacen ohjailtavaksi. Pianisti muuttaa pojan tyylin ja ostaa tälle jalokiviä ja turkiksia. Onni ja intohimo eivät kuitenkaan kestä loputtomiin.

Yleellinen ja rajoitettu elämä alkaa tuntua Scottista ahdistavalta. Kauneusleikkauksessa Scottista tehdään nuoren Liberacen näköinen eikä hän tämän jälkeen pysty tunnistamaan itseään enää edes peilistä katsoessaan. Pariskunta ottaa usein yhteen ja etääntyy toisistaan. Scott käyttää huumeita, juo, ja lopulta, kun hän saa tietää Liberacen iskeneen silmänsä uuteen nuoreen poikaan, hän menettää kaiken itsehillintänsä. Liberacen ja Scottin ero on riitainen, eivätkä he pysty selvittämään suhteeseensa liittyneitä erimielisyyksiään.

Myöhemmin kuitenkin, kun sairas Liberace soittaa Scottille kertoakseen sairastuneensa aidsiin ja varmistaakseen entisen rakastajansa terveyden, he saavat vihdoin mahdollisuuden lopettaa suhteensa riidattomasti. Kohtauksessa, jossa Scott istuu loistonsa menettäneen tähden sängyn reunalla sanomassa hyvästejä, ei voinut olla herkistymättä.

Liberace kielsi koko elämänsä ajan homoseksuaalisuutensa. Hän haastoi oikeuteen kaikki, jotka sitä väittivät ja puhdisti maineensa kerta toisensa jälkeen. Huhuilla ei ollut tekemistä Liberacen värikkään lavapersoonan kanssa, vaikka nyt ajateltuna tuntuu hämmentävältä, ettei hänen ylitesepursuavaa ja glamourin täyteistä esiintymistään automaattisesti yhdistetty homouteen. Hän kertoi haastatteluissa, ettei vain ollut vielä löytänyt oikeaa naista. Liberacen kulissi koki kolauksen, kun hänen ja Scottin erosta tuli katkera ja julkinen. Hän kuitenkin edelleen tiukasti kielsi suuntautumisensa. Varmistus taiteilijan seksuaalisuudelle saatiin vasta hänen kuolemansa jälkeen, kun Thorson julkaisi romaaninsa. 

Elokuva näyttää sellaisenaan homouden piilottelun traagisuuden, eikä peittele mitään edes katsojien karsiutumisen pelossa. Olisi sääli, jos seksuaaliseensuuntautumiseen liittyvien ennakkoluulojen takia joltain jäisi loistava elokuva näkemättä. Sen lisäksi, että elokuva kertoo julkisuuden luomista paineista ja yksityiselämän piilottelusta (homoudesta), se on kertomus rakkaudesta. Rakkaudesta, johon liittyy epätoivoa, mustasukkaisuutta, huumeita, valtaa, narsismia ja pettämistä, mutta rakkaudesta kuitenkin.


Julia Valli