Nyt alkaa hanurihaaste!

YTHS:n Pylly ylös –hankkeen julisteet koristavat runsain mitoin ainakin Sirkkalan seiniä. Hanke on aloitettu positiivisten terveysvaikutusten lisäämiseksi. Julisteiden mukaan Turun yliopiston opiskelijoilla ja henkilökunnalla on paljon niska- ja hartiaseudun sekä alaselän vaivoja ja ylipainoa ja siihen liittyviä sairauksia. Oma huomioni kiinnittyy juuri ylipainoon ja ”siihen liittyviin sairauksiin”. Hanke kun ei sen suuremmin avaa, mitä nämä sairaudet ovat ja millä tavoin ne ovat juuri ylipainoon – tai läskimakkaroihin, isoihin pyllyihin ja selluliittiin – yhteydessä. Kiinnostavaa on myös se, kuinka hanke ohittaa ne ihmiset joilta (pitkäkestoinen) seisominen ei noin vain luonnistu. ”Jaksaisitko sinä seisoa yhden minuutin puolessa tunnissa” tai valita portaat, jos olet pysyvästi pyörätuolissa?

Pylly ylös –hanke toistaa ajatusta siitä, että ihmisen ulkomuoto olisi jollain tapaa aina yhteydessä tämän terveydentilaan. Ylipaino itsessään esitetään ja nähdään sairauden kaltaisena tilana, tai ainakin itseä ja muita suuresti häiritsevänä asiana. Selkävaivat, väsymys ja vyötärönympärys näyttäytyvät hankkeessa samanarvoisina haittoina.

Julisteiden kuvitus korostaa lihavuuden merkitystä terveydessä/terveydettömyydessä: kuvattuna on päärynävartaloinen, siis keski- ja alaruumiistaan tuhti, hahmo yhdessä itseensä suhteutettuna kovin pienikokoisen jakkaran kanssa. Jakkara on toisinaan takertunut hahmon pyllyyn. ”Säännöllisesti toistetut seisomisjaksot saattavat viedä vyötäröltäsi jopa neljä senttiä!”, hankkeen nettisivulla ilmoitetaan. Istumisen kerrotaan lihottavan ja lisäävän napostelua tv:n ääressä, ja: ”Vyötärön ympärys ja takamus siis pienenee, kun vähentää istumista.” Lisäksi hanke muistuttaa, että: ”Istumalla saa myös läskimakkaroita, vielä isomman pyllyn, selluliittia, huonon yleiskunnon ja sohvaperunasyndrooman.”

Läskimakkarat ja huono yleiskunto eivät käsittääkseni kulje läheskään aina käsi kädessä. On huolestuttavaa, että lihavuus esitetään yksiselitteisen negatiivisena asiana, jonain josta täytyy päästä eroon keinolla millä tahansa. Tämäkin hanke olisi kenties välittänyt viestinsä tehokkaammin, jos se olisi keskittynyt terveyteen terveyden vuoksi. Nyt itselleni tulee olo, että terveyden rinnalla yhtä tärkeänä tavoitteena on tietyn tyyppisen ulkonäköihanteen saavuttaminen. 2,5 cm vyötärönympäryksestä pois (”Tiesitkö, että eräässä tutkimuksessa ihmisiä pyydettiin käyskentelemään mainoskatkojen ajan. Energiankulutus kasvoi selvästi, napostelu väheni ja kuuden kuukauden aikana koehenkilöiden vyötärönympärys pieneni 2,5cm.”) voi toki olla jollekulle merkittävää, mutta ei se sentään terveyttä itsessään edistä.

Kenties terveyttä, hyvää yleiskuntoa ja liikunnan ilojen sanomaa voisi edistää myös antamalla kaikkien kehojen olla sellaisia kuin ne ovat? Olisi ehkä hyvinkin paljon mukavampaa kaikille, jos oma keho (ja muiden kehot!) voitaisiin nähdä riittävän hyvänä nyt, eikä vasta sitten kun muutama sentti vyötäröltä ja muutama muhkura selluliittia on pudonnut pois.

 

”Kokeile jo tänään!”

Lainaukset ja esitteet http://www.yths.fi/pylly_ylos

 

Keskivartalolihavin terveisin,

Tiina

Videopeleistä ja naisista

Tässä blogissa on aiemmin kirjoitettu  tv-sarjasta nimeltä My Mad Fat Diary. Kirjoituksen alussa todetaan, kuinka suuressa osassa valtavirtaviihdettä naishahmot jäävät usein hyvin ohuiksi tarinankerronnan keskittyessä  mieshahmoihin. Yhdyn tähän näkemykseen, ja nostan elokuva- ja tv-teollisuuden lisäksi esille viime vuosina rajusti kasvaneen viihdeteollisuuden alan: peliteollisuuden. Peliteollisuuden arvo on noussut jo esimerkiksi elokuvateollisuutta suuremmaksi, joten pelien pelaaminen on valtavirtaa siinä missä Hollywood-leffojen katsominenkin – useiden tutkimusten mukaan myös naisten keskuudessa. Miksi siis naispäähenkilö on peleissä harvinaisuus?

Syitä on tietysti monia. Suurta osaa peleistä markkinoidaan miehille ja ne räätälöidään male gazelle sopiviksi (myös elokuvista tutut naishahmojen epäkäytännölliset taisteluasut on viety videpeleissä kenties vieläkin pidemmälle), eikä ole siis mikään ihme, että päähenkilöksikin siis usein päätyy mies. Foorumeilla näkee usein toisteltavan näkemystä siitä, että pelit, joissa on naispäähenkilö, eivät myy. Väite ei kuitenkaan ole totta, josta esimerkkinä mainittakoon loistava Portal-sarja. Peliteollisuus on pitkälti miesvaltaista, mikä tietysti vaikuttaa pelien sisältöön. Muutama kuukausi sitten Ubisoft ilmoitti, että suositun Assassin’s Creed pelisarjan uusimpaan osaan ei ole tiedossa pelattavia naishahmoja. Virallinen syy? Naishahmoja on liian kallista ja vaikeaa animoida.

Julkistus aiheutti paljon kritiikkiä ja keskustelua naishahmoista peleissä yleensä. Palautteen määrästä lienee selvää, että tilausta naishahmoille kyllä olisi. Tietyillä internet-foorumeilla asenteet naisten pelaamista ja pelien feminististä kritiikkiä kohtaan ovat kuitenkin pelottavan aggressiivisia. Tunnetuimpia tapauksia on Anita Sarkeesian tapaus vuodelta 2012. Kun Sarkeesian aloitti joukkorahoituskampanjan tehdäkseen videoita, joissa tarkastellaan seksismiä peleissä, häntä uhkailtiin muun muassa pahoinpitelyillä ja raiskauksilla, ja Internet täyttyi vihasivuista.

On siis vielä matkaa siihen, että naiset nähtäisiin pelien uskottavana kohderyhmänä miesten rinnalla. Pelit eivät ole (koskaan olleetkaan) vain miesten juttu, joten olisi kohtuullista, että tämä alettaisiin huomioida myös pelien tarinan suunnittelussa ja toteutuksessa. Onneksi poikkeuksiakin toki on. Jo edellä mainittu Portal sisältää useamman mielenkiintoisen naishahmon, ja Tomb Raiderin Lara Croft on yksi tunnetuimmista videopelihahmoista. Myös tarinallisesti erittäin vahvat Mass Effect- ja Dragon Age -pelisarjat antavat mahdollisuuden luoda naispäähenkilöt (vaikka pelien mainonnassa jälleen on käytetty lähinnä miesvaihtoehtoa) pelissä esiintyvien muiden mielenkiintoisten naishahmojen lisäksi.

Minna Hannula

F-piste Turku Prideilla

Lauantaina oli Turun ensimmäisten varsinaisten pridejen mielenosoitus, puistojuhla ja bileet. Osallistujia tapahtuma keräsi poliisin mukaan 3500. F-piste osallistui omana blokkinaan kulkueeseen. Mukana oli askarteluillassa tehdyt kyltit, joilla myöhemmin koristeltiin Dynamoa. Kokonaisuudessaan tapahtuma oli erittäin onnistunut, tunnelma korkealla ja hauskaa oli. Alla kuvia F-pisteläisistä prideilla:

 

Julia Valli

Länsimainen taidemusiikki musiikki - pelkkää Beethovenia ja Mozartia?

Kun puhutaan länsimaisen taidemusiikin mestarisäveltäjistä, siellä toistuvat aina samat vanhat nimet, Mozart, Beethoven, Bach ja muut. Naisia ei juurikaan esiinny länsimaisen taidemusiikin "kaanonissa", joka koostuu länsimaisen taidemusiikin keskeisistä klassikkoteoksista. Syitä naisten näkymättömyydelle on monia, vaikka naiset ovat kautta aikojen olleet aktiivisia musiikin parissa.

Naisten musiikillista toimintaa on aikoinaa rajoittettu paljon. Osallistumista orkesteritoimintaan ja musiikkialanopintoihin on suoraan kielletty, esimerkiksi Suomessa naisilla ei ollut asiaa orkesteritoimintaan ennen 1940-lukua. Naiset ovat olleet väheksytyssä asemassa, ja naiset on kategorisoitu naissäveltäjiksi ja -muusikoiksi marginaaliin. Naisilla on ollut myös olematon määrä valtaa vaikuttaa kaanonin muodostumisen aikaan, joka tapahtui romantiikan aikana, n. 1815 - 1910. Väheksyvä asenne naisia kohtaan taidemusiikin saralla on juurtunut hyvin syvälle, ja sitä on ollut hankala purkaa.

 Nykytutkimus on tuonut esille lukuisia tuotteliaita ja monipuolisia naisia länsimaisen taidemusiikin historian useilta eri aikakausilta. Esimerkiksi barokin aikakaudelta Barbara Strozzi (1619 - 1664, Venetsia)  on säveltänyt yli 100 kpl maallisia vokaaliteoksia (aarioita, madrigaaleja, motetteja jne.) ja 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut ranskalainen Cécile Chaminade (1857 - 1944) teki useita erilaisia teoksia, yli 200 kpl pianoteoksia, kamarimusiikkia, balettimusiikkia jne. Chaminade oli hyvin suosittu esimerkiksi Englannissa ja Yhdysvalloissa, mutta hänen teoksensa saivat kriitikoilta huonon vastaanoton, joka saattaa johtua osaksi naisiin kohdistuneista stereotypioista. Mielikuvat miesvaltaisesta taidemusiikista ja musiikkikulttuurista muuttuvat tutkimuksien lisääntyessä ja tutkimusnäkökulmien kehittyessä. Suomessa on tehty jonkin verran opinnäytetöitä (graduja ja seminaariesitelmiä) koskien suomalaisen musiikn naishistoriaa, mutta niitä tarvitaan ehdottomasti lisää.

Naiset eivät siis ole olleet passiivisia musiikin suhteen, vaan ovat olleet pitkään näkymättömiä. Vanhin tunnettu säveltäjä ja runoilija ylipäätään oli nainen, Enheduanna (n. 2286 - 2250 eaa., Mesopotamia; akkadialainen papitar). Tarvitaan lisää tutkimuksia ja opinnäytetöitä, jotta musiikinhistoria ei ole vain yhden sukupuolen historiaa.

 

Anniina Kauppinen

Pikkutytöistä ja seksikkyydestä

Kävin pari viikkoa sitten keskustelua tasa-arvosta, sukupuolirooleista ja lasten tulevaisuudesta tässä ei-niin-ihanassa maailmassa. Pohdimme sitä, että lapset sukupuolesta riippumatta voivat opiskella ja luoda uraa, mutta pojille ja miehille siitä tuntuu olevan enemmän hyötyä, kun taas tyttöjen elämässä menestymiseen vaikuttaa viehättävyys ja seksuaalinen houkuttelevuus edelleen harmillisen paljon. Miespuolinen keskustelukumppanini oli sitä mieltä, että kun kerran tytöiltä ja pojilta nyt vaan odotetaan eri asioita, kannattaisi kannustaa ja opettaa tyttöjä pienestä asti ensisijaisesti olemaan kauniita ja miehiä miellyttäviä, eikä niinkään käyttämään aivojaan. En halunnut ajatella niin pessimistisesti ja vimmastuin tyttöjen puolesta; eiväthän kahlitsevat sukupuoliroolit ikinä muutu, jos poikia kannustetaan opiskelemaan astrofyysikoksi ja tyttöjä laittamaan tukkaa ja hymyilemään kauniisti!

Tätä keskustelua seuraavana päivänä menin katsomaan 9-vuotiaan siskoni tanssituntia. 8-13-vuotiaiden tyttöjen ryhmässä opeteltiin paitsi balettiliikkeitä ja hyppyjä, myös lantion ja rintakehän pyöritystä (kenelläkään lapsista ei ollut vielä rintoja) sekä seksikästä ”matoketkutusta” esityskoreografian keskelle. Koin järkytyksen, kun huomasin, ettei keskustelukumppanini ajatus ollutkaan kyyninen tulevaisuusvisio vaan täyttä totta jo nyt. Tyttöjä tosiaan ohjataan pienestä pitäen olemaan seksikkäitä ja heteronormatiivisessa mielessä miellyttäviä. Ala-asteikäisten ei mielestäni kuuluisi opetella seksiobjektieleitä!

Teinikomedia Mean Girlsissä (2004) revitään huumoria high schoolin seksikkäistä ja selkäänpuukottavista tytöistä. Pääpahis Regina Georgen perheessä äidillä on silikonirinnat ja noin 10-vuotias pikkusisko on samalla tiellä: hän katsoo televisiosta seksiä tihkuvia musiikkivideoita ja harjoittelee tanssimaan matkimalla vähäpukeisia tähtiä. Georgen perheen yliampuva seksuaalisuus on siis komediaelementti, ja kontekstista voi päätellä, että seksikästä pikkutyttöä ei pidetä normina.

Kymmenen vuotta sitten tämä oli siis huumoria, mutta mitä jos Mean Girls tehtäisiin nyt? Tanssituntishokkini jälkeen en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että pikkutytön seksikkyys vaikuttaisi överiksi vedetyltä tai riittävän ei-todellisuudelta naurattaakseen. Kauppojen lastenosastot ja vilkaisu ympärilleen ala-asteen pihalla tukevat mielikuvaa siitä, että yhä nuoremmat tytöt tosiaankin käyttävät aikuismaisia ja niukkoja vaatteita ja panostavat viehättävään ulkonäköön. Onko seksiobjektipikkutyttö tänä päivänä business as usual?

Leena Rinne

Tulevia tapahtumia

F-pisteen syyslukukausi käynnistyy torstaina 4.9. klo 12–15. Olemme TYYn avajaiskarnevaaleissa jakamassa tietoa sukupuolentutkimuksen opiskelusta ja f-pisteen toiminnasta, myymässä haalarimerkkejä sekä tarjoamassa jotakin pientä syötävää.

Keskiviikkona 10.9. klo 18–22 tapaamme lenkin ja saunan merkeissä. Sekä lenkkeily että saunominen tapahtuu Yo-kylässä.

Tiistaina 16.9. klo 18–21 askartelemme Mimesiksessä koristeita Turku Priden jatkobileisiin. Lisäksi tarjoamme jäsenillemme mahdollisuuden kankaanpainantaan, joten Pride-henkisen paidan tai lipun painaminen on myöskin mahdollista. F-piste tuo paikalle askartelutarvikkeita ja syötävää, mutta myös omien askartelumateriaalien mukaan ottaminen on suotavaa (etenkin, jos haluat askarrella jotakin erityisen suurta).

Torstaina 18.9. klo 19–03 vietämme tutustumis-/uusieniltaa Mimesiksessä. F-piste tarjoaa syötävää ja juotavaa sekä neuvoo tarvittaessa opintojen kanssa.

Lauantaina 20.9. F-piste osallistuu Pride-kulkueeseen, puistojuhlaan ja illan bileisiin. Hallitus auttaa illan aikana koristeluissa ja narikassa/lipunmyynnissä, mutta muuten ilta on juhlimista varten. (Tiedotamme kokoontumispaikasta lähempänä tapahtumaa.)

26.–28.9. on F-pisteen ja Q-unionin leiri Rymättylässä Vienolan leirintäalueella. Osallistumismaksu on jäseniltä 12 euroa, muilta 15. Ilmoittautuminen päättyy 19.9. ja onnistuu osoitteessa vienola@homoglobiini.fi. (Kerrothan viestissä nimesi, puhelinnumerosi, allergiasi/erityisruokavaliosi ja kyydin tarpeesi/mahdollisuutesi saapua autolla ja ottaa muita kyytiin. Polttoainekulut korvataan myöhemmin.)

Muita syksyn tapahtumia:

Tulossa on myös kastajaiset, kahdet kriittiset iltamat, kulttuuripiirin tapaamisia, liikuntatapahtumia sekä pikkujoulut. Päivämäärät varmistuvat myöhemmin, ja tapahtumista tiedotetaan f-pisteen sähköpostilistalla tapahtumien lähestyessä.

Jos et ole vielä f-pisteen jäsen ja haluat saada tietoa f-pisteen tulevista tapahtumista, voit liittyä listallemme osoitteessa http://tyyala.utu.fi/f-piste/liity.php. Voit myös lähettää kysymyksiä toiminnastamme osoitteeseen f-hallitus@lists.utu.fi tai jaaltu@utu.fi.

Jael Tuominen

F-pisteen puheenjohtaja

Eräs epä/onnistumisen henkilöhistoria

F-blogi jää kesätauolle ja käynnistyy uudestaan taas syyskuussa. Meille saa kuitenkin lähettää kesän aikana juttuehdotuksia ja palautetta F-pisteen toiminnasta. Otamme myös mielellämme vastaan ehdotuksia ensi vuoden ohjelmaa koskien ja uusia jäseniä vaikka hallitukseen asti. Postia voit lähettää osoitteeseen fpisteblog@gmail.com.

Ennen kesälomalle lähtöä saamme kuitenkin vielä lukea Sade Kondelinin tekstin epäonnistumalla onnistumisesta:

ERÄS EPÄ/ONNISTUMISEN HENKILÖHISTORIA

Viimeistelen juuri maisterintutkintoni viimeisiä opintosuorituksia Turun yliopiston nais- ja sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa. Eräs pro gradu -tutkielmani merkittävistä teemoista on ajan ja paikan sekä juuri tiettyyn aikaan ja paikkaan päätymisen historian merkitys tämän hetken ja tulevaisuuden tapahtumille. Sara Ahmed käsittelee Queer Phenomenology (2006) -teoksessaan näitä kysymyksiä ja toteaa, että suhtaudumme moniin asioihin ja ilmiöihin itsestäänselvyyksinä, emmekä pysähdy miettimään, millaisia näiden asioiden ja ilmiöiden saapumisen ehdot – juuri siinä ajassa, juuri siinä paikassa – saattaisivat olla[1]. Pohdin tässä lyhyesti oman lähestyvän valmistumiseni saapumisen ehtoja muutamien erityisen merkittäväksi kokemieni hetkien kautta.

1) Muutin Joensuusta Turkuun lokakuussa 2004. Tämä tapahtui puolivahingossa – olin viettänyt edeltävänä kesänä paljon aikaa Turussa uusien ystävieni kanssa, mutta tarkoitus oli muuttaa syksyllä Helsinkiin silloisen seurustelukumppanini perässä. Erosimme kuitenkin elokuussa myrskyisästi ja koin putoavani tyhjän päälle. Helsinkiin lähdössä ei olisi ollut enää mitään järkeä, mutta Joensuuhun jääminenkään ei houkutellut. Ystävieni kehotuksesta muutin Turkuun melko spontaanisti lukio-opintojeni viimeisen koeviikon päätteeksi.

2) Pääsin Turun yliopistoon opiskelemaan. Ensisijaisesti tähtäsin uskontotieteeseen tai folkloristiikkaan, mutta luin ikään kuin pilan päiten myös yleisen kielitieteen pääsykokeisiin. Luonnollisesti pääsin sisään kielitieteeseen, mutta en uskontotieteeseen tai folkkiin.

3) Sairastin ensimmäiset neljä opiskeluvuottani keskivaikeaa masennusta (ja kuten myöhemmin huomasin, hoitamattomalla keskittymishäiriöllä ja sukupuoliristiriidalla oli varmasti näppinsä pelissä). Suoritin lukuvuosina 2005-2010 yhteensä 44 opintopistettä, joista viisi hyväksilukuja lukioajoilta. Koin olevani hukassa vähän kaiken suhteen.

4) Palatessani kahden vuoden poissaolon (ja ammattikoulussakin pyörähtämisen) jälkeen yliopistolle syksyllä 2010 tarvitsin uuden sivuaineen. Mediatutkimus, kulttuurihistoria ja muu sellainen kiinnostavana pitämäni vaativat joko sivuainekokeeseen osallistumisen tai eivät muuten sopineet lukujärjestykseeni. Menin sitten vähän naureskellen silloisen naistutkimuksen peruskurssille, “katsomaan, onko se sellainen Miesvihaajat ry:n tapaaminen kuin kuvittelisin”. Rakastuin. Oppiaineeseen, opettajiin, esiteltyihin ajatuksiin ja teksteihin. Päätin siltä istumalta, kirjaimellisesti ensimmäisellä luennolla, tehdä aineesta kaikki mahdolliset opinnot.

5) Queer ja seksuaalisuuden politiikat -kurssi, jolle en oikeastaan formaalisti olisi saanut pelkän peruskurssin suorittaneena mennä, varmisti lopullisesti suunnitelmani vaihtaa alaa kielitieteestä sukupuolentutkimukseen. Kurssi oli järkyttävän vaikea, mielenkiintoisempi kuin suurin piirtein mikään missään siihen saakka, ja sen aikana tapahtui muussakin elämässäni mullistuksia: päätin aloittaa sukupuolenkorjausprosessin.

Nyt olen aikeissa kouluttautua tutkijaksi, saan jatkuvasti kannustusta, kehuja ja rakentavaa kritiikkiä siitä, mitä teen, ja minulla on vahva luottamus omaan tulevaisuuteeni. Tähän päätyminen vaati useita vahinkoja, useita epäonnistumisia: ajelehdin Turkuun, en päässyt sisään ensisijaiseen kohdeaineeseeni, en saanut suoritettua opintojani ajoissa, en saanut haluamiani sivuaineita sovitettua elämääni, en onnistunut elämään onnellista elämää naisena. Jack Halberstam toteaa The Queer Art of Failure (2011) -teoksessaan, että epäonnistuminen ja luovuttaminen, vaikkakin tuskallisia, voivat avata elämässä sellaisia suuntia, joita emme aiemmin kyenneet havaitsemaan, ja tarjota omia, yllättäviä palkintojaan[2]. Olen kokenut tämän omassa elämässäni monella tavalla, monta kertaa. Ennen kaikkea olen oppinut kyseenalaistamaan sen, mitä itsestäänselvästi pidetään onnistumisena: koen olevani nyt etenemässä kohti sellaista tulevaisuutta, jota jopa yhteiskunnan normien mukaisesti saatettaisiin pitää menestyksekkäänä, mutta ilman toistuvia epäonnistumisia siitä tuskin olisi toiveita. Jatkuvasti kiristyvä koulutuspolitiikka – opintoaikojen lyhentämisen vaatimukset, alanvaihdon tekeminen yhä vaikeammaksi, opiskelijoiden asumisen ja terveydenhuollon hintojen korotukset – johtaa siihen, että kaltaisilleni epäonnistumalla onnistuville ei ole tilaa. Kuka tästä hyötyy?

 

[1] Ahmed, Sara (2006): Queer Phenomenology. Orientations, Objects, Others. Duke University Press, Durham and London: s. 25-50.

[2] Halberstam, Jack (nimellä Halberstam, Judith) (2011): The Queer Art of Failure. Duke University Press, Durham and London: s. 2-4.

F-piste toivottaa kaikille hyvää kesää!