Kuten edellisessä gradua käsittelevässä kirjoituksessani
jo mainitsinkin, pidetään aihevalintaani enemmän tai vähemmän masokistisena.
Usein saankin vastata kysymyksiin siitä, miten olen aiheeseen päätynyt ja miten
jaksan lukea ja käsitellä kaikkea sitä kuraa, mitä internetin
keskustelupalstoilla ja kommenttiosioissa voi kohdata – etenkin, kun aihe on
minulle tärkeä. Tämän kertaisessa kirjoituksessa ajattelinkin avata näitä
syitä.
Myönnän ihan rehellisesti, että kolme vuotta sitten pohdin,
olisiko Pro gradu -tutkielmaa mahdollista kirjoittaa Pokemoneista. Minua
kiinnostivat niin tiettyjen pokemonien sukupuolittuneisuus kuin myös
päähenkilöiden sukupuoliroolit ja etenkin se, miten stereotyyppisiä rooleja
rikotaan tai vahvistetaan. Ei kuitenkaan mennyt kovinkaan kauaa, ennen kuin
hylkäsin aiheen ties kuinka monesta syystä, ja käänsin katseeni toiseen
intohimon kohteeseeni, netin keskustelupalstoihin ja diskursseihin. Kyllä,
monet idioottimaiset ja hulluksi tekevät kommentit saivat minut raivoamaan sekä
yksinäni näytölle että avopuoliso-paralleni, mutta toisaalta luin kommentteja
joka tapauksessa vapaa-aikanani (tai silloin kun minun olisi pitänyt
opiskella…) ja täysin vapaaehtoisesti. Miksipä ei siis tehdä tutkimusta
sellaisesta aiheesta, jonka aineiston parissa vietän joka tapauksessa runsaasti
aikaa? Valinnan taustalla vaikutti myös pieni hiljainen toive siitä, että
kommenttien analysoiminen akateemisesti nostaisi kommenttien typeryyden tietoon
laajemmallakin tasolla ja sitä kautta auttaisi taistelemaan feminismiä
vastustavia diskursseja vastaan. Itserakas ja utopistista, tiedän, mutta
pitäähän sitä gradua kirjoittaessa jotakin motivaatiokin olla (muutakin kuin
se, että gradusta pääsisi eroon) 😉
Kommenttien käsitteleminen osoittautui kuitenkin
loppupeleissä varsin terapeuttiseksi. Kun jokaisen reilu 200 kommentista purki
alkutekijöihinsä ja analysoi puhki, alkoivat monet raivostuttavat seikat
muuttua surkuhupaisiksi. Millainen tyyppi pystyy esimerkiksi tosissaan paasata
siitä, miten sukupuolineutraalisuus on vain Setan salaliitto miesten
tuhoamiseksi? Lisäksi feminismiä vastustava rintama tuntui pienentyvän; varsin
moni kommenteista osoittautui noin kymmenen eri nimimerkin pommitukseksi, eli
samojen henkilöiden samat mielipiteet näkyivät vain suurin piirtein jokaista
feminismiä, sukupuolikysymyksiä tai tasa-arvoa sivuan uutisen kommenttiosiossa.
Itse kirjoitusvaiheessa mielihyvää puolestaan tuotti (ja tuottaa edelleen)
mahdollisuus paneutua syytösten ja väitösten ytimeen, korjata niitä ja pohti,
mistä ne ovat saaneet alkunsa. Kun epämääräisen, jostain kuultuun ja mutu-tuntumaan
perustuvien argumenttien perään lisää sukupuolentutkimuksellista ja
kielitieteellistä analyysia ja faktatietoa, menettää moni kommenteista
voimansa. Sitten kun saisi ne faktat vielä tyypillistä gradulukijakuntaa
laajemmaksi…
Mutta sellainen tarina. Pointteja ja opetuksia lienee
muutama, mutta etteköhän te fiksut lukijat löydä ne ilman tiivistämistäkin.
Toivotan siis vain jälleen kerran opiskeluintoa kaikille ahertajille (ja
etenkin teille, jotka ette aherra, vaikka pitäisi)!
- Pipsa Raglitius
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti