F-pisteen uusien ilta 17.9.2015

..Oli oikea menestys! Paikalle saapuneiden uusien, kiinnostavien ja fiksujen ihmisten määrä oli ilahduttava yllätys.

 

Osallistujien mukaan houkuttimina toimivat booli, uusien, samanhenkisten ihmisten tapaaminen ja mielenkiintoiset keskustelut. Loppuillan kehut koskivatkin lähinnä edellä mainittuja.

Ilmapiiriä kuvailtiin rennoksi ja avoimeksi, joka mahdollisti vapaan ajatusten vaihtamisen. Korkeat odotukset olivat jopa ylittyneet.

Uusien illan osallistujia (valitettavasti osa puuttuu!)



Sukupuolentutkimuksen opinnot kiinnostivat uusia paitsi laajojen, mielenkiintoisten aihepiirien ja omien elämänkokemusten vuoksi, myös siksi miten hyvin se soveltuu sivuaineeksi pääaineesta huolimatta.

Yleinen fiilis johdatuskurssin loppuvaiheilla oli selkeän innostunut. Heti ensimmäisen luennon jälkeen oltiin huomattu yhteiskunnan sukupuolittuneisuuden ja epäkohtien havaitsemisen tarkentumista.

Saimme illan aikana hyviä ideoita F-pisteen toimintaan. Tulevaan ohjelmistoon lisäämme varmasti ainakin leffakerhon ja sanavalmiusiltaman.

Näistä tulee tarkempaa tietoa lähitulevaisuudessa.

Suuri kiitos kaikille osallistuneille! Nähdään taas!

<3: Saara, F-pisteen tapahtumavastaava

 



Matkalla jatkoille (tai kotiin) löysimme kummallisen valopylvään





Tamperelaista huumoria jatkoilta

Uusi lukukausi on täällä!

Syksy on perinteisesti muutosten, uusien alkujen, kylmenevien päivien ja pimenevien iltojen aikaa. Myös meillä F-pisteessä syksy alkaa uusin kujein, sillä vanha puheenjohtajamme Tiina luovutti yllättäen virkansa minulle, vpj-Pipsalle. Antakaa siis anteeksi, mikäli F-pisteen toiminta on syksyllä hieman haparoivaa!

Kesälomilta palasimme Tyyn avajaiskarnevaaleille 3.9. Seuraavaksi meitä voi tulla moikkaamaan uusien iltaan torstaina 17.9. – tarjolla on syötävää, juotavaa ja (ainakin meidän mielestä) hyvää seuraa. Uusien ilta on avoin kaikille, joten toivottavasti saamme mukaan myös ”vanhoja” jäseniämme! Tapahtuma alkaa kello 18 Mimesiksessä.

Olemme myös mukana Taite-kastajaisissa 24.9. Rastimme löytyy perinteiseen tapaan Bar Suxesista. Lisäksi loppuvuodelle on suunnitteilla perusopintoja suorittaville suunnattu lukupiiri, kriittinen iltama, liikuntatapahtuma, alumni-ilta ja ehkä myös jonkinlainen kulttuurielämys. Myös uusi hallitus tullaan valitsemaan loppuvuodesta – uusia toimijoita kaivataan jatkuvasti! Pysykää siis kuulolla, tiedotamme tapahtumista lisää heti kun päivät varmistuvat.

F-pisteen virallinen kotisivu ovat muuten kesän aikana muuttaneet uuteen osoitteeseen, mutta sisältö on odottaa vielä siirtämistä. Kannattaa siis vierailla osoitteessa http://temporal.tyyala.utu.fi/f-piste/index.php, mikäli kaipaa vanhoilla sivuilla ollutta materiaalia – sieltä löytyy mm. tietoa hallituksesta ja järjestöstämme, linkkejä sekä kokousten pöytäkirjat. Myös F-pisteen jäseneksi rekisteröitymisen pitäisi onnistua sitä kautta. Jos et siis ole vielä F-pisteen jäsen ja haluat saada tietoa f-pisteen tulevista tapahtumista, käy liittymässä tiesotuslistallemme! Voit myös lähettää kysymyksiä toiminnastamme tai sukupuolentutkimuksen opiskelusta osoitteeseen f-hallitus@lists.utu.fi tai jaaltu@utu.fi.

 Loppuun vielä muistutuksena, että F-blogiin saa kirjoittaa kuka tahansa ja mistä tahansa, kunhan aihe sopii sukupuolentutkimuksen teemoihin. Kirjoittamalla voi myös kerätä opintopisteitä – kahdesta akateemisesta tekstistä (esimerkiksi oman tutkimuksen esittelystä) saa yhden opintopisteen.

Mukavaa lukuvuoden alkua kaikille!

Pipsa Raglitius

F-pisteen puheenjohtaja (ja taloudenhoitaja)

 

F-pisteen kevätretki

F-pisteen hallitus toivottaa kaikki tervetulleeksi perjantaina 5.6. järjestettävälle kevätretkelle Helsinkiin. Kohteenamme on Kiasma, jossa esillä on muun muassa valokuvataiteilija Robert Mapplethorpen teoksia.
Sen ja muiden näyttelyiden esittelyihin pääsee tutustumaan tästä linkistä: http://www.kiasma.fi/nayttelyt-ja-ohjelmisto/. Museokäynti on kaikille ilmainen. 

Lähdemme hallituksen voimin matkaan klo 15.00 lähtevällä OnniBus-vuorolla ja seuraamme saa liittyä! Tietenkin Helsinkiin saa myös matkata itsenäisesti. F-piste kustantaa matkalipuista jäsenilleen kolme euroa, jotka maksetaan jälkikäteen.

Tapaamispaikkana on Kiasman edusta klo 17.30! Näyttelyn jälkeen luvassa on yhteistä hengailua, todennäköisesti Helsingin homobaareissa kiertelyn merkeissä.
Tervetuloa mukaan! :)

Terveisin, 

F-pisteen hallitus

Kopot esittäytyvät!

F-pisteessä on kaksi koulutuspoliittista vastaavaa eli kopoa. Kopot toimivat linkkeinä oppiaineen ja opiskelijoiden välillä. Heihin voit olla yhteydessä, jos haluat kysyä esimerkiksi sukupuolentutkimuksen opinnoista, F-pisteen lukupiiritoiminnasta tai vaikka opintotukeen liittyvistä asioista.

Kopot osallistuvat kuukausittain oppiainekokouksiin, joissa muun muassa suunnitellaan opetusta. Kopoilla on tällöin mahdollisuus välittää opiskelijoiden toivomuksia ja palautetta sukupuolentutkimuksen henkilökunnalle. Mikäli sinulla on opiskeluun liittyviä ongelmia tai toivomuksia, etkä halua olla yhteydessä suoraan henkilökuntaan, voit ottaa yhteyttä F-pisteen kopoihin.

Kopojen tehtäviin kuuluu myös opiskelijoiden yleisen hyvinvoinnin tiedusteleminen. Tavoitteena on järjestää vuosittain hyvinvointikyselyn, jolla pyrimme kartoittamaan oppiaineen ja ainejärjestön saavutettavuutta sekä opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksia yliopistolla. Lisäksi tarkoituksena on jossain vaiheessa järjestää palauteiltamat, jonne kaikki jäsenemme ovat tervetulleita mukaan kehittämään F-pisteen ja oppiaineen tomintaa.

Kopot järjestävät yhteistyössä muun hallituksen kanssa säännöllisesti opiskelua tukevaa tomintaa. Opintopisteitä kerryttävän lukupiiritoiminnan lisäksi järjestetään muun muassa kriittisiä iltamia ajankohtaisista aiheista sekä alumni-iltoja, joissa opiskelijat pääsevät tutustumaan alaltamme valmistuneiden henkilöiden työuriin ja etenemismahdollisuuksiin.

Alla F-pisteen kopojen esittelyt:

 

Olen Julia Valli (juaval@utu.fi).
Opiskelen kolmatta vuotta kotimaista kirjallisuutta ja
sukupuolentutkimuksesta olen tehnyt perus- ja aineopinnot. Aloitin F-pisteessä vuonna 2012, jolloin toimin tapahtumavastaavana. Koulutuspoliittisen vastaavan tehtäviä hoidan nyt toista vuotta.

 

 

 

 

 

Olen Jael-Aleksis Tuominen (jaaltu@utu.fi). Pääaineenani olen opiskellut neljä vuotta kotimaista kirjallisuutta, ja aloittelen tällä hetkellä sukupuolentutkimuksen maisteriopintoja. Olen toiminut F-pisteessä vuodesta 2011 alkaen: ensimmäisenä opiskeluvuotenani toimin hallituksen kulttuuri- ja tapahtumavastaavana, toisen ja kolmannen vuoden olin F-pisteen puheenjohtajana ja nyt olen siirtynyt koulutuspoliittisen vastaavan tehtäviin. F-pisteen tominta on toisin sanoen tullut melko tutuksi, joten minuun voi olla yhteydessä melkein asiassa kuin asiassa.

”Valtaavatko naiset yliopistot?”

Yksi viime vuosien kuluneimmista puheenaiheista on yliopistojen naisistuminen. Vaikka yliopisto-opiskelijoista naisia on ollut yli puolet jo 1970-luvulta asti¹ 2000-luvulla huoli siitä, että yliopistoista ja muista opinahjoista olisi tulossa miehille epäedullisia paikkoja on nostanut päätään. Naisvaltaa on syytetty syyksi poikien opiskelu(epä)menestykseen, miesten syrjäytymiseen ja muihin vääryyksiin, oli kyse sitten ennenaikaisesta kuolemasta tai pillunpuutteesta. Vaikka nämä kaikki ovat todellisia ongelmia joita emme halua pilkata (pillunpuutetta lukuun ottamatta), ajatus siitä, että kaiken takana on (korkeakoulutettu) nainen on naurettava.

F-Piste on julkistamassa tulevien viikkojen aikana kampanjan, joka pyrkii kyseenalaistamaan väitteet naisvallasta yliopistoissa. Otsikon ”Valtaavatko naiset yliopistot?” alle olemme keränneet kovaa tilastotietoa Turun Yliopiston viidestä tiedekunnasta ja niiden sukupuolijakaumasta. Kyseiset tiedekunnat ovat humanistinen, matemaattis-luonnontieteellinen, oikeustieteellinen, yhteiskuntatieteellinen ja kasvatustieteellinen. Vuonna 2014 näiden tiedekuntien opiskelijoista 63% on naisia. Naiset ovat enemmistö kaikissa tiedekunnissa lukuun ottamatta matemaattis-luonnontieteellistä, jossa heitä on kuitenkin 40%. Tohtoreistakin naisia on 58%. Mutta tämän jälkeen argumentti naisvallasta romahtaa rajusti: tiedekuntien professoreista naisia onkin yhtäkkiä enää vain 31%. Mitä tällä välillä tapahtuu?

Tulevilla viikoilla keskitymme tähän kysymykseen paitsi täällä F-blogissa, johon kokoamme aiheeseen liittyviä tekstejä ja tutkimusta, myös itse kampuksella. Olemme räätälöineet julistekampanjan kaikille viidelle tiedekunnalle nostaaksemme tietoisuutta siitä, että yliopiston norsunluutornissa on sama vanha lasikatto kuin muuallakin yhteiskunnassa. Tahdommekin kyseenalaistaa yliopistojen meritokratian ja sen oletuksen, että tieteenteossa sukupuolella ei ole väliä. Totuus on, että yliopistojamme johtavat suurimmalta osalta miehet.² Mikä pahinta, kaikki asiaan vähäänkään perehtyneet tietävät asianlaidan. Tämä ei ole uusi ongelma. Mutta kiinnostaako ketään?

Tutustu F-Pisteen keräämään tilastoon ja päätä itse.

1http://www.research.fi/fi/avaintilastot/yhteiskunta/naisten-osuus-yliopistojen-uusista-opiskelijoista-ylemm%C3%A4n

2http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=1082856&name=DLFE-10903.pdf

Vilina Mäkitalo
Kulttuurivastaava

Pieni naistenpäivän uutiskatsaus

Sairastumisten, infernaalisten kiireiden, tietotekniikkaongelmien ja allekirjoittaneen pahan unohduksen vuoksi F-blogin päivityksissä on ollut piiiiitkä tauko, jonka yritän saada vihdoinkin nyt katkaistua. Pahoittelut!

Tänä vuonna kiinnitin paljon huomiota naistenpäivänä siihen liittyviin uutisiin ja artikkeleihin netissä ja niistä puhjenneisiin keskusteluihin. Naistenpäivän jutuista osa oli erittäin hyviä, osa taas, noh, erittäin huonoja. Parhaat palat ajattelin jakaa tässä.

Ensimmäisenä tulee Savon Sanomat. Heidän sivuillensa ilmestyi kysely noin viikkoa ennen naistenpäivää, jossa lukijoita pyydettiin kertomaan, mikä naisissa ja heidän tavoissaan ihmetyttää. Kyllä, näin hienosti vielä vuonna 2015 niputetaan naiset yhteen kasaan ja yhdessä ihmetellään heidän hassuja ja outoja tapojaan. Hurjan hauskaa! (Laitan kaikki linkit loppuun, niin saatte käydä itsekin ihastelemassa toimittajien nokkeluuksia.)

Tämä kysymys levisi muutamassakin feministisessä Facebook-ryhmässä, joissa ihmiset kritisoivat gallupin ansiokasta stereotyyppien ylläpitämiseen kannustavaa asennetta ja sen puhdasta tökeryyttä. Monet näiden ryhmien jäsenet ilmoittivat lähettäneensä kysymyksiä tasa-arvo-ongelmiin ja kysymyksen huonouteen liittyen.

Savon Sanomat naistenpäivänä sitten julkaisi tulokset, plus vielä bonuksena jutun, jossa kertoivat kyselyn ”suututtaneen” lukijat! Suora lainaus uutisesta:

” Tämä herätti suurimmassa osassa vastaajista raivon siitä, miten moista kehdataan edes kysyä 2010-luvun Suomessa ja samalla niputtaa naiset stereotypiseksi yhdenmukaiseksi hepsankeikkamassaksi.”

Herätti raivon? Suututti? Katsotaanpa hiukan kyselyn vastauksia:

Miksi naisia kohdellaan massana, jolla on jotain yhteisiä olemuksellisia piirteitä?

Nainen, 37.

Miksi naiset käyttävät tutkitusti edelleen miehiä huomattavasti enemmän aikaa kotitöiden tekemiseen?

Mies, 28.

Miksi naiset ovat aliedustettuina tiedemaailmassa?

Mies, 34.

Miksi naiset on lähes täysin unohdettu historiankirjoituksista tärkeänä yhteiskunnan voimavarana?

Nainen, 31.

Miksi naisiin kohdistuu niin paljon väkivaltaa?

Nainen, 28.

 

Kyllä, raivoa ilmassa. Tai sitten toimittaja ei vain kestänyt kritiikkiä, jota jutun mukaan 60 % kyselyyn vastaajista esitti kysymyksenasettelua kohtaan. Sen sijaan, että hän ja lehti olisivat myöntäneet virheensä ja esittäneet pahoittelut aivopierunsa johdosta, he kertovat lukijoiden suuttuneen kyselystä, ja hankkivat oikein tutkijoita haastateltaviksi kertomaan, miksi on edelleenkin hyväksyttävää jaotella miehiä ja naisia tällä stereotyyppisellä tavalla. ”Naisia saa ihmetellä, sillä naiset ovat erilaisia kuin miehet, vahvistavat eri alojen tutkijat.” Selvä. Muun muassa Markus J. Rantala evoluutiopsykologiasta oli näiden asiantuntijoiden joukossa. Hmmh.

On hyvin yleistä, että tasa-arvo-ongelmiin liittyvissä asiossa niiden kritiikistä ja niistä puhumisesta käytetään sanoja ”suuttuminen” tai ”raivostuminen”. Ihan kuin asioihin vaikuttamisen perusteena olisi vain tunnekuohu, eikä rationaalinen ajattelu. Tämä on valitettavasti hyvin tyypillistä vähättelyä, jolla huomio keskitetään "loukkaantujan" tai "mielensäpahoittajan" pipon kireyteen.

Toisena tulee - rumpujen pärinää – tittididiididii, Iltasanomat! Päätoimittaja Ulla Appelsinin mukava kirjoitus naistenpäivään liittyen alkaa näillä sanoilla:

"Suomen huikea tasa-arvotarina johtuu siitä, että meillä on harvinaisen fiksuja ja edistyksellisiä miehiä, kirjoittaa päätoimittaja Ulla Appelsin."

Jaa. Selvä. Naisilla ei siis ole koskaan ollut asian kanssa mitään tekemistä?

”Tietenkin Suomessa on ollut rohkeita ja tarmokkaita naisia, jotka ovat ajaneet uudistuksia ja taistelleet niiden puolesta, mutta mikään uudistuksista ei olisi mennyt läpi, mikäli Suomen miehet olisivat olleet pelkkiä konservatiivisia änkyröitä (jos suomalaismiehet ajattelisivat kuten vaikkapa saudiarabialaiset, ei täälläkään yksikään nainen ajelisi autolla, saati saisi mennä yksin ravintolaan)”.

Okei, kiitos tiedosta. Ehkä tästä lähtien naistenpäivänä voitaisiin juhlia miehiä! Sehän olisikin hieno idea, eikös. Muita Appelsinin pointteja: feminismistä on tullut trendikäs aate, Suomessa valitetaan (tasa-arvoasioistakin) liikaa, muualla maailmassa on asiat vielä huonommin… (En tiedä missä maailmassa Appelsin asuu, jos kerran feminismi on trendikästä.. haluaisin sinne myös!)

Niin, taisin alussa mainita, että hyviäkin juttuja löytyi. UN Womenin kampanja ruusuihin tarkoitettujen rahojen käyttämisen väkivallan uhrien hyväksi tehtävään työhön oli mielestäni yksi näistä esimerkeistä. Vaikka Suomessa naistenpäivä onkin muuttunut tasa-arvokamppailun sijaan ruusujen ja suklaan ostamiseksi (stereotypiat kunniaan!), ollaan monissa muissa maissa vielä kaukana tästä. En ole ruusujen ostamista vastaan lainkaan, mutta niitä voi ostaa ilahduttamaan naisia ihan minä päivänä tahansa vuodessa. Jotkut naiset ainakin varmasti arvostavat yllätysruusuja ”pakollisten” naistenpäivänruusujen sijaan, luulenpa.

Mielestäni tämä Jussi Pullisen kirjoittama juttu naistenpäivän kunniaksi oli myös oikein hyvää luettavaa, vaikka loppu tuntuikin ehkä hiukan vesittävän aiemmat pointit. Pullinen kirjoittaa siitä, miten alun perin naisten oikeuksia ja tasa-arvoa edustanut naistenpäivä on muuttunut stereotyyppien ja kulutuksen juhlaksi.

http://nyt.fi/a1305935012890

Pullisen listaamat linkkiesimerkit todellakin näyttävät, kuinka kauas alkuperäisestä naistenpäivän ideasta on tultu. 

Valitettavasti itse törmäsin naistenpäivänä ja sen tienoilla enemmän negatiivisiin kuin positiivisiin juttuihin. Jos joku luki joitain hyviä juttuja, linkatkaa ihmeessä! Fiksuja kirjoituksia kun ei koskaan voi mielestäni lukea liikaa. :)

Toivottavasti ensi vuonna saamme lukea lehdistä enemmän järkeviä ja tasa-arvoa edistäviä juttuja. Sitä odotellessa, oikein hyvää naistenpäivää joka päivänä jokaiselle, oli sitten mitä sukupuolta tahansa!

 

Anna Akkanen

F-pisteen blogivastaava

 

Linkki Savon Sanomien kyselyyn:
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/mika-naisissa-ihmetyttaa-eniten/1997484

Kyselyn tulokset:
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/mika-naisissa-ihmetyttaanain-lukijat-kommentoivat/2000148

Kyselyn aiheuttaman ”mielipahan” ruotiminen:
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/naistenpaiva-kysymys-suututti-lukijat/2000151

 
Ulla Appelsinin kommentti: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1425626181644.html

Ruusurahat hyväntekeväisyyteen: http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/03/07/lahjoita-ruusurahat-vakivallan-uhreille

 

Jussi Pullisen kirjoitus Nytissä: http://nyt.fi/a1305935012890

Kirja-arvostelu: Caitlin Moran - How To Be A Woman

Olen parin viime vuoden aikana löytänyt itseni useamman kerran samasta huoneesta henkilön kanssa, joka kertoo suunnittelevansa Caitlin Moranin esikoisteoksen How To Be A Woman lukemista. Nämä henkilöt ovat ennen pitkää huomanneet mokanneensa pahasti – siis yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun monologini Caitlin Moranin kirjan huonoista puolista on kestänyt puoli tuntia ja olen alkanut säestää puhettani lyömällä nyrkkiä pöytään ja päästämällä epäinhimillisiä karjaisuja muutaman sanan välein. Kun näin kävi edellisen kerran, minua pyydettiin kirjoittamaan kirjasta arvostelu F-pisteen blogiin. Olen melko varma, että pyyntö oli vain kohtelias yritys saada minut lopettamaan huutaminen, mutta lupasin kuitenkin hoitaa homman. En ikinä jätä välistä tilaisuutta valittaa Caitlin Moranista.

Miten minä sitten alunperin päädyin siihen onnettomaan tilanteeseen, että käytin muutaman kallisarvoisen tunnin lukeakseni tämän opuksen?

Elettiin vuotta 2012. Ilmeisesti en ollut vielä tuolloin aivan yhtä kyyninen kuin nykyään, ja elättelin yhä pieniä uskon rippeita ihmiskunnan perimmäistä hyvyyttä kohtaan. Tämä on ainoa keksimäni selitys sille, miksi luotin median kehuihin Caitlin Moranin kirjasta niin täydellisesti, että ostin kirjan ilman, että sen kanteen oltiin läntätty minkäänlaista alennuslappua. (Sanomattakin on selvää, etten nykyään kantaisi kirjaa kotiini vaikka saisin sen ilmaiseksi. Asuntoon olisi kutsuttava tuholaistorjuntayksikkö sellaisen toimenpiteen jälkeen.) Vuonna 2012 olin kuitenkin niin hyväuskoinen, että kun teosta mainostettiin ”vuoden hauskimmaksi kirjaksi” ja ”jokapäivän feministin manifestiksi” joka ”jokaisen naisen tulisi lukea”, menin auttamatta helppoon.

Kirjasta saa oikeastaan täysin kattavan kuvan jo takakannen perusteella. Moran kirjoittaa: ”Nykyään on hyvä aika olla nainen: meillä on äänioikeus ja ehkäisypilleri, eikä meitä ole poltettu noitina sitten vuoden 1727. Kuitenkin pari asiaa vielä mietityttää... Miksi täytyisi hankkia brasilialainen vahaus? Pitäisikö käyttää Botoxia? Vihaavatko miehet meitä salaa? Miksi kaikki aina kysyvät, milloin aiot hankkia lapsia?” (Suomennos à la minä.) Moranin kirja on jaettu lyhyehköihin lukuihin, joissa kussakin Moran kommentoi jotain nykymaailman epäkohdista feministisestä näkökulmasta. Esimerkkejä lukujen nimistä: Luku 1: ”I Start Bleeding!” Luku 3: ”I Don't Know What To Call My Breasts!” Luku 9: ”I Go Lap-dancing!” ja niin edespäin. Vähintään puolet luvuista kuluu Moranin lapsuusmuistojen käsittelemiseen, puolet yleistämiseen ja valittamiseen. Se, miten tästä ”feministisestä manifestista” ostettiin aikoinaan leffaoikeudet selittyy sillä, että kirja on pohjimmiltaan selviytymistarina: miten ylipainoinen työläisperheen poikatyttö onnistui tulemaan sinuiksi oman naiseutensa ja feminiinisyytensä kanssa, löytämään täydellisen epätäydellisen aviomiehen, perustamaan perheen ja siten saavuttamaan onnen. Parasta siis kaivaa esiin nenäliinat (tai vaihtoehtoisesti tilava paperipussi)!

Saatoin olla himppusen pettynyt, kun kirjassa, jota hehkutettiin jokaisen feministin käsikirjaksi ja/tai elämäntapaoppaaksi käsiteltiin lähinnä korkokenkien kelvollisuutta jalkineina. Vakavaa tutkiskelua saivat osakseen yhteiskunnassa esiintyvän sorron eri tasoja tarkastelevat monimutkaiset kysymykset, kuten esimerkiksi ”pitäisikö säärikarvat ajaa?” Myönnän, en ole itse ansioitunut feministiteoreetikko, mutta mikäli mietitte vastausta tähän kinkkiseen kysymykseen, ohjeeni on: Pohdi, haluatko tehdä niin? Tee. Etkö halua? Älä. Tämä pätee itseasiassa aika moneen asiaan, ja ainakin noin yhdeksäänkymmeneen prosenttiin niistä asioista, joita Moran teoksessaan miettii. Sen sijaan, että Moran käyttäisi esittelemääni lähestymistapaa henkilökohtaisten valintojen kohdalla, hän kuitenkin ilmeisesti katsoo oikeudekseen kertoa ”jokaiselle naiselle”, miten toimia. Näin ikään: ”Älä järjestä hääjuhlia, sillä ne maksavat samperin paljon eikä kukaan niissä kuitenkaan viihdy” ja ”Mistä tietää, että jokin kulttuurituote/tuotemerkki/illanviettopaikka on nais- ja (siten automaattisesti) feministiystävällinen? Siitä, että se on homomiesten suosiossa!!!” Syyyyvä huokaus.

Kaiken kaikkiaan Moran esittelee kirjassaan äärimmäisen valkoisen, cisseksistisen ja heteronormatiivisen kuvan naiseudesta. Teoksessa ei ole ainuttakaan väitettä tai mietettä, johon en olisi törmännyt jo jossain muualla, joskin täytyy myöntää, että harva on esittänyt niitä yhtä kapeakatseisesti ja mielikuvituksettomasti kuin Moran. Jos et ole koskaan ennen lukenut mitään feminismistä, ja kuvittelet feministien olevan juroja, vihaisia ja katkeria tätejä, jotka polttavat vapaa-ajallaan rintaliivejä ja harrastavat miesten jahtaamista seipäiden kanssa, Moranin kirja saattaa toimia jännittävänä laskuporttina feminismin ihmeelliseen maailmaan. Tunnen nuoria ihmisiä, joissa on Moranin kirjan lukemisen jälkeen alkanut kasvaa kiinnostus feminismiä kohtaan, ja seuraavaksi tyypit ovatkin lähteneet metsästämään kirjastoista bell hooksin teoksia. Heidän puolestaan sanon Moranille lämpimät kiitokset.

Ja siis. Olen aina iloinen, kun joku vähänkin vaikutusvaltaa omaava julkisuuden henkilö tunnustautuu avoimesti feministiksi ja haluaa kiinnittää huomiota yhteiskunnan epäkohtiin. Liputan myös feminismin arkipäiväistämisen puolesta, ja toivoisin, että useampia feministisiä teoksia markkinoitaisiin muillekin kuin akateemikoille. Olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei sorron muodoista saa puhua käyttämällä kieltä, jota voi ymmärtää ainoastaan opettelemalla sivistyssanakirjan ulkoa. En kuitenkaan ymmärrä, miksei voisi olla samaan aikaan helposti ymmärrettävä, viihdyttävä, opettavainen ja radikaali, ja valitettavasti Moran kuuluu mielestäni korkeintaan ensimmäiseen kategoriaan. How To Be A Woman on ainut Moranilta lukemani teos, ja vaikka uskonkin täysillä ihmisten kykyyn kasvaa ja oppia uutta, menee varmaan aika pitkä aika, ennen kuin toivun Moranin esikoisesta sen verran, että uskallan tarttua kirjailijan muihin teoksiin. Jos saisin itse valita kirjalle uuden nimen, se olisi ”How To Be A Caitlin Moran”, eikä tämä ole varsinaisesti kehu.

Emma Rantatalo

Sihteeri