Kinot vinossa Venäjälle

Sateenkaaren väreissä leiskuva Vinokino tuo monipuolisen ohjelman lisäksi mukanaan kaivatun irtautumisen loppusyksyisestä, pakkautuvien arkikiireiden kyllästämästä harmaudesta.

Suomen ainoa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin keskittyvä elokuvafestivaali järjestetään nyt jo 22. kerran. Festivaalin päätapahtumat pidetään Turussa 25.-27.10. ja Helsingissä 8.-10.11. Lisäksi Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa on luvassa pienimuotoisempia näytäntöjä.

Elokuvaohjelmistossa on lyhärikoosteita, pitkää elokuvaa ja dokumenttia, useista maista ja maanosista. Tarjonta vaihtelee viihteellisestä ja kepeästä painavaan asiaan. Oheisohjelmaan sisältyy muun muassa iltabileitä, workshopeja ja elokuvabrunssi Margaret Cho’n räävittömän komiikan äärellä. Turussa ja Helsingissä nähdään myös Tuisku Torkkelin drag queen -aiheinen valokuvanäyttely “There's no cherry to pop.”

Vinokino on osaltaan mukana järjestämässä Voi Venäjä! -ihmisoikeusviikkoa. Turussa ja Helsingissä oheisohjelmaan kuuluu Oi Venäjä! -näytös, jossa esitetään neljä venäläistä sukupuolen, seksuaalisuuden ja poliittisen osallistumisen teemoihin uppoavaa lyhytelokuvaa. Turun iltabileet pidetään saman otsikon alla lauantaina 26.10. Helsingissä puolestaan on lauantaina 9.11. luvassa sateenkaaritaiteilijoita Venäjällä ja Suomessa käsittelevä paneelikeskustelu.

F-pisteen kulttuuripiiri vierailee Turun Vinokinossa viikonloppuna 26.-27.10. Blogin reunassa voi vielä parin päivän ajan äänestää elokuvaa, jonka haluaa kulttuuripiirin kanssa katsoa. Kokoontumisen tarkempi ajankohta määräytyy äänestystuloksen perusteella. Festarin ajat, paikat, yksityiskohtaisempi ohjelma ja leffaesittelyt löytyvät Vinokinon nettisivuilta.

F-piste toivottaa kaikki kinoiluista kiinnostuneet tervetulleiksi mukaan nauttimaan elokuvista ja keräämään merkintöjä opiskelijan kulttuuripassiin!

Kia Andell

Lähde: vinokino.fi

Saako homo olla lehdessä?

Homot pitävät itsestään niin suurta meteliä, että heteroita alkoi loppukesästä ahdistaa. Tai siis pientä osaa heteroista. Yle otti asiakseen tehdä aihetta käsittelevän Silminnäkijä-ohjelman jakson. Lisäksi nettiin viritettiin kysely, jossa tiedusteltiin, saako homo olla esimerkiksi opettaja.

Heterojen ahdistusta lisäsi se, että homoilla on liittolaisia. Niistä pahimpia ovat naistoimittajat, kuten Kaarina Hazard, joka nosti homoaiheen esiin Iltalehden blogissaan kesän ja alkusyksyn aikana pariinkin otteeseen. Esimerkiksi nimimerkki DuPont valitteli Homot, kansan vastakohta -kirjoituksen kommenteissa joutuvansa lopettamaan lehtien lukemisen. Homot ja seksuaalivähemmistöt kun ovat nykyään niiden tärkein aihe, eikä semmoista jaksa.

Ylen Radio 1 -kanavalle nimikko-ohjelmaansa tekevä Eve Mantu poimi tämän huolestuneen kommentin ja kysyi syyskuussa, saako homo olla. Hän perkasi sen ja Ruben Stillerin blogitekstin innoittamana Helsingin Sanomien elokuun lopulla ilmestyneestä numerosta kaikki seksuaalisuutta sivuavat tekstit ja eritteli niistä edelleen homouteen viittaavat. Viittaukseksi seksuaalisuuteen kelpasi hetero-oletus (”Hallitus suunnittelee siirtävänsä osan kotihoidon tuesta pikkulapsiperheiden isille”) tai esimerkiksi Jari Tervon nuoruudenhaaveet luokkatoveri Irenestä. Mantu löysi lehdestä kuusitoista edes ohuesti seksuaalisuuteen viittaavaa juttua. yksitoista niistä kertoi heteroista. Kahdessa oli mainittu elämänkumppani, mutta tämän sukupuolta ei. Kolmessa oli jollakin tavalla esillä homoseksuaalisuus.

Kun sain menneenä viikonloppuna käsiini Ilta-Sanomien tuplanumeron, mieleeni tuli Mantun toteamus siitä, että Hesari ei ole iltapäivälehti, joten seksuaalisuus ei ole sen keskeisintä aihealuetta. Pakkohan minun oli ruveta selaamaan iltapäivälehteä tarkemmalla silmällä. Kuten Mantu, muistutan tehneeni tämän hyvin nopeasti enkä aivan tieteellisen tarkastikaan.

Jätin sunnuntailiitteen suosiolla sivuun, sillä jo itse lehti oli 72-sivuinen. Jätin huomiotta myös mainokset, yleisönosaston, muista lehdistä poimitut lainaukset, tv-ohjelmatiedot ja sarjakuvat. Kiinnostukseni oli siis tällä erää journalistisissa sisällöissä, vaikka pois jätetystä voisi varmasti tehdä kiintoisia huomioita. Päätin myös edetä laskennassani puhtaasti näiden juttujen pohjalta, vaikka tietäisinkin jonkin julkisuudessa olleen henkilön seksuaalisuudesta jotain ennestään.

Seksuaalisuuteen millään tavalla viittaavia, ehtoni täyttäviä juttuja oli seitsemäntoista. Kolmetoista niistä käsitteli heteroita. Lehteen olivat päässeet esimerkiksi 21. hääpäiväänsä viettävä Yhdysvaltojen presidenttipari, Anneli Auer ja tämän murhattu mies, teinitähti Robin hysteerisine fanityttöineen, laulaja Lauri Tähkä ja tämän entinen vaimo sekä israelilainen sotaveteraani Izhak Brook vaimoineen. Kolme seksuaalisuutta sivuavaa juttua ei vastannut kysymykseeni homojen ja heterojen määrästä. Yhdessä jutussa mainittiin epämääräisesti äidit, joita kehotettiin kapinoimaan kouluruokailua vastaan. Toinen juttu kertoi laulaja Miley Cyrusista, joka on vanhemman kollegansa Sinead O’Connorin mielestä vähän turhankin seksuaalinen. Cyrusin seksuaalisuus on kuitenkin tässä show-elementti, eikä sitä voi pitää sen enempää heterona kuin homonakaan. Lehdessä oli myös lasten seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevä juttu, joka sekään ei liity hetero-homo -purkuuni millään lailla.

Homoseksuaalisuutta sivuavia juttuja oli siis koko Ilta-Sanomien paksussa viikonloppunumerossa tasan yksi. Talk Show’n valtiaat -nimisen jutun päätarkoitus oli harmitella Jari Sarasvuon talk show’n ja Enbuske ja Linnanahde Crew’n osumista päällekkäin samaan ohjelma-aikaan. Kainalojutussa oli lyhyt poiminta Sarasvuon ohjelmasta. Siinä kerrottiin Sarasvuon tunnustaneen vieraalleen Roman Schatzille, että hän oli ollut rakastunut miespuoliseen ystäväänsä. Vaikka rakastuminen ei ollut johtanut mihinkään, Sarasvuo muisti edelleen kehua ystävänsä tuoksuneen hyvältä.

Mitä tästä selailustani nyt sitten pitäisi päätellä? No, iltapäivälehti ei ollutkaan niin täynnä seksuaalisuutta, kuin olisi äkkiseltään voinut luulla. Vielä vähemmän homoseksuaalisuutta, sillä julkisesti homona tunnettu Sauli Koskinenkin vain luisteli ja valitteli Dancing on Ice -ohjelman teossa kipeytynyttä jalkaansa. Uskallan tämän perusteella luvata, että ahdistuneet heterot voivat nyt huoletta palata lehtien pariin, samoin kuin television ja radionkin. Yhteen tai kahteen homojuttuun kannattaa ehkä vain yrittää tottua.

Suvi Holopainen

My Life with Liberace

(Varoitus: sisältää juonipaljastuksia)

F-pisteen kulttuuripiirissä käytiin viime kerralla, 19.9, katsomassa elokuva nimeltä My Life with Liberace, joka perustuu Scott Thorsonin romaaniin ja sijoittuu kuuluisan yhdysvaltalaisen pianistin Liberacen (1919-1987) viimeisiin vuosiin . Elokuvassa Liberacen (Michael Douglas) mysteerien täyteistä elämää avataan nuoren rakastajan Scott Thorsonin (Matt Damon) avulla. Scott tutustuu karismaattiseen pianistiin ystävänsä kautta. Scottin ja Liberacen tuttavuus synenee ja pian Liberace pyytää Scottia asumaan luokseen. Scott muuttaa Liberacen hoiviin sen enempää ajattelematta siirtonsa seurauksia. Hänen elämänsä pienen paikkakunnan eläintenhoitajana muuttuu kuitenkin radikaalisti, kun se annetaan Liberacen ohjailtavaksi. Pianisti muuttaa pojan tyylin ja ostaa tälle jalokiviä ja turkiksia. Onni ja intohimo eivät kuitenkaan kestä loputtomiin.

Yleellinen ja rajoitettu elämä alkaa tuntua Scottista ahdistavalta. Kauneusleikkauksessa Scottista tehdään nuoren Liberacen näköinen eikä hän tämän jälkeen pysty tunnistamaan itseään enää edes peilistä katsoessaan. Pariskunta ottaa usein yhteen ja etääntyy toisistaan. Scott käyttää huumeita, juo, ja lopulta, kun hän saa tietää Liberacen iskeneen silmänsä uuteen nuoreen poikaan, hän menettää kaiken itsehillintänsä. Liberacen ja Scottin ero on riitainen, eivätkä he pysty selvittämään suhteeseensa liittyneitä erimielisyyksiään.

Myöhemmin kuitenkin, kun sairas Liberace soittaa Scottille kertoakseen sairastuneensa aidsiin ja varmistaakseen entisen rakastajansa terveyden, he saavat vihdoin mahdollisuuden lopettaa suhteensa riidattomasti. Kohtauksessa, jossa Scott istuu loistonsa menettäneen tähden sängyn reunalla sanomassa hyvästejä, ei voinut olla herkistymättä.

Liberace kielsi koko elämänsä ajan homoseksuaalisuutensa. Hän haastoi oikeuteen kaikki, jotka sitä väittivät ja puhdisti maineensa kerta toisensa jälkeen. Huhuilla ei ollut tekemistä Liberacen värikkään lavapersoonan kanssa, vaikka nyt ajateltuna tuntuu hämmentävältä, ettei hänen ylitesepursuavaa ja glamourin täyteistä esiintymistään automaattisesti yhdistetty homouteen. Hän kertoi haastatteluissa, ettei vain ollut vielä löytänyt oikeaa naista. Liberacen kulissi koki kolauksen, kun hänen ja Scottin erosta tuli katkera ja julkinen. Hän kuitenkin edelleen tiukasti kielsi suuntautumisensa. Varmistus taiteilijan seksuaalisuudelle saatiin vasta hänen kuolemansa jälkeen, kun Thorson julkaisi romaaninsa. 

Elokuva näyttää sellaisenaan homouden piilottelun traagisuuden, eikä peittele mitään edes katsojien karsiutumisen pelossa. Olisi sääli, jos seksuaaliseensuuntautumiseen liittyvien ennakkoluulojen takia joltain jäisi loistava elokuva näkemättä. Sen lisäksi, että elokuva kertoo julkisuuden luomista paineista ja yksityiselämän piilottelusta (homoudesta), se on kertomus rakkaudesta. Rakkaudesta, johon liittyy epätoivoa, mustasukkaisuutta, huumeita, valtaa, narsismia ja pettämistä, mutta rakkaudesta kuitenkin.

Julia Valli

Feminististä puolustautumista

Olin vuosi sitten feministisen itsepuolustuksen työpajassa. Se oli kaikin puolin hyödyllinen ja avartava kokemus. Menin kurssille aika ylimielisellä mielialalla, pohjalta ”olen treenannut taekwondoa 2 vuotta, ei täällä voi tulla mitään uutta”. Kuinka ollakaan, kuuden tunnin kurssilla käsiteltiin vaikka mitä, jota en kahden vuoden itsepuolustuslajiurallani ollut tullut edes ajatelleeksi.

Feministinen itsepuolustus eroaa perinteisistä itsepuolustuslajeista erityisesti vahvan henkisen puolen korostamisensa vuoksi. FIP:n lähtöajatuksena on saada naiset tajuamaan olevansa puolustamisen arvoisia. Mistään fyysisistä puolustustaidoista ei nimittäin ole hyötyä, jos ei tämä ajatus ole itsestäänselvänä mielessä. Kuten Voima-lehden artikkelissa aiheesta  mainitaan, mustan vyö karatessakaan ei suojele naista väkivaltaiselta parisuhteelta.

Feministinen itsepuolustus syntyi 1970-luvun Yhdysvalloissa, kun raiskausta ja muuta väkivaltaa kokeneet naiset alkoivat kerääntyä yhteen puhumaan kokemuksistaan. FIP:n perusajatuksena on parantaa naisten tietoisuutta rakenteellisesta väkivallasta ja antaa heille keinoja puolustautua erilaisilta loukkauksilta, niin fyysiseltä kuin henkiseltä ahdistelulta. Itsetunnon parantaminen ja omien rajojen vetämisen ja niistä kiinnipitämisen opettelu on keskeistä. Esimerkkinä FIP:n harjoituksista, yksi taktiikka konkreettisiin tilanteisiin reagoimiseen on nimetä tilanne, kritisoida sitä ja sanoa mitä tahtoo, esim. ”Sä sanoit mua huoraksi. En pidä siitä, että sanot mua huoraksi. Haluan, että lopetat sen".*

Kun lueskelee netistä aiheesta, ei tietenkään mene kauan, kun törmää omituisiin asenteisiin. FIP nähdään ”femakko-karatena”, joka yllyttää naisia väkivaltaan miehiä kohtaan. Tässä jää huomaamatta se, että FIP:ssä ei missään tilanteessa ole tavoitteena hyökkäysmieliala, vaan ainoastaan itsensä suojeleminen jo alkaneessa väkivaltatilanteessa. Jos se tapahtuu munia potkimalla, olkoon sitten niin, mutta kukaan todellinen feministi ei lyö miestä tuosta vaan.

FIP-vastaiset asenteet kumpuavat ehkä siitä, että laji on suunnattu ainoastaan naisille, ”naishenkilöille, jotka identifioivat itsensä naisiksi tai joilla on kokemuksia naisina olemisesta” (käymäni FIP-työpajan vetäjien muotoilu). Tämä onkin mielestäni pienehkö epäkohta lajissa. Naisiin kohdistuva väkivalta on laaja ja edelleenkin turhan vaiettu ilmiö, enkä millään tavalla halua kyseenalaistaa naisten voimauttamisen tärkeyttä, mutta sukupuolistunut väkivalta koskettaa kuitenkin myös muita kuin naisia. Esimerkiksi homo- ja transfobista väkivaltaa kokeneet tai pelkäävät kuuluisivat mielestäni varsin perustellusti FIP:n kohderyhmään.

Feminististä itsepuolustusta voi harrastaa (peruskurssin / työpajan käytyään) toimintaryhmissä, joissa kokoonnutaan muiden harrastajien kanssa jakamaan häirintä- ja väkivaltakokemuksista sekä varautumaan mahdollisten uhkaavien tilanteiden varalle niin mielikuvaharjoittelulla kuin fyysisillä harjoituksilla. FIP on auktoriteettivapaata toimintaa, jossa ei ole johtajaa ja kaikki ovat ryhmässä tasa-arvoisia. Ryhmissä on myös vaitiolovelvollisuus, eli siellä kuulluista asioista ei saa puhua ulkopuolisille. Tällä varmistetaan, että myös rankoista kokemuksista on turvallista puhua. Helsingissä toimii tietojeni mukaan FIP-ryhmä, mutta Turussa sellaista ei tällä hetkellä ole toiminnassa.

Jos kiinnostus heräsi, FIP:tä on mahdollista päästä kokeilemaan Turussa tämän syksyn aikana F-pisteen järjestämässä työpajassa. Tarkemmasta ajankohdasta sun muusta ilmoitetaan myöhemmin F-pisteen postituslistalla ja Facebook-sivulla.

Leena Rinne

*Lähde: http://feministlist.tripod.com/id18.html

F-pisteen kulttuurisyksy 2013

F-piste pyörittää syksyllä 2013 omaa kulttuuripiiriä, joka kokoontuu noin kerran kuukaudessa tai tarpeen ja tarjonnan mukaan erilaisten kulttuuririentojen merkeissä. Kulttuuripiirin tapaamisissa voidaan vierailla esimerkiksi elokuvissa, teatterissa tai taidenäyttelyssä. Kaikki kiinnostuneet ovat sukupuolesta, iästä tai statuksesta riippumatta tervetulleita mukaan. Kulttuurin tulee mielestämme olla jokaisen saavutettavissa myös rahatilanteesta riippumatta, joten pyrimme tarjoamaan kaikille osallistujille mahdollisuuden päästä vierailemaan kulttuuritapahtumissa huokeaan hintaan.

Kulttuuripiiriin ei ole sitovaa ilmoittautumista, vaan mahdolliset ilmoittautumiset tehdään kullekin kokoontumiskerralle erikseen. Osallistua voi vaikka joka kerralle tai ajan ja kiinnostuksen mukaan valikoiden. Kustakin osallistumiskerrasta saa myös merkinnän opiskelijan kulttuuripassiin, joten osallistuminen on paitsi hauskaa, myös hyödyllistä! Piirin kokoontumisajoista ja ohjelmasta tiedotetaan F-pisteen sähköpostilistalla, Facebook-sivulla sekä tietenkin täällä F-blogissa. Myös kaikenlaiset piirin tulevaa ohjelmaa koskevat ideat, vinkkaukset ja ehdotukset otetaan ilolla vastaan.

Tämän syksyn ensimmäinen kokoontuminen on torstaina 19.9., jolloin mennään porukalla katsomaan elokuvaa My Life with Liberace. Näytös alkaa klo 12.40, mitä ennen tavataan Kinopalatsin (Kauppiaskatu 11) edessä klo 11.40. Tulostaan voi ilmoittaa ennakkoon lähettämällä sähköpostia osoitteeseen f-hallitus (ät) utu.fi. Erityisesti yhteyttä kannattaa ottaa, jos ei pääse paikalle vielä kokoontumisaikaan, mutta ennättää kuitenkin itse näytökseen. Lipun hinta on 6.50€, josta F-piste hyvittää 2€ takaisin.

Tervetuloa nauttimaan kulttuurisyksystä F-pisteen seurassa!


Kia Andell

Vainoa vastaan

Olin kesän 2013 työharjoittelussa Pietarissa Russian LGBT Networkissa, maan laajimmassa sateenkaarijärjestössä.

Kesä oli rankka: Seisoin aktivistien kanssa oikeustalon edessä kahdenkymmenen äärinationalistin edessä, odottelin heitä palaaviksi mielenosoituksista ja arvuuttelin, missä kunnossa he mahtavat olla. Kuuntelin, kuinka seitsenvuotiaan pojan naisvanhemmat kertoivat matkalippujen Kanadaan olevan jo ostetut. Vein evääni aamulla keittiöön ja ihmettelin, miksi huoneeseen oli pakkautunut valtava määrä ihmisiä. Vastauksen sain pian: poliisi ja syyttäjä olivat tulleet tekemään yllätysratsian Kansalaiskontrolli - järjestön tiloihin. He repivät kaiken auki, työntekijöiden taskuja myöden. Mikään järjestö ei ole turvassa, eivät edes vanhat ja kunnioitetut venäläisjärjestöt, kuten Memorial. Kansalaisyhteiskunta ajetaan alas ulkomaalaisrahoitteisuuslain varjolla. Side by Side - elokuvafestivaalin pitäisi nyt maksaa 12 500 euron sakot siitä, ettei se ollut rekisteröitynyt "ulkomaiseksi agentiksi".

Kuitenkin toimistolle sateli myös tuen osoituksia. Ympäri maailmaa poliitikot ja tavalliset kansalaiset kommentoivat terävästi Venäjän tapahtumia. Viimeksi Tanskassa oli kymmenen tuhannen ihmisen kynttilämieleosoitus. Aktivisteja (homoja ja heteroja) tulivat haastattelemaan mm. BBC ja MTV sekä VICE Media. G20-kokouksen yhteydessä toimistokaverini, LGBT Networkin puheenjohtaja Igor Kotsetkov tapasi yhdessä Coming Out – järjestön edustajan kanssa Barack Obaman. Putin sai nenilleen.

Suomesta ei kesällä kuulunut mitään. Ensimmäinen suomalaismedia, joka tuli Pietariin käymään, oli Yle Nyheter. Senkin toimittaja oli ihan ulalla siitä, mitä itärajan takana oikeasti tapahtuu.

Nyt ilmestyneessä Voimassa on tekemäni juttu Pietarista otsikolla "Venäjä vastaan homot". Halusin alun perin kirjoittaa Turkkariin, mutta minulle vastattiin, että TS ”ei tällä hetkellä käytä freelance-toimittajia”.Kokeilin myöhemmin kirjoittaa Turun Sanomiin mielipidekirjoituksen Venäjän homovainoista. Sitä ei ole julkaistu. Näyttää siltä, että Turku on tietoisesti valinnut vaikenemisen tien. Kauppa on tärkeämpää kuin aito ystävyys - kunnon ystävä kun puuttuu peliin, jos kaveri näyttää kulkevan väärää tietä.

Suomen Turku juhlistaa tänä vuonna 60-vuotista ystävyyttään Pietarin kaupungin kanssa.

Miten voi ymmärtää kaupungin ystävyyden toisen kaupungin kanssa?

Kaupungit ovat suuria, muuttuvia ihmiskeskittymiä – virallisten ystävyysjulistusten takana seisovat lopulta yksityishenkilöt, jotka ovat tavanneet ja solmineet henkilökohtaiset suhteet. Nämä suhteet sitten säilyvät, vaikka valtaapitävät vaihtuvatkin.

Minä asun ja opiskelen Turussa. Ne pietarilaiset parikymppiset ihmisoikeustaistelijat – sekä homot että heterot – joita piestään pahanpäiväisesti kaduilla , ovat ystäviäni. Heidän vainoamisensa saa minut voimaan pahoin.

Ennen lähtöäni takaisin koto-Suomeen kirjoitin muutamalle turkulaisjärjestölle, että olisi aika tehdä jotain. Syntyi idea viikon kestävästä festivaalista, jonka aikana voisi tehdä tukiviestejä Venäjälle, herättää yhteiskunnallista keskustelua Turun ja Pietarin ystävyyssuhteesta, levittää ajantasaista tietoa Venäjän vainoista ja – ehkä tärkeimpänä – kutsua Turkuun venäläisaktivisteja ja ystävystyä heidän kanssaan. Suurimmalla osalla esimerkiksi Pietarin parikymppisistä aktivisteista ei ole yhtään ystävää ulkomailla.

Mukana festivaalissa ja sen markkinoinnissa ovat jo TYY, sen opiskelijajärjestöt P-klubi, Homoglobiini, F-piste ja Slava sekä Tuseta, Vinokino, Amnestyn Turun-ryhmä, Kirjakahvila ja Jojo-teatteri sekä runsas määrä aktiivisia kansalaisia. Jopa Turun kaupunki on lupautunut mukaan järjestämään seminaarin ihmisoikeusteemalla. Hiljaisuus säröilee siis jo.

Sovimme, että järjestämme viikon 21.-27.10. Venäläisaktivisteja on tulossa ”homobussilla” Turkuun jo melkoinen määrä ainakin Petroskoista ja Pietarista.

Keräämme tempauksia ja tekijöitä viikolle! Lokakuun ensimmäisenä päivänä ohjelmamme lähtee painoon – sitä ennen voi ilmoittaa tempausideansa mukaan viikon ohjelmaan. Festaria tehdään nollabudjetilla, eli kaikki kahvinkeittäjät, beatboksaajat, wannabe-stand up – koomikot, laulajat, pinssinpainajat ja muut lahjakkuudet ovat tervetulleita mukaan. Venäjä-viikon Dream Team tapaa joka keskiviikko Kirjakahvilassa kl.17-19 ensi viikon keskiviikosta 18.9 lähtien.

F-piste on luvannut järjestää perjantaina 25.10 Dynamossa Venäjä-tukibileet. Tanssilattialla nähdään, Katjushka!

Roosa Laaksonen

Venäjä-festari Facebookissa: https://www.facebook.com/events/557230984342379/

Paluu kesätauolta

F-piste on nyt palannut kesälomalta ja aloittaa tuttuun tapaan toimintansa hallituksen kokouksella. Kokous pidetään keskiviikkona 11.9. klo 16-18 Mimesiksessä, ja myös jäsenet ovat tervetulleita mukaan. Suunnitteilla on uusieniltamat, jo perinteeksi muodostuneet kriittiset iltamat, kulttuuripiirin tapaamiset ja monenmoiset illanistujaiset. Lisäksi jaamme blogivuoroja ja vaihdamme kesäkuulumisia.

Haemme uusia toimijoita hallitukseen, sillä muutama hallituksemme jäsen on valmistunut kevään/kesän aikana. Tarjolla on ainakin kopon (koulutuspoliittisen vastaavan), tiedottajan ja kulttuurivastaavan paikka, mutta voit halutessasi tulla valituksi muuhunkin tehtävään. Voimme myös hoitaa yhdessä kaikkia tehtäviä, jos se tuntuu helpommalta. Aiempaa kokemusta ei tarvita, sillä perehdytämme uudet toimijat heidän tuleviin hallitustehtäviinsä. Toisin sanoen myös ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat erittäin tervetulleita mukaan!

Kesän aikana F-piste osallistui Homoglobiinin järjestämälle kesäleirile ja Pride-kulkueeseen. Oman järjestömme lisäksi edustimme kulkueessa TYYtä. Tämän lisäksi keräsimme nimiä Tahdon2013-kampanjaan. Virallista toimintaa leirin lisäksi kesälomalla ei kuitenkaan ollut, joten nyt odotamme innolla syksyn tapahtumia ja jäsenistömme tapaamista.

F-pisteen jäseneksi voit liittyä osoitteessa http://tyyala.utu.fi/f-piste/

Mikäli haluat tulla mukaan hallitustoimintaan, niin ota yhteyttä minuun (jaaltu@utu.fi) tai ilmesty ensimmäiseen kokoukseemme kertomaan itsestäsi.

Tervetuloa mukaan!

Jael Tuominen
F-pisteen puheenjohtaja