Itämeri – Neulansilmin nähtynä

Minitekstiilit tekstiilitaiteen lajina Helsingin työväenopiston kiertävissä näyttelyissä vuonna 2011

Tekeillä oleva graduni käsittelee työväenopiston kursseilla valmistettuja minitekstiilejä, jotka olivat esillä Helsingissä kuudessa eri näyttelyssä. Kurssikutsussa kysyttiin: ”Mitä Itämeri sinulle merkitsee? Kenties aurinkoisia päiviä veden äärellä ja samanaikaisesti huolta meren saastumisesta?

Tutkimukseni alkuperäisaineistoa varten tein kyselylomakkeen, jonka lähetin kurssien osallistujille. Lähetettyihin kyselyihin 50% henkilöistä  vastasivat,  se  mikä minua eniten hämmästytti oli vastanneiden verrattain korkea ikä, vaikka osallistujat koostuivat hyvinkin heterogeenisestä joukosta. Vastaajien keski-ikä oli 66 vuotta, sekä kaikki kursseille osallistuneet olivat naisia.

Ensimmäisessä näyttelyssä oli 59 työtä, innostus kasvoi kuitenkin siinä määrin, että viimeisessä näyttelyssä oli 120 minitekstiiliä.

Alustavan tulkintani mukaan töistä erottui kolme eri näkökulmaa Itämeri- tilanteeseen.

Ensimmäisessä ryhmässä oli nähtävissä iloa, aurinkoa ja valkoisia purjeita. Toisen ryhmän muodostivat rauhalliset työt, jotka olivat lähinnä toteavia, kun taas kolmannessa ryhmässä ilmeni huoli Itämeren tilasta.

Oli upeaa, että n. 100 naista (joillakin oli useampi työ) innostuvat 20cmX 20cm minitekstiileistä, suunnittelivat ja toteuttivat eri tekniikoin töitään. Alustavassa luennassa näkyi riemu yhdessä tekemisestä. 

Monet naisista olivat ystävystyneet ja kuulleet muitten ajatuksia ja mielipiteitä. vastauksissa näkyi myös toisten tuen ja kannustuksen tärkeys. Laajennan kyselyäni, sillä toivon saavani nuorempien kurssilaisten mielipiteitä mukaan. Tässä ensimmäisessä kyselyssä näkyi selvästi vanhemman polven huoli Itämeren saastumisesta. He ovat elämänsä aikana nähneet tapahtumien kehitykseen.

Yllä oleva minitekstiili kertoo kahdeksan Itämeri valtion naisten kädenojennuksesta toisiaan kohti. Sana meri on kirjailtu useilla kielillä, joka on viesti kaikille jäsenvaltioille puhtaamman meren puolesta.

Berit Hasu

Minna Canth – feminismi ennen ja nyt

Minna Canthia voidaan kutsua ensimmäiseksi suomalaiseksi feministiksi, eikä suotta. Esimerkiksi kannanotossaan ”Naiskysymyksestä vielä sananen” (Minna Canth, 1885) hän arvostelee kovin sanoin julkisesti yhteiskuntamme epäkohtia. Hän kirjoittaa miesten vetoavan Jumalan säätämään maailman järjestelmään, vaikka kyseessä on heidän omat lakinsa ja pahat tekonsa. Sen vuoksi hän arveleekin, että myös miesten sivistys saattaa olla yhtä ummehtunutta ja onttoa kuin heidän uskontonsa ja moraalinsakin. Juuri uskonnon varjolla he ovatkin selittäneet naisten orjuuden Jumalan määräämäksi, kun ”he poloiset eivät muulla tavoin enää voineet sitä puolustaa”.

Oveluutensa ja ironisen kielenkäyttönsä avulla hän antaa lukijoidensa itse ymmärtää, miten typeriä aiemmat keskustelut naisen asemasta ja oikeuksista ovat olleet. Hän kirjoittaa muun muassa, että: ”Eikö olisi parasta, että tulevana vuonna nostettaisiin kirkonkokouksessa uudelleen kysymys siitä, onko naisella sielua vai ei.” Mikäli naisen sieluttomuus saataisiin todistettua, niin ei ”sieluttomalle olennolle tarvitsisi mitään inhimillisiä oikeuksia antaakaan, eikä niitä kukaan voisi silloin enää vaatiakaan”.

Canth kehottaa naisia vapautumaan vielä niistä harvoistakin siteistä, joilla he ovat kiinni mädässä yhteiskunnassamme. Hänen mielestään naisten tulee kasvaa ja valmistua itsenäisesti tulevaan tehtäväänsä, ja kun otollinen hetki viimein koittaa, tulee naisen ”ihmiskunnan äitinä ja kasvattajana nousta valtaistuimelle ja ottaa tehokkaasti osaa lakien laadintaan, uskonnon puhdistamiseen, tieteen ja taiteen kehittämiseen sekä yhteiskunnallisen elämän uudelleen järjestämiseen”.

Yhteiskuntamme ei ole enää sama kuin 1800-luvun lopulla, mutta Canthin kaltaisia rohkeita feministejä on edelleen liian vähän. Vain harva uskaltaa julistautua feministiksi sanan negatiivisen konnotaation vuoksi, vaikka homoja ja naispappeja vastustavat fundamentalistit riehuvatkin harvasen päivä mediassa. Tänä päivänä meillä on ehkä äänioikeus, naisedustajia eduskunnassa ja muissa johtotehtävissä, mahdollisuus akateemiseen koulutukseen ja oikeus omaan omaisuuteen, mutta paljon epäkohtia on siitä huolimatta edelleen selvittämättä. Kun esimerkiksi naisen euro on vain 82 senttiä, kuten edellisessä f-pisteen blogitekstissä jo todettiin, herää kysymys muun muassa siitä, minkälaisessa asemassa sinkkunaiset ja naisparit tänä päivänä ovat. Vaikka ongelmat eivät olekaan enää samoja, tarvitaan feministejä silti yhtä lailla kuin ennenkin!

Jael Tuominen

Muistutus F-pisteen ja Muusan järjestämästä Minna Canthin päivän ohjelmasta:

F-piste juhlii kotimaisen kirjallisuuden ainejärjestön Muusan kanssa 19.3 Minna Canthin päivää. Sirkkalan aulassa neulotaan torkkupeittoa ja luetaan ääneen Minna Canthia kello 11.45-16.00. Valmis torkkupeitto lahjoitetaan Turun Tyttöjen Talolle ja kaikki ovat lämpimästi tervetulleita neulomaan, virkkaamaan tai muulla tavoin improvisoimaan tilkkuja peittoon. Puikkoja ja virkkuukoukkuja löytyy vapaaehtoisille neulojille paikan päältä (mutta myös omat voi tuoda mukana!) ja lämmikkeeksi tarjolla on myös kahvia ja teetä.

Nea Alasaari

Vaginoiden vallankumous

F-pisteen ensimmäinen kunnon näytön paikka koitti eilen naistenpäivänä, jota juhlistimme aamukahdeksasta myöhään yöhön. Päivään mahtui paljon tapahtumaa, niin hulvattomia hetkiä kuin vakavampaakin asiaa ja joskus näitä kahta samassa paketissa. Yhtä pääosaa näyttelivät vaginat, jotka olivat läsnä niin päivän monologeissa, naistenpäivän visuaalisessa ilmeessä kuin illan askartelukilpailussakin.

Päivän myyjäisissä kaupittelimme naisellisia leivonnaisia, nisut ja D-cupcaket menivät kuin kuumille kiville. Naisille myimme syötävää naisten euron kurssin mukaisesti parikymmentä prosenttia halvemmalla kuin miehille. Tarkoituksena oli kiinnittää huomiota sukupuolten väliseen palkkaeroon: Suomessa naisen euro on 82 senttiä. Vaikka tämä tosiasia sukupuolentutkimuksen opiskelijoille onkin itsestäänselvyys, ei se sitä kaikille ole. Esitellessäni TANE:n mainiota naisten euro pinssiä ystävilleni pitivät he sitä kylläkin tyylikkäänä, mutta ihmettelivät minkä takia siitä puuttuu palanen. Toinen heistä muisteli sitten kuulleensa naisten eurosta, mutta sanoi ettei varsinaisesti ollut ymmärtänyt mitä tällä tarkoitetaan. Käytännön demonstraatio siis oli paikallaan. Toisaalta asia ei ole aivan niin yksinkertainen ja moneen muuhunkin seikkaan olisi voinut kiinnittää huomiota. Hinnastoa ideoidessamme pohdimme mm. sitä, voimmeko pitäytyä pelkästään kategorioissa ”miehet” ja ”naiset.” Vahvistammeko liiaksi kaksijakoista sukupuolikäsitystä? Hinnastoon olisi kenties ollut perusteltua lisätä myös kategoria ”muut.”

Naistenpäivä on kuitenkin omistettu nimenomaan naisille ja naiseudelle kaikissa muodoissaan. Toinen tärkeä teemamme naistenpäivän ohjelmassa oli naisen ruumiin objektinomaiseen asemaan puuttuminen. Naistenpäivänä suuri osa estraadista varattiin kaunistelemattomille ja persoonallisille vaginoille. Päivällä vaginat saivat puhua itse itsestään sekä purkaa kiukkuaan ja suruaan vaginamonologien muodossa. Illalla taas visioitiin vaginoita askartelukilpailussa. Lopputulos oli huikea. Nämä vaginat eivät suinkaan kärsineet ”tupoista saatanan kuivaa vanua”, kuten päivän monologitilityksessä (olkatoppauksista kylläkin, mutta mitä eleganteimmalla tavalla). Mitä erilaisimmat vaginat kilpailivat leikkisästi Miss Vaginan sekä perintöpipareiden titteleistä. Voittajaksi kruunattiin arvonimen ansainnut vagina nimeltä Bloody Mary. Eikä vaginoiden juhla suinkaan vielä tähän päättynyt. Seuraavaksi illan vaginasato vallannee Sirkkalan . . .

Ella Poutiainen

Onko feminismi kriisissä?

Tällä viikolla minua haastateltiin Ylioppilaslehteen feminismistä. Toimittaja kysyi, onko feminismi kriisissä. En itse asiassa muista, mitä vastasin... Se kai jää itsenikin nähtäväksi, kun seuraava Tylkkäri ilmestyy. Kysymys jäi kuitenkin pyörimään mieleeni.

Aloitin vuoden alussa Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen ainejärjestön F-pisteen puheenjohtajana. Muissa järjestöissä, valtuustoissa ja oppilaskunnissa monet vuodet istuneena ajattelin syksyllä tarvitsevani taukoa, mutta sitten innostuin taas. Sukupuolentutkimuksen ainejärjestö oli jäissä, feminististä toimintaa ei kampuksella ollut. Sukupuolentutkimuksen uutena pääaineopiskelijana ajattelin, että järjestö on herätettävä henkiin. Ja niin ajatteli onneksi moni muukin. Nyt meillä on kasassa kymmenen feministin ydintiimi, joiden kanssa yritetään herättää kipinä myös muissa opiskelijoissa.

Feminismi ei ole kriisissä. Se saattaa välillä väsyä, vanheta tai vaipua horrokseen, mutta jossain on aina kipinä, joka on valmiina syttymään. Tällainen roihahdus nähtiin mm. viime kesän lutkaliikkeessä, joka kokosi Suomessakin tuhansia feministejä osoittamaan mieltään.

Vaikka Naisunioni on taloudellisissa vaikeuksissa ja tasa-arvotyö tuntuu unohtuneen 80-luvulle, niin toivoa on. Pari viimeistä vuotta ovat olleet poliittisesti ja taloudellisesti rankkoja. Homojen, maahanmuuttajien, sukupuolivähemmistöjen ja kehitysvammaisten lisäksi ollaan poljettu myös naisia. Taloudellinen taantuma lisäsi tätä kehitystä entisestään. Kun kaikki menee päin persettä, on aika hylätä kauniit ajatukset tasa-arvosta ja päästää kravattikaulat pelastamaan talous, Suomi ja EU.

Vuosi 2012 voi olla muutoksen vuosi. Kaikki on mahdollista. Mutta jos nyt kuitenkin aloitetaan siitä, että F-piste on taas voimissaan. Olet erittäin tervetullut mukaan feministiseen toimintaamme, opiskelet yliopistossa tai et. Toimintamme starttaa pikkuhiljaa, mutta kansainvälisenä naistenpäivä 8.3. räjähtää!

Janica Rantanen, F-pisteen puheenjohtaja

Eläköön vaginat!

Kolme vuotta sitten olin opiskelijavaihdossa Etelä-Ruotsissa Lundin yliopistossa. Vaihtoyliopistoni sukupuolentutkimuksen opiskelijat juhlivat naistenpäivää järjestämällä Vagina Afton -tapahtuman, Vaginaillan, jossa keskeisessä osassa olivat Eve Enslerin Vaginamonologit. Ensler on koonnut monologit yli kahdensadan haastattelun perusteella ja niitä on esitetty ympäri maailmaa.

Kolme vuotta sitten saavuin Vaginailtaan epäilevin mielin. Vaihtoni oli kestänyt jo yli puoli vuotta ja osasin jo varautua ruotsalaisten kommervenkkeihin. Olin osallistunut drag king- opettajan vetämälle queer -kurssille ja juonut mensblod (kuukautisveri) nimisiä drinkkejä feministiklubilla. Tämä kaikki oli kieltämättä mahtavaa, mutta välillä tunsin suomalaisen pidättyväisen luonteenlaatuni estävän minua heittäytymästä täysin rinnoin mukaan ruotsalaiseen femakkoilotteluun.

Pelkoni oli kuitenkin turha. Monologit olivat mahtavia, jotkut surullisia, jotkut hauskoja. Yleisöä oli paikalla yli 200 henkeä, sekä naisia että miehiä. Lukijat eläytyivät teksteihin ja yleisö eli mukana. Monologit nostavat esiin jokaiselle naiselle ja miksei miehellekin tärkeitä asioita, joista ei puhuta tarpeeksi tai ainakaan tarpeeksi kovalla äänellä.

Tänä vuonna Vaginamonologit ovat osa F-pisteen naistenpäivän juhlintaa. F-piste järjestää Sirkkalassa päivätapahtuman, jossa Vaginamologeja luetaan klo 11.45-12.15 sekä 13.45-14.15. Lukijoina on niin f-pisteläisiä, sukupuolentutkimuksen laitoksen henkilökuntaa kuin ylioppilasteatterilaisiakin. Vielä on mahdollista ilmoittautua mukaan alla olevan doodlen kautta.

http://www.doodle.com/vu4iwb6ftq6d4dx3

Monologien lisäksi F-piste järjestää naistenpäivän aikana Sirkkalassa myös muuta ohjelmaa mm. myyjäiset, joissa tarjoillaan naiseutta ylistäviä leivonnaisia sekä Naisvisan, johon oikeinvastanneiden kesken arvotaan palkintoja. Täältä voit jatkaa F-pisteen kanssa Nytkis ry:n järjestämään ”Naiset, politiikka ja media” -paneelikeskusteluun. Kokoontuminen lähtöä varten klo 17.00 Sirkkalan aulassa. Itse tilaisuus pidetään sosiaalikeskuksen auditoriossa Linnankadulla, ja paikalle saa tulla myös suoraan.

Ilta huipentuu bilettäen ainejärjestötalo Mimesiksessä klo 21 alkaen. Musiikki ja purtavat on järjestetty F-pisteen puolesta, omat pullot on sen sijaan tuotava. Illan ohjelmassa myös askartelukilpailu, jossa pääset näpertämään oman visiosi vaginasta. Askartelutarvikkeet löytyvät paikan päältä, vain mielikuvitus ja pokka ovat rajoina. PARAS VAGINA PALKITAAN!

F-piste toivottaa kaikki tervetulleiksi viettämään riemukasta naistenpäivää F-pisteen seurassa!

Ulla Lehtonen

Kolmas sukupuoli

Rakastan silmälaseja. Näössäni kuitenkin lienee vikaa, sillä en näe kunnolla millään vahvuuksilla. Siksi käytänkin hämäyslaseja. Ikkunalasirilleissä on se mukava puoli, että niitä voi pitää mielensä mukaan. Samaa ominaisuutta ei löydy sukupuolisilmälaseista.

Olen kertaalleen joutunut etsiskelemään läppäriäni ympäri kaupunkia. Olen myös hukannut takkini nollakelillä. Mutta sukupuolirillit eivät unohdu yliopistolle eivätkä huku narikoihin. Siinä ne ovat vielä kotonakin, puristavat ja pakottavat, kun tahtoisi maata ja katsoa tv:stä tasapaksua lifestyle- ja realitymoskaa: Huijarirakentajia, Kääpiöpainijoita, Nuortumiskilpailua, Sadan taalan remonttia, Ruotsalaisia poliiseja...

Lasit pilkkaavat oikeuttani kuulla rauhallisen äänen selittävän, kuinka ”sisustus on luotu yhdistellen kiintoisalla tavalla vanhaa ja uutta”. Niiden läpi hahmottuu ikävän selvästi, että sama resepti oli käytössä silloin, kun ohjelmien sukupuolijärjestelmää rakennettiin. Jälleen on tarjolla heteromatriisia. Naisia ja Miehiä, lihapullia ja perunamuusia. Jossain vaiheessa 2000-luvun individualisti päätti haluta Ikea-lihapullansa kirpakalla chutneylla. Matriisiin tarvittiin uusi sarake, kolmas sukupuoliperformanssi. Homo.

Matriisia muokatessa jouduttiin päivittämään myös totuttua julkisen ja yksityisen vastakkainasettelua. Betty Friedanin harhaiset ja naukkailevat esikaupunkirouvat saivat jäädä 60- luvulle. Nykyajan Nainen on myös kiireinen julkinen toimija, jonka aika ei riitä loputtomaan yksityisen alueen ehostamiseen.

Niinpä lifestyle-jumalat loivat Homon Naisen kylkiluusta. Homo on Naiselle kuin Miehelle olut: neuvoa antava. Olkoon Mies poliisi ja pelastaja, mutta Homo on ehdoton yksityisen sankari. Hän tuunaa ja stailaa niin kodin, kehon kuin vaatekaapinkin. Naisen vapaa-aika on Homon työaikaa. Homolla taas ei erillistä vapaa-aikaa ole, sillä hän elää työlleen.

Homolla ei ole rumaa toppatakkia tai hiuspäiviä helvetistä. Nämä vielä sallitaan Miehelle, onhan se siellä jossain muualla, Karanneen jäljillä ja Totuuden perässä, amerikkalaisella ansa-autolla. Jos se uskaltautuu kotiin, käskee Homo sen purevan lennokkaasti vaihtaa puvun päälleen, ajaa partansa, olla haisematta. Homo siis toimii myös heterosuhteen huoltohenkilönä. Naisen ei tarvitse nalkuttaa, sillä Homo tekee sen hänen puolestaan.

Lifestyle-ohjelmat onnistuvat samanaikaisesti olemaan sekä rajoja rikkovan moderneja että kotoisan perinteisiä. Ne horjuttavat konservatiivisia järjestyksiä synnyttämättä silti kaaosta. Kodit, autot ja sukupuolet esitetään samassa hengessä, tuunattuina ja stailattuina. Näin sukupuoli pelkistyy käsikirjoitetuksi performanssiksi. On yhdentekevää, keitä rooleihin valitaan, sillä esitys ei muutu näyttelijöitä vaihtamalla.

Lihapulla on lihapulla, vaikka sen päälle kaataisi ämpärillisen pikkelssiä. Sitä paitsi olen kasvissyöjä. Turha kuitenkaan viskata Tuplakuplaa retrokaukosäätimellä, onhan minulla Yle Teema. Ja suklaata.

Kia Andell

Kuin piru pyhää kirjaa

"The male has a negative Midas Touch -- everything he touches turns to shit."

Kun lupauduin kirjoittamaan blogitekstin Valerie Solanasin SCUM-manifestistä ja F-Pisteen lukupiirin avauksesta, varoitin, että lopputuloksesta tulisi mitä todennäköisemmin egoistista itsereflektiota, mutta varoitus oli turha, sillä manifestin lukeneet kyllä tietävät, etten miehenä muunlaiseen kykenekään. Mutta siitä huolimatta – tai juuri sen takia – tämä on nyt tässä.

SCUM-manifesti on vuonna 1967 Yhdysvalloissa omakustanteena julkaistu ja viime vuonna Savukeitaan suomennoksena ilmestynyt omanlaisensa feministisen utopian lähtölaukaus, joka lakaisee lattiaa miehillä ja kaikella miesten luomalla sotateknologiasta Suureen Taiteeseen ja lähiöelämään. Solanasin teksti on suomalaisen "kahdeksankymmenen sentin" tasa-arvopuheen keskellä virkistävää, ja vaikka minun on vaikea olla lukematta sitä hieman pilke silmäkulmassa kirjoitettuna (mitä sanot, Andy Warholin haamu?) ja siten sillä on vaara tulla vastaanotetuksi ainoastaan äärimmilleen kärjistettynä kritiikkinä vain kaikkein pälleimpiä miehiä kohtaan, osuu se kohteisiinsa niin usein ja niin terävästi, että yhtä aikaa itkettää ja naurattaa. Kärjekkyys myös oivaltavasti etäännyttää, jolloin kritiikin pääasiallinen kohde – minä – voi säätää vastaanottimensa sopivaksi kokemalleen äänenvoimakkuudelle.

Vaikka astuessani Kirjakahvilan perimmäiseen huoneeseen, joka oli täyttynyt vast'ikään SCUM-manifestin lukeneilla feministeillä, pienen hetken ajaksi mieleeni hiipikin ajatus "tänäänkö päättyy elämäni?", antaa manifestimuotoinen huutaminen paljon enemmän tilaa kuin kylmän viileästi esitetty argumentaatio, joka ei jätä lukijalle muita mahdollisuuksia kuin ottaa teksti sellaisenaan tai käpertyä puolustusasemiin. Vain yksioikoisin nainen tai mies lukee SCUMin näkemykset (miesten syytä ovat mm. sota, sairaudet ja kuolema) kirjaimellisesti. Manifestissa on kiistatta kyse miesvihasta, ja vaikken minkäänlaisen vihan levittämistä sinällään hyväksykään*, on teksti niin mainiosti kirjoitettu ja niin monista kuvailuista tunnistan itseni, etten voinut muuta kuin nyökkäillä hyväksyvästi ja jäädä sulattelemaan lukemaani.

Lukupiirissä SCUM sai aiheellista kritiikkiä essentialistisesta nais- ja mieskuvastaan. Itsekin koin valitettavana, että koska manifestin mukaan mies – siis joka(inen )mies – on emotionaalisesti kyvytön, ei Solanas myöskään avaa ovea kehittymisen mahdollisuudelle, ja täten hän tarjoaa vapaakortin kaltaisilleni tunnevammaisille, jotka eivät ymmärrä, mikä ihmisiä – siis naisia – ja muita miehiä liikuttaa. On siis turha edes yrittää, koska meidät on jo geneettisesti poissuljettu tyydyttävän sosiaalisen kanssakäymisen maailmasta. Toki voimme tiedostaa oman mitättömyytemme, mutta yhtä lailla toivoton tilanne voi johtaa kieltämiseen, status quon puolesta taistelemiseen ja pyrkimykseen kokea sitä, mitä harhaisissa mielissämme nautinnoksi luulemme. Vaan onneksi meillä on Daddy's Girlit silittämässä päitämme ja paitamme…

Sukupuolikysymysten – tai paremminkin -vastausten – lisäksi SCUMissa olennaista on kulttuuri- ja kapitalismin kritiikki, ja myös niiden vuoksi tämä herkullinen manifesti on suositeltavaa luettavaa aivan kaikille länsimaisen elämäntyylin piirissä operoiville. Solanasin sanat luettuasi maailma piirtyy silmissäsi kovin paljon kirkkaampana, ja ruskeampana.

Niin, joo, ja suositeltavaa on myös mennä/tulla F-Pisteen lukupiiriin!

Jani Petteri Virta

* = Ranska tietenkin on paska maa.

SCUM-manifesti. (SCUM Manifesto, 1968.) Suom. Suvi Auvinen. Savukeidas, 2011

Seuraava feministinen lukupiiri kokoontuu Mimesiksessä (Keltainen talo Sirkkalan kasarmin sisäpihalla)   torstaina 1.3 klo 18.

Seuraava teksti: 

Jane Bennett (2010) Vibrant Matter: a political ecology of things

Luetaan: Preface, luku 1 The Force of Things, ja luku 2 The Agency of  Assemblages

Tervetuloa mukaan!