sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Keskustelunavaus runoista

"Vierge moderne" 

En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa . . .
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja turmiota,
olen hyppy vapauteen ja itseyteen . . .
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kieltäymys,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja ripeä,
olen vesi, syvä mutta polviin saakka uskalias,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä ja ehdoitta.

Edith Södergran, suom. Pentti Saaritsa 
(Teoksessa Runoja / Dikter, 1916)


Tämä runo on minulle tärkeä. Mikä runo on koskettanut sinua? Kerro kommenttiosiossa.


Ida Ollonqvist

1 kommentti:

  1. Syöpäosastolla töissä ollessa pidin tätä pukukaapin ovessa sisäpuolella ja luin aina kotiin lähtiessä:

    Kun tulet kuoleman talosta,
    vaihda elämän raiteelle,
    pudota ahdistus,
    jotta jaksaisit nämä päivään kuuluvat tehtävät,
    niin turhat,
    niin paljossa tärkeät.

    Helena Anhava

    VastaaPoista