Feminismi ja Hs.fi:n kommenttiosio - ei-masokistin puheenvuoro gradustaan

Tämän kevään aikana valmistuvassa suomen kielen pro gradussani tutkin Helsingin Sanomien kommenttiosilla esiintyviä diskursseja, joissa feminismi esiintyy negatiivisessa valossa. Ei, en ole masokisti, vaikka voin myöntää alkuvaiheessa sekä vajonneeni toisinaan epätoivoon että raivonneeni kanssa-asukilleni, kun kommenttien taso on mitä on. :D

Tutkimuksessani analysoin siis kvalitatiivisin menetelmin feminismiä koskevaa kommentointia Hs.fi -sivuston kommenttiosioissa. Lähestymiseni on diskurssianalyyttinen: tavoitteenani on nimetä ja analysoida esiin nousevia pää- ja aladiskursseja sekä pohtia niiden asemaa valta-, vaihtoehto- ja vastadiskursseina. Tutkimukseni sivuaa kriittistä diskurssintutkimusta, mutta se ei kuulu suoranaisesti sen piiriin; tarkoituksenani ei ole arvioida diskurssien oikeellisuutta tai niiden vaikutuksia yhteiskuntaan, vaan ainoastaan pohtia millaista kuvaa feminismistä julkisessa keskustelussa luodaan.

Keskustelijoiden asennoituminen on aineistossani pääosin ääripäistettyä (vastustajat – kannattajat), minkä takia keskustelua leimaa kiihkeä sävy. Feminismi tuntuu nousevan myös esiin aiheessa kuin aiheessa - monesti suuntaukseen viitataan silloinkin, kun itse artikkelilla ei näytä olevan sen kanssa mitään tekemistä. Tutkimuskohteesta tekee kiinnostavan myös internetissä yleisesti vallitseva aggressiivinen keskustelukulttuuri, johon liittyy voimakkaita vastakkainasetteluja, jännitteitä, vahvaa argumentointia ja ”trollaamista”. Koen tutkimusaiheen myös tärkeäksi, sillä kielenkäytön ja diskurssien kautta pyritään julkisessa keskustelussa rakentamaan tietynlaista maailmankuvaa ja näin vaikuttamaan vallitseviin arvoihin todellisuuskäsitykseen. Kommenttien kohdalla ei siis voi puhua pelkästään yksittäisistä mielipiteistä, vaan ne ovat osa laajempaa yhteiskunnallista viitekehystä.

Käsittelemästäni aineistosta – joka sisälsi yli 1000 feminismiä koskevaa kommenttia, jotka oli kerätty 23 eri julkaisun kommenttiosiosta – tutkimukseeni valikoituivat kuitenkin vain negatiivisesti feminismiä käsittelevä tasa-arvodiskurssi, sillä se oli yksi vahvimmin edustetuista. Sen aladiskursseista otin analyysin mukaan diskurssit feminismi ei ole tasa-arvoa, naisten etuoikeudet, sukupuolineutraalisuus (aladiskurssi sisältää sekä puheen sen puutteesta että Setan ajamista salaliittoteorioista), miesviha, entäs miehet sekä naiskeskeisyys. Olisin halunnut tutkia monia muitakin diskursseja, esimerkiksi puhetta feminismin hulluudesta ja kaksoisstandardeista sekä feminismi-termiä koskevaa kiistaa, mutta valitettavasti sivumäärät tulevat vastaab – jo nyt valikoitu aineistoni sisältää yli 200 kommenttia, joiden analysoiminen vaatii noin 40-50 sivua :o

Kuten alussa kirjoitin, tulee graduni valmistumaan tämän kevään aikana. Mikäli aihe kiinnostaa, kannattaa seurata F-blogia – tulen varmasti kirjoittamaan sekä analysoimani aineiston sisällöstä että julkaisemaan tiivistelmän gradustani.

Kuulemisiin ja tsemppiä muillekin gradunsa kanssa puurtaville!
Pipsa Raglitius

F-pisteen puheenjohtaja esittäytyy

Hei,

ja hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Olen aiemmin kirjoittanut F-pisteen blogiin lähinnä kirja-arvosteluja, mutta koska toimin vuoden 2017 F-pisteen puheenjohtajana, lienee korkea aika esittäytyä. 

Nimeni on Emma, ja opiskelen viidettä vuotta englannin kieltä, sivuaineina sukupuolentutkimus ja mediatutkimus. Aloitin sukupuolentutkimuksen opinnot toisena opiskeluvuotenani, ja sille tielle olen jäänyt – tapanani on kääntää myös jokainen englannin tehtävänanto sukupuolentutkimuksen suuntaan. Jo ennen peruskurssia olin mieltänyt itseni feministiksi vuosien ajan siitä huolimatta, etten tiennyt varmuudella, mitä feminismin kannatus tarkoittaa tai mitä feministinä oleminen minulle todella merkitsee. Neljän vuoden aikana mielipiteeni on muodostunut selkeämmäksi ja käsitykseni feminismistä on rikastunut, kiitos monien minua viisaampien teoreetikoiden, aktivistien, opettajien ja kanssaopiskelijoiden. Täydellinen feministi en ole edelleenkään, mutta yritän jatkuvasti oppia uutta ja tehdä parhaani, sekä luoda kaaosta nykyiseen yhteiskuntajärjestelmään siinä samalla.

Olen nyt ensimmäistä kertaa puheenjohtajan hommassa, joten en ole lähelläkään täydellistä, siinäkään. Onneksi tukenani ovat F-pisteen ihanat, luovat, ahkerat hallituslaiset, ja tietenkin koko jäsenistö. Olette kaikki tervetulleita F-pisteen toimintaan milloin tahansa; tapahtumissa ei ole koskaan turhan täyttä, ja jos vaikuttaminen F-pisteessä kiinnostaa, hallitus ottaa teidät avosylin vastaan. Kannattaa siis tulla tutustumaan – aloittaa voi vaikka sunnuntain peli-illasta. :)

Tehdään yhdessä tästä vuodesta hyvä!

-Emma Rantatalo​

F-blogin avaus vuodelle 2017

F-pisteen 20 v. -vuosijuhlat. 12/2016. Kuva: Heini Salo

 Tervehdys,

 ja tervetuloa Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen ainejärjestön F-pisteen blogiin!

Monenkirjava sisältömme on täällä myös vuonna 2017. Blogimme hukkui viime vuonna lopulta kaiken muun kiireen alle, mutta etenkin vuosijuhlakiireen jälkeen saatamme keskittyä myös tänne paremmin. Kunnianhimoinen tavoitteemme tänä vuonna on päivittää tänne kerran viikossa. Ensimmäisenä puheenvuoron saa vuodenvaihteessa F-pisteen hallituksen puheenjohtajan virkaan astunut Emma. Blogimme lisäksi toimintaamme kannattaa ehdottomasti seurata vierailemalla nettivisuillamme sekä tykkäämällä Facebook-sivustamme ja liittymällä Facebook-ryhmään.

Näiden saatesanojen lisäksi esittelen vielä itseni, sillä sattumoisin täällä kirjoittaa F-pisteen vuoden 2017 somevastaava Heini. Luen neljättä vuotta pääaineenani kulttuurihistoriaa, ja elämässä noin muuten valokuvailen sen minkä kerkeän. Tervetuloa sukupuolentutkimuksen ja F-pisteen pariin vielä siis omasta puolestanikin.

F-pisteen 20 v. -vuosijuhlat. 12/2016. Kuva: Heini Salo

/Hieman vuosijuhlatunnelmia löytyy vielä oheisista kuvista. Kyseessä olivat siis ainejärjestömme ihka ensimmäiset vuosijuhlat, vaikka juhlittiinkin jo viidennesvuosisataa! Feministinen utopia -teemalla järjestetty ilta tarjosi lämminhenkisyydessään erään TYY:n edustajan sanoin "hieman erilaista vuosijuhlatunnelmaa". Sukupuolentutkimuksen ainejärjestö F-piste kiittää vielä kaikkia mukana olleita ♥ /

- Heini Salo

Haluaisitko juuri sinä kirjoittaa blogiimme? Lähetä tekstisi osoitteeseen f-hallitus@lists.utu.fi 

Hellyyden kipeä

HEINI SALO

Hellyys sulki syliinsä. Kovaan ja pelkistettyyn syliinsä, jonka ainoa turva tuntuu kätkeytyvän Tom of Finland -lakanoihin ja tupakansavuiselle ikkunalaudalle.

Pauliina Talikka on sovittanut Jonas Gardellin Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin -kirjasarjaan pohjautuvan Hellyys-näytelmän Turun ylioppilasteatterille samaistuttavaksi ja nuoruuden herkäksi tarinaksi rakkaudesta. Tapahtumat sijoittuvat 80-luvun Tukholmaan, jossa Benjamin (Julius Kalliokoski) ja Rasmus (Olli Kinnunen) elävät aikansa pelätyimmän sairauden; AIDS:in todellisuutta homoyhteisön näkökulmasta. Aikansa todellisuudessa elävät myös Rasmuksen äiti ja isä (Stella Storberg ja Marko Rumbin), jotka vastaanottavat tiedon poikansa diagnoosista ja kamppailevat oman suhtautumisensa kanssa kumpikin tahollaan.

Näytelmässä vuorottelevat kaksi aikatasoa, jotka on toteutettu varsin tehokkaasti toistamalla samoja toimintoja aina aikatasosta toiseen siirryttäessä. Rasmuksen, Benjaminin, sekä Rasmuksen vanhempien edesottamuksia seurataan Benjaminin ja Rasmuksen kotona, jonne huolestuneet vanhemmat ovat saapuneet yllätysvierailulle sekä myöhemmin sairaalassa, jossa kaikki ovat yhtä voimattomia sairasvuoteen ympärillä.

 Julius Kalliokosken ja Olli Kinnusen roolisuoritusten voimaan luoda tarpeeksi uskottavuutta Rasmuksen ja Benjaminin väliselle suhteelle esitin alussa varovaiset epäilyni. Avauskohtauksen siluettihahmojen villi seksikohtaus Bohemian Rhapsodyn siivittämänä ja sitä seurannut Rasmus ikkunalaudalla rappioromanttisesti polttamassa tupakkaa eivät kohtauksina välittömästi kohdanneet Benjaminin vakaampaa, vaikkakin hieman epävarmaa, olemusta, joka tuntui jakavan tilaa äkillisesti. Ehdin pelästyä, että hiuksenhieno haparointi saattaisi millä hetkellä tahansa rikkoa taian, jonka varaan näytelmän olisi tarkoitus rakentua. Tapahtumien edetessä on kuitenkin selvää, ettei sanoin sanota sitä, mitä todella tahdotaan, ja jokainen sana on yhtä merkityksetön tai merkityksellinen suhteessa siihen mitä tuleman pitää. Odotettu ja yhtä odottamaton tuntuvat aina kohtaavan.

Mutta kuten sanottu: hahmot vievät mukanaan ja kokonaisuus näyttäytyy herkän värisevänä otoksena Rasmuksen ja Benjaminin välisistä tunteista. Pienet naurahduksenomaiset hempeät hetket kahden rakastavaisen välillä ovat samalla ahdistuksen täyteisiä, mutta sitäkin arvokkaampia edes sellaisina. Itselleni samaistuttavimmaksi teemaksi näytelmässä nousee pelko kaikessa arvaamattomuudessaan: pelko, että jää yksin, kuolemanpelko, pelko epävarmasta tulevaisuudesta, pelko, että menettää, pelko, ettei ole paikalla toisen hengähtäessä viimeisen kerran, pelko, että joku kyselisi enemmän kuin tarvitsisi, pelko vanhempien reaktiosta, pelko, että yskäisee.

Loppua kohden yhä useampi niiskuttaa katsomossa, omat silmäkulmani ovat kuivat. Sisälläni kuitenkin suorastaan hykerryttää. Jollain tapaa elokuvallisina näyttäytyvät kohtaukset paljastavat kuitenkin vain sen verran, ettei pysty varsinaisesti nimeämään sitä, mikä näytelmässä vaikuttaa niin voimakkaasti. Näytelmän ristiriitaisten tunnereaktioiden täyteisyys saa kuitenkin kaiken pakahduttavasti sinetöivän loppukohtauksensa; kaksi ihmistä ja heidän välisensä salainen yhteinen tuntuu aukenevan lopultakin, ja kaikki muu todella tuntuu menettävän merkityksensä.

Viimeisen kohtauksen viimeisillä hetkillä vieräytän kuin vahingossa yhden tai kahden kyyneleen verran osoitusta myös omasta tunnekokemuksestani. Hellyys koskee ja koskettaa, se jää mahaan kutisemaan ja tuskin päästää kuivuuden karheasta ja samalla puuterisen sileästä otteestaan.

F-pisteen teatteripaneeli

Turun alueen teatterikevät on käynnistynyt kiinnostavalla ja sataprosenttisesti F-pisteen kannustamalla tavalla.

Turun ylioppilasteatterissa sai lauantaina 20.2. ensi-iltansa Jonas Gardellin kirjoittama näytelmä Hellyys. Hellyyden henkilöhahmot ja tapahtumat ovat monelle tuttuja vuosina 2012-2013 julkaistusta kirjatrilogiasta Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin (Torka aldrig tårar utan handskar), josta ohjattiin välittömästi kolmiosainen minisarja SVT1:lle. Kirjasarjan lukijat tai tv-sarjan katsojat eivät kuitenkaan välttämättä tunne Gardellin alkuperäistä, jo 80-luvulla julkaistua näytelmää – mutta asian voi korjata suuntaamalla Turun ylioppilasteatterille maaliskuun loppuun mennessä.

Kaarinan nuorisoteatterin kevään ohjelmistosta puolestaan löytyy Pirkko Saision HOMO!. Kantaesityksensä Kansallisteatterissa saanut räväkkä oopperanäytelmä kohahdutti YLE:n homoillan jälkeistä Suomea vuonna 2011, mutta ennakkoluuloja ruotiva teos ei ole vanhentunut viidessä vuodessa vähääkään, ja herättää taatusti paljon keskustelua saapuessaan ensi-iltaan tulevana aprillipäivänä.

F-piste järjesti uutuusproduktioiden kunniaksi teatteripaneelin Bar Suxesissa lauantaina 13.2. Puhujina paneelissa olivat Hellyyden ohjaaja Pauliina Talikka, HOMO!:n ohjaaja Heini Vahtera, ja Hellyydessä näyttelevät Olli Kinnunen ja Marko Rumbin. Pääsimme kuulemaan muun muassa produktioiden taustoista, tekoprosesseista ja teemoista, teosten ajankohtaisuudesta ja identiteetin merkityksestä teatterissa. Lisäksi keskustelua syntyi paitsi näytelmistä itsestään, myös Suomen nykytilanteesta ja kansalaisoikeuksista. Ihanien panelistien ja hermostuneen juontajan lisäksi keskusteluun osallistui aktiivinen yleisö, jolla riitti kysyttävää ja kommentteja.

Puolitoistatuntinen paneeli tuntui kuluvan (ainakin juontajan mielestä) kuin kliseisessä hujauksessa. Kaikista panelisteista välittyi äärimmäisen aito innostus omaa produktiotaan kohtaan, ja aloin paneelin jälkeen odottaa näytelmien näkemistä vielä entistä enemmän. Hellyyden ja HOMO!:n toimijat näyttävät tekevän juuri sitä, mitä haluavatkin tehdä, suurella tunteella, ja uskon tämän välittyvän teatterin lavalta jokaiselle katsojalle.

Turun ylioppilasteatterin Hellyyden liput on toistaiseksi myyty loppuun, mutta kehotan tarkkailemaan tilannetta ja yrittämään napata peruutuspaikat. Kaarinan nuorisoteatterin HOMO!:n liput ovat myynnissä parhaillaan. Rientäkää!

Emma,

F-pisteen sihteeri ja satunnaisesti paneeleja juontava esiintymiskammoinen

Tullaanko sulta joskus kysymään, miten sä harrastat seksiä sun kumppanin kanssa? Multa tullaan, häiritsevän usein. Viimeksi, kun näin kävi, istuin naispuolisen ystäväni kanssa juttelemassa. Kysyjä oletti meidät pariskunnaksi, koska olimme homobaarissa. Jouduimme tuottamaan hänelle pettymyksen ja ilmoittamaan, ettemme ole menneet sänkyyn keskenämme ja vaikka olisimmekin, emme jakaisi yksityiskohtia hänen kanssaan. Vastaavanlaiset kysymykset tullaan aina esittämään sama virne kasvoilla. Sellainen, jonka perusteella voi sanoa varmasti, ettei kysyjä tee mielestään mitään sellaista, joka voisi tuntua ahdistavalta, vastenmieliseltä tai tungettelevalta. 

Toisella kertaa istuimme perinteisessä pubissa useamman ihmisen voimin. Viereisessä loosissa selkäni takana istuva mies hoksasi, että seurustelen naisen kanssa. Tästä motivoituneena hän muutaman minuutin välein kääntyi meidän suuntaamme, taputteli mua olkapäälle ja tahtoi tietää, miksi haluan olla naisen kanssa, kun voisin valita varakkaan miehen. Hän myös koki tarpeelliseksi pitää anatomialuentoa siitä, mitä sellaista miehillä on housuissa, joka naisystävältäni puuttuu. 

Noin kuukausi sitten, kun istuimme kumppanini kanssa ravintolassa asuntomme lähellä, eräs mies tuli kyselemään, yllätys yllätys, seksistä. Hänet kuitenkin haki pois yksi samaan porukkaan kuuluneista henkilöistä. Hän pahoitteli ystävänsä käytöstä kertomalla, ettei tämä ystävä ”oo tottunu teijänlaisiin” ja että hän itse kyllä tykkää siitä, että lesboja on. Tämän hän ilmoitti suurieleisesti kaverinsa kanssa myhäillen ja virnistellen. 

Vastaavia kohtaamisia on runsaasti, yllättävän moni kokee tarpeelliseksi reagoida naisparin läsnäoloon. He tekevät meille selväksi, että meidät on tunnistettu kuuluvaksi sellaiseen ryhmään, jonka elämä ja erityisesti seksielämä heitä kiinnostaa. He eivät välttämättä lopeta uteluaan, kun heiltä sitä pyytää, vaan sinnikkäästi palaavat pöytääsi ja saman puheenaiheen äärelle. Tämä on ehkä pientä ja harmitonta sinänsä, mutta ehdottomasti ei-toivottavaa, häiritsevää ja oman porukan kanssa juttelun jatkuvasti ikävällä tavalla keskeyttävää. Olisin kiitollinen, jos useammin oletettaisiin, etten halua keskustella itselleni yksityisistä asioista vieraiden kanssa.

-Julia Valli-

Hei,
ja hyvää alkanutta vuotta F-pisteen tuoreen hallituksen puolesta!

Aloitan helmikuun blogivuorot omalla esittäytymiselläni, koska olen vuodelle 2016 valittu koulutuspoliittinen vastaava eli ”kopo”. Toivon että tämä tieto leviää myös F-pisteen muiden jäsenien keskuuteen, jotta pystyn mahdollisimman hyvin täyttämään tehtäväni oppilaiden, oppiaineen ja opettajien välisenä linkkinä. Minulle voi vuoden aikana aina lähettää sähköpostia opiskeluun ja opintoihin liittyvistä kysymyksistä, antaa palautetta kursseista tai muusta erityisesti sukupuolentutkimukseen liittyvästä tai kertoa esimerkiksi, jos jokin tuntuu hankalalta. Tai jos bongaat minut yliopistolla, tule vain rohkeasti kertomaan jos jokin askarruttaa, sillä kopona vien viestiä mielelläni eteenpäin ja mahdollisiin ongelmiin voidaan puuttua. Oppilaiden palaute ja hyvinvointi on erittäin tärkeää myös yliopistolle ja on toivottavaa, etteivät opinnot keskeydy turhaan esimerkiksi uupumuksen, motivaation puutteen tai turhautumisen takia.

Sitten hieman itsestäni! Nimeni on Paula Mäkinen ja olen kolmatta vuotta opiskelemassa Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa pääaineenani musiikkitiede, rakkaana sivuaineena sukupuolentutkimus. Jäin heti peruskurssilla koukkuun sukupuolentutkimukseen, sillä se tuntui vastaavan kaikkea sitä mitä olin halunnut palavasti opiskella, mutta en oikeastaan edes tiennyt olevan oppiaineena. Tällä hetkellä perusopinnot ovat kasassa ja aineopinnot hyvässä vauhdissa. Erilaisista sukupuolentutkimuksen kursseista on siis kokemusta ja lisää hankin kasvavalla innolla. Tämän lisäksi minut saattaa joskus bongata yliopistoliikunnan tunneilta, sillä toimin siellä tarvittaessa sijaisena. Muutenkin suosittelen yliopistoliikunnan monipuolista tarjontaa opiskelujen oheen. Kun sporttailee välillä, jaksaa paremmin!

Koska musiikki on erittäin lähellä sydäntäni, vielä muutama sana musiikkiharrastuksistani. Soitan rumpuja tällä hetkellä Malestain -nimisessä bändissä, jonka materiaalia voi käydä vilkaisemassa esimerkiksi tästä linkistä. https://www.youtube.com/watch?v=X2Riwtzmhvg Kitaran varresta voi myös bongata F-pisteen tiedottajan, Anniinan! Bändimme on tauolla kevään ajan, mutta kesällä toivottavasti taas rokataan! Jos joku kiinnostui enemmän, maistiaisia voi kuunnella EP:ltä Real Life, Real Thing, Real Disorders, jota saa minulta tai Anniinalta. Meillä on myös tekeillä uutta materiaalia hieman karsitulla kokoonpanolla.

Musiikkiin ja muuhun taiteiluun liittyen F-pisteellä olisi tarkoituksena järjestää vuoden aikana hauskoja ja sopivan kantaaottavia tapahtumia kuten leffa-, keskustelu-, open mic- ja bändi-iltoja joten pysykää kuulolla täällä ja Facebook-sivuillamme!

Iloa alkaneeseen vuoteen!

T. Paula, F-Pisteen kopo
painma@utu.fi