Naiset, teissä on mieltä!

Käsi ylös, jos seuraava yhtälö kuulostaa mielestäsi tutulta: Nainen on yhtä kuin ruumis, tunteet, ja luonto. Mies on yhtä kuin mieli, järki ja kulttuuri. Aivan, olet tainnut kuulla tämän aikaisemminkin. Ja vaikket olisikaan kuullut intellektuelleja havaintoja 'kartesiolaisesta mieli-ruumis -dikotomiasta' tai 'länsimaista ajattelua määrittävistä sukupuolittuneista kahtijaoista,' tunnistat ehkä sittenkin edellä mainitun periaatteen. Naisellisuus on ruumiillisuutta, mies on mieli, järki, pyhä henki. Vietettyäni kuukauden Intiassa joogaten, sain huomata että asia hahmotetaan siellä riemastuttavan toisenlaisessa valossa. Joogassa sukupuolittuneet periaatteet näyttäytyvät sangen toisenlaisina: naiseudessa on mieltä kerrakseen eikä kartesiolaisesta dikotomiasta näy jälkeäkään.

Kuinka ollakaan, joogassa nimenomaan mieli nähdään feminiinisenä periaatteena. Naiset, jotka olette kyllästyneet olemaan pelkkiä ruumiita, kuulka tämä: Kehon sukupuolittuneista energiavirroista feminiinisen, idan, nähdään edustavan mieltä ja viileyttä. Maskuliininen energiavirta, eli pingala, puolestaan liittyy kehoon ja kuumuuteen. Energian virta kehossa vaihtelee jatkuvasti näiden kahden, idan ja pingalan, välillä vaikuttaen olemiseemme: idan virratessa mieli on yliaktiivinen, pingalan virratessa keho taas on levoton. Toisaalta jyrkkää eroa mielen ja ruumiin välillä ei joogafilosofiassa tehdä, saamme me Descartesin riivaamat länsimaalaiset huomata: Myös mieli nähdään aineellisena, vaikkakin hienojakoisempana kuin keho. Mieli ja ruumis eivät siis ole toisilleen vastakkaisia, ontologisesti eroavia, vaan materiaa yhtä kaikki.

Sukupuolieron teoreetikko Luce Irigaray näkeekin itämaisissa opeissa potentiaalia. Kirjassaan East and West – From Singularity to Community hän kääntyy itämaisten traditioiden puoleen pohtiessaan länsimaita vaivaavaa maskuliinisuuden ylivaltaa ja sukupuolieron rappeutumista. Joogassa hän näkee mahdollisuuden naiseuden uudelleen löytämiseen ja sukupuolieron uudelleen perustamiseen. Jooga näyttääkin olevan sukupuoliero-teoriaa per se: Sukupuolten välinen ero hahmottuu joogisessa maailmankatsomuksessa kaikkein perustavanlaatuisimpana erona ja maailmankaikkeuden pohjimmaisena mysteerinä. Jooginen käsityksen mukaan maailmankaikkeus sai alkunsa kaiken taustalla olevan ykseyden jakaannuttua shivaksi ja shaktiksi, aineeksi ja energiaksi. Tässä shiva nähdään maskuliinisena, alkukantaisena aineena ja shakti vastaavasti feminiinisenä alkukantaisena energiana.

Valitettavasti oman kokemukseni mukaan tämä ei automaattisesti tarkoita sitä, että joogit olisivat yhtään sen tietoisempia sukupuolieron hienouksista – tai edes sen karkeammista ilmentymistä. Keskustellessamme kuukautisten vaikutuksesta joogan harjoittamiseen intialainen joogaopettajani näytti hetken mietteliäältä ja kysyi sitten: ”niin, kuinkas usein teillä naisilla ne kuukautiset olivatkaan? Kerran vai kaksi kuussa?” Opittavaa löytyy siis ehkä molemmin puolin. . .

Ella Poutiainen