sunnuntai 3. joulukuuta 2017

F-pisteen puheenjohtajan kirjavuosi 2017


 Kuten tässä on ehkä muutamaan kertaan käynyt ilmi, kirjat ovat tuoreen korianterin ja a-Han Take On Me:n ohella parasta mitä tiedän. Kirjavuoteni 2017 on ollut hyvin vaihteleva; olen lukenut ennätysmäärän suomalaista kirjallisuutta; olen kuunnellut tuntikaupalla äänikirjoja; olen lukenut enemmän huonoja kirjoja kuin parina viime vuotena yhteensä, ja toisaalta myös useamman aivan henkeäsalpaavan hyvän teoksen; välillä olen lopettanut kirjojen lukemisen kuukaudeksi ja viettänyt sen sijaan aikaa nettiesseiden, tutkivan journalismin tai podcastien parissa. Onnekseni joululoma lähestyy, mikä, kuten aina aiempinakin vuosina, tarkoittaa minulle sitä, että makaan tunnista toiseen sohvalla toinen käsi konvehtirasiassa ja toinen pitelemässä mukavaa kirjaa - tavoitteeni on lukea joululomalla ainoastaan hyviä kirjoja. 
 
Nyt olen teitä varten, rakkaat F-blogin lukijat, koonnut listan kirjoista, jotka ovat tehneet minuun positiivisen vaikutuksen vuoden 2017 aikana. Mukana on reilusti kotimaista ja ulkomaista kirjallisuutta, faktaa ja fiktiota, lukuisia eri lajityyppejä… Jokaiselle toivottavasti jotain!


  1. Tove Jansson - Reilua peliä
     
Olen koko tähänastisen elämäni ollut suuri Muumi-diggari, mutta vasta tänä kesänä sain aikaiseksi tutustua Tove Janssonin ei-muumilliseen tuotantoon. Tykkäsin siitä niin paljon, että luin kesällä kuusi Toven teosta - osa romaaneja, osa novellikokoelmia, kaikki omalla tavallaan täydellisen ihania. Ykkössuosikiksi nousi Reilua peliä; autofiktiivinen kirja kertoo Jonnan ja Marin suhteesta ja yhteiselosta, ja on täynnä arjen seikkailuja, välittämistä ja toisen hyväksymistä ja rakastamista omana itsenään. Tove on tunnelman luomisen mestari: kirjan ah-niin-tavallinen arkielämä on samalla täynnä taikaa. Tuli aika life goals -olo. Teos löytyy Turun kirjaston kokoelmista.


  1. Janet Mock - Surpassing Certainty

Rakastin Janet Mockin ensimmäistä omaelämänkertaa, Redefining Realnessia, joten minun oli saatava Mockin toinen teos salamana sen ilmestyttyä - eikä kirja tuottanut pettymystä. Mock kirjoittaa elämästään, oivalluksistaan ja peloistaan kevyeen, journalistiseen sävyyn; tavalla, joka tulee hyvin, hyvin lähelle muttei kuormita ankeudellaan. Olen äärimmäisen kiitollinen, että amerikkalaisen median kentällä on Janet Mock ajamassa ihmisoikeuksia, ja jakamassa viisauttaan meille muille.

  1. Johanna Sinisalo - Enkelten Verta

Kuuntelin tätä teosta äänikirjana isänpäivän jälkeisellä viikolla ja mietin, että hitto vieköön, tässä olisi ollut sellainen erinomainen #isänpäiväkirja. Dystooppiseen lähitulevaisuuteen sijoittuvassa teoksessa vuorottelee kaksi puhujaa - Orvo, hautausurakoitsija ja amatöörimehiläiskasvattaja, sekä hänen poikansa, eläinoikeusblogia pitävä Eero. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut spefistä tai dystopiakuvauksista, mutta tämän teoksen esittelemä nykyisyys pohjaa niin vahvasti todelliseen tieteeseen ja tämän hetken kehitykseen, että lopputulos on liiankin uskottava, ja siksi sataprosenttisen vaikuttava. Ekokriittinen, toksista maskuliinisuutta oivaltavasti käsittelevä romaani on niin mykistävän erinomainen, että äänikirjan kuunteleminen sai minut itkemään useaan otteeseen. Löytyy Turun kirjaston kokoelmista.

  1. Kabi Nagata - My Lesbian Experience with Loneliness

Kabi Nagatan omaelämänkerrallinen sarjakuva masennuksesta ja riittämättömyyden tunteesta on kerännyt suosiota kaveripiirissäni. Mitä tehdä, kun lukiosta on valmistunut kymmenen vuotta sitten, eikä oma elämä vain näytä kehittyvän sellaisiin suuntiin kuin itse toivoisi ja ympärillä olevat ihmiset odottavat. Yksinkertainen, selkeä piirrostyyli toimii raikkaana vastapainona äärimmäisen raskaille, vaikeille teemoille. Olen palannut tämän pariin monta kertaa ensilukemisen jälkeen, sillä Nagatan kerronta on koukuttavalla tavalla raastavan rehellistä. Yksi mangapokkari on käytännössä nopea ja helppolukuinen, mutta lukukokemus jää suorastaan vainoamaan - silleen hyvällä tavalla.

  1. Koko Hubara - Ruskeat Tytöt

Koko Hubaran järisyttävän hieno henkilökohtaisten esseiden kokoelma pitäisi olla jokaisen suomalaisen lukulistalla. En ole Ruskea Tyttö, eikä tätä kirjaa ole kirjoitettu minua varten, ja nimenomaan senkin takia siihen tutustuminen oli velvollisuuteni - ja myös etuoikeuteni. En voi edes kuvitella mitä Hubaran esseiden olemassaolo merkitsee Ruskeille suomalaisille, mutta olen äärimmäisen onnellinen siitä, että tämä kirja on. Pari kuukautta kirjan lukemisen jälkeen ostin sen vielä itselleni Sammakon kirjakaupasta ja pyysin siihen nimikirjoituksen minulle tyypillisellä äärimmäisen nololla fanityttötavalla - ei sitä nyt vaan muuhun pystynyt. Löytyy Turun kirjaston kokoelmista.

  1. Pat Barker - The Regeneration Trilogy

Yksi lempigenreistäni on historiallinen fiktio, siis mieluiten historiallinen queer-fiktio. Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva pasifistinen The Regeneration Trilogy on yksi parhaita tänä vuonna lukemiani teoksia. Hemmetin hyvin tehty taustatutkimus, täydellinen kirjoitustyyli ja oikeasti hyvin kirjoitettu biseksuaalinen päähenkilö (ja henkilöhahmoina esiintyvät oikeat historialliset henkilöt kuten Siegfried Sassoon ja Wilfred Owen)... Varmaan ainoa huono puoli tässä kirjassa on se, että nyt vertaan kaikkea WWI-fiktiota Regenerationiin, eikä mikään enää tunnu miltään. Löytyy yliopiston kirjaston kokoelmista.

  1. Samantha Ellis - How To Be a Heroine

Kirja on kokoelma tekstejä, joissa näytelmäkirjailija Samantha Ellis lukee uudestaan lapsuutensa ja nuoruutensa suosikkikirjoja ja kertoo tunteistaan liittyen kirjojen sankareihin. Analyysin kohteiksi pääsevät mm. Vihervaaran Anna, Humisevan harjun Emily ja Scarlett O’Hara. Päädyin lukemaan kirjaa, koska se sattui silmiini kirjastossa, ja samaistuin suuresti alaotsikkoon “or; what I’ve learned from reading too much”. Ellis pohtii itselleen rakkaita päähenkilöitä feministisestä näkökulmasta positiivisella, kevyellä otteella, ja vaikka hänen kanssaan olisikin välillä eri mieltä, saa kirja silti hyvälle tuulelle. Lukeminen on extrahauskaa, jos on lukenut kyseessä olevat kirjat, mutta nautin niistäkin luvuista, joissa käsiteltiin minulle toistaiseksi tuntemattomia päähenkilöitä, ja lisäksi sain runsaasti lukuvinkkejä tulevaisuuden varalle. Löytyy Turun kirjaston kokoelmista.

  1. Emma Donoghue - The Lotterys Plus One

Emma Donoghue tunnetaan parhaiten hyytävästä teoksestaan Room, ja valitettavan harva sen lukenut näyttää olevan tutustunut Donoghuen muuhun tuotantoon - joka on siis 99-prosenttisesti LHBTQ-fiktiota, yleensä historiallista sellaista, ja aivan samperin hyvää. Poikkeus samperin hyvästä historiallisesta tuotannosta on vastikään ilmestynyt The Lotterys Plus One, joka on samperin hyvä nykyaikaan sijoittuva lasten/nuortenkirja. Päähenkilö on yhdeksänvuotias Sumac, jonka seitsenhenkisen ja viisilemmikkisen apilaperheen arki kokee kolauksen, kun hänen “perinteisiä arvoja” kannattava isoisänsä muuttaa perheen luo asumaan. Itkin lukiessa ehkä ämpärillisen verran - teos on koskettava, söpö ja toiveikas, ja käsittelee realistisesti todellisia ongelmia. Ensiluokkainen lastenkirja! Löytyy Turun kirjaston kokoelmista.
 
  1. Roxane Gay - Hunger
  2.  
Bad Feminist oli niin mahtava esseekokoelma, että odotin malttamattomana Roxane Gayn omaelämänkerrallista uutuutta Hunger. Huippuarvioita kerännyt teos käsittelee ruokaa, painoa ja oman arvon tuntoa typerryttävän henkilökohtaisesti. Lyhyisiin lukuihin jakautuvan teoksen lukee parissa tunnissa, jos suinkin pystyy - todellisuudessa teos on niin raskasta tavaraa, että jossain on taatusti olemassa rinnakkaistodellisuus, jossa luen tätä kirjaa edelleen. En ole koskaan aiemmin törmännyt kirjaan, joka käsittelee kokoa yhtä rehellisesti ja koskettavasti, ja vailla himppuakaan syyllistämistä. Kuten Gay itse kirjan alussa toteaa, kyseessä ei ole mikään opas hyvään elämään, jonka kannessa kirjailija poseeraa vanhoissa, liian isoiksi jääneissä vaatteissa, tai jonka sivuilta löytyy “shokeeraavat” ennen-jälkeen-kuvat. Sen sijaan kyseessä on samperin aito teos siitä sorron todellisuudesta, jossa lihava ihminen elää päivästä toiseen. Tätä kirjaa ei voi suositella tarpeeksi. Löytyy Turun kirjaston kokoelmista.


Antoisia lukuhetkiä, F-jäsenet!

Emma
-F-pisteen pj

torstai 2. marraskuuta 2017

Edarivaalit for dummies

Jos olet kartalla, tämä on tuttua. Äänestys ke 8.11.17 klo 16.00 asti https://vaalit.utu.fi utu-tunnuksilla!
Huom. kirjauduttua aikaa äänestää on 5min, eli kannattaa olla tyyppi valmiina ja rauhallinen paikka ja aika. Mutta jos tiedät jo, ketä äänestät ja muistat utu-tunnuksesi, aikaa menee se pari minuuttia. Ei tekosyitä!



Miksi kannattaa äänestää? Saat humanistin äänen kuuluviin. Humanistisella tiedekunnalla oli vuonna 2015 kolmanneksi huonoin äänestysprosentti, vaikka humanistisen tiedekunnan opiskelijat ovat kolmasosa koko TYYhyn kuuluvista opiskelijoista.

Mistä asioista välität? TYYn automaatiojäsenyys? Tylkkäri? Turun ylioppilasteatteri? Että ainejärjestösi saa koulutusta ja rahoitusta? Äänestämällä voit vaikuttaa!

Opiskelijakulttuurinsuojelijat: https://www.facebook.com/Opiskelijakulttuurinsuojelijat-133106640681089/  Kaikki lupauksen antaneet ehdokkaat: http://tinyurl.com/kulttuurisuojelijat 

Eri ehdokkaat ja vaalilistat ajattelevat opiskelijakulttuurista eri tavoin ja haluavat myöskin tukea sitä eri tavoin. Ota selvää!

Mitä TYY tekee? TYYn esittely (pituus 4:31min): https://youtu.be/N_Oq-W399bQ




Tylkkärissä 7/2017 kyseltiin vaaliliitoilta näkemyksiä opiskelijapolitiikasta (s.18-20). Ehdokaslista s. 26-27. Näköislehti: http://www.lehtiluukku.fi/pub?id=163276

FAQ: https://www.tyy.fi/fi/ylioppilaskunta/edustajistovaalit-2017/usein-kysyttyja-kysymyksia
TYYn vaalien etusivu: https://www.tyy.fi/fi/ylioppilaskunta/edustajistovaalit-2017




Ehdokkaat voivat muodostaa vaaliliiton. Kun äänestät tyyppiä x, menee äänesi siis vaaliliitolle. Ja ”jokaiselta listalta tulee valittua niin monta ehdokasta kuin on listan suhteellinen osuus äänistä” (wikipedia viitteenä omg). Vaaliliitot voivat muodostaa vaalirenkaan. Esimerkiksi vaalilistat Humanistilista, Hybridiaani ja Eduxi muodostavat Humanoidi-vaalirenkaan.

Eli vaikka haluaisit äänestää kaveria, katso millä listalla/renkaassa hän pyörii ja ajaako se juuri sinulle tärkeitä asioita!





Seuraavassa F-listalaisia edustajistovaaliehdokkaita:

7 Roosa Laaksonen (Vihreä lista)
Määrittelen itseni valtio-opin gradufundeeraajaksi, jonka mielestä TYY on päätöksineen osa Turun opiskelijakaupunkibrändiä ja Tylkkäri printtilehtenä passeli. Aiemmin jo seitsemännelle vuodelle ennättäneellä akateemisella urallani olen ennättänyt hakea opintotoimistosta venäjän kielen kandidaatin paperit sekä kehittyä vuoden verran Norssissa aineenopettajadrillissä sekä toisen vuoden Espanjassa erasmusopiskelijana. TYYssä olen aiemmin ollut Vihreän listan taustatoimija, TYYn kirjaston puolustaja ja satunnainen edarivierailija sekä pinssinpainokoneen lainaaja. Viimeksi mainittua käytin koordinoidessani pari ihmisoikeusfestivaalia, joissa molemmissa yhteiskunnallinen ylioppilaskunta oli mukana. Toinen festivaaleista keskittyi Venäjän sateenkaarikansan ahdinkoon vuonna 2013 ja toinen kulki nimellä Turku Pride 2014. Tuen Listan vaaliteemoja (1. saavutettava opiskelijakulttuuri kuuluu kaikille; 2. kunnianhimoiset ympäristötavoitteet; 3. yhteiskunnallinen ylioppilaskunta) ja yleistä keskustelua psykofyysisestä terveydestä, me-hengestä ja tarpeesta kuulua johonkin.

25 Jukka Väisänen (Vihreä lista)
Olen pitkän linjan kasvatus- ja yhteiskuntatieteilijä, joka viime aikoina on ollut vahvasti luomassa TYYn saavutettavuussiivessä TYYn uusien kavereiden ja TYYn kypsien opiskelijoiden toimintaa. Edustajistossa haluan vaikuttaa TYYn kautta esimerkiksi siihen, että Macciavelli ja kurssikirjasto olisivat auki lauantaisin, yliopistolla olisi yleisiä, ei-ainejärjestösidonnaisia lepo- ja taukohuoneita ja siihen, että avoimen yliopiston opinnot olisivat maksuttomia perustutkinto-opiskelijoille. Olen muunsukupuolinen monivammainen feministi ja Spektri ry:n puheenjohtaja.





TL;DR
ÄÄNESTÄ







T: Tiia
F-Pisteen kopo


maanantai 18. syyskuuta 2017

Toiset parhaaseen katseluaikaan



Lähdin käymään vanhempieni luona ja törmäsin siihen, että on olohuone, on televisio ja televisiosta katsotaan ohjelmia, kun ne televisiosta esitetään. Lauantai-illan ”prime time” voisi tarjota taas olohuoneen valloittavan hetken, joka yhdistäisi sukupolvet ja eri puolueiden kannattajat eri puolilla Suomea. Samalla hirvitti, mitä siitä tulisi. Olisin voinut varmasti sivuuttaa kysymykset siitä, haluaisinko miljonääriksi, ja, mikä ei kuulu joukkoon liittyen viimeisimpiin uutisointeihin. Silti katsoin kyseiset ohjelmat: Haluatko miljonääriksi? ja Uutisvuoto. 


”Hurri” ja ”ryssä”; siellä ne yhä olivat sanoina, heittoina, huolettomina ja näköjään varsin vaarallisen viattomina. 


Vaan missä lienee samoin ivaileva ja negatiivinen klangi ”jenkit” heitosta?  Mikseivät ”uusnatsit” kuulu tällaiseen yleiseen läpänheittoon sitten kuitenkaan, tai miksi heistä puhutaan kuin he olisivat pyrkimässä eduskuntaan (äänestettiin heitä sinne tai ei)? Heitä ei ole suljettu samoin yhteisön ulkopuolelle tällaisina heittoina, sillä heidän ajatellaan kuuluvan ilmeisesti ”meihin”. ”Meihin”, jotka yhdessä katsomme parhaaseen katseluaikaan, yhdessä nauramme korvanappiin sanelluille heitoille. Miten hauskaa olikaan keksiä taannoin virolaisten ”porot” -termille joukkovoimautumisen hengessä vastinetta valtakunnan median toimesta, ja sitten pyydellä anteeksi, että ei me tarkoitettukaan. 


On kuitenkin ilmeisen okei Jaajo Linnonmaalta heittää, että kilpailija ”ryssi” jonkun täysin kilpailuun liittymättömän asian. Uutisvuodossa puolestaan haettiin eroa kuvien välille, joita kuvailtiin sanoin ”peli, vati, marzi ja hurri”. Lopuksi, tehtävän ratkettua, vielä viimeisen selvennettiin tarkoittavan suomenruotsalaista, sekin ilmeisesti puolivitsikkäästi. 


”Ne” eivät ole ”me”. ”Ne” eivät ole ”meidän” tv-lähetystemme äärellä, ja vaikka ovatkin, niin ei siinä mitään, koska hei, huumorillahan tässä vaan. Huumorilla toiseutetaan samalla kaavalla ajasta toiseen; ”toinen” on parka, hassu, säälittävä, side-kick, tai vastaava "välttämätön" jonka näennäinen sisällyttäminen samaistuttavaan yhteisöön ylipäätään tuntuu helpottavalta oikeutukselta sanoa mitään – tai nauraa. Sitä ei tarvitse kyseenalaistaa, sillä olihan siellä sentään mukana ”vähemmistöjä” tai muutoin ”toisiksi” luokiteltuja hahmoja. Ja: "tuollaisiahan ne ovat" -stereotypiat tuntuvat viimeistään helpottavan oloa, ja niille osaksi luultavasti onkin naurettu, että ompas hassua ja osuvaa.


Näissä ohjelmissa esitetyt toiseudet puolestaan näyttäytyvät ”viattomina”, sillä ne näyttäytyvät osaltaan niin pitkälle ns. ”arkikielisinä”, jollain lailla yleisesti ymmärrettyinä ilmaisuina. Ivallisuus ja naurettavuus on sisäänrakennettua ja valta jakautuu selkeästi epäsuhteessa moneen muuhun "arkikieliseen heittoon". Parhaaseen katseluaikaan etenkin miljonääriä haetaan todella laajan katselijakunnan edessä; myös lapsien ja nuorten.


Todellakin on paljon ahdistavaa, ikävää ja kauheaa. Todella järkyttävää tässä hetkessä, nyt, täällä, tässä, muualla, siinä, silloin, tuolloin ja tuossa. Siksikin on kauheaa myös se, etteivät tällaiset ilmaisut ole tämän kauempana. Ja joku sanoisi, että todellakin; "voisi olla kyse paljon pahemmastakin", mutta eikö silloin nimenomaan pitäisi olla itsestäänselvää, ettei tällaisia "lievempiä" ilmaisuja toistettaisi edes mahdollisesti vahingossa.

 En tiedä, mitä odotin ”parhaalta katseluajalta”, mutta kai se tehtävänsä teki, sillä tosiaan, niskakarvani nousivat pystyyn. Ei tosin visailuohjelmien tarjoamien pulmien ratkomisesta tai jännityksen myötäelämisestä. Kenties olin naiivi tai jotenkin ylioptimistinen. Kenties tämä oli ihan peruskauraa muille kuin Uutisvuodon tuotannolle ja Jaajo Linnonmaalle, joka mahdollisesti puhui todella ohi suunsa ja katuu sitä syvästi jo.


Ilmaisut tunnetusti toistavat itseään. Tiedostan, että tulin niitä toistaneeksi myös tässä tekstissä. Kieli näkyy, kuuluu, tuntuu. Olkoon suunta kuitenkin kohti parempaa. 

Että Suomi 100 ja niin edelleen. 



P.S. Lohduttaa ehkä vähän, ettei Word tunnistanut noita sanoja. Vain vähän.  


- Heini Salo

tiistai 12. syyskuuta 2017

F-pisteen syksy

Uusi akateeminen vuosi on vierähtänyt käyntiin, ja sen myötä myös F-pisteen toiminta. Palasimme edellisellä viikolla kesälomalta, ja meillä on vaikka mitä suunnitelmia tulevalle syksylle; lukupiiri, alumni-ilta, kulttuuriretkiä ja kiireetöntä yhdessä oloa - unohtamatta tietenkään jatkuvaa vallitsevien epätasa-arvoisten rakenteiden kyseenalaistamista ja yhteiskunnallisen sorron murskaamista. :)


Tiistaina 5.9. osallistuimme Tyyn avajaiskarnevaaleille, jossa jaoimme esitteitä ja karkkia, ja kerroimme kiinnostuneille F-pisteen toiminnasta. Kiitos kaikille, jotka pysähtyivät juttelemaan, toivottavasti näemme teidät pian F-pisteen tapahtumissa!

Joidenkin tulevien tapahtumien päivämääriä voi jo merkata kalenteriin. Monivuotisen perinteen mukaisesta F-piste on mukana Taite-kastajaisissa muiden taiteentutkimuksen ainejärjestöjen kanssa. Tänä vuonna kastajaiset järjestetään torstaina 28.9. klo 18. Odotamme innolla kaikkien uusien opiskelijoiden tapaamista.

Niin uudet kuin vanhatkin jäsenet ovat tervetulleita uusien iltaan tiistaina 3.10 klo 18. Uusien ilta pidetään näillä näkymin Mimesiksessä/Keltsillä. Tarjolla on paitsi feminististä seuraa ja keskustelua, myös syötävää ja juotavaa. Lisää infoa saapuu lähiaikoina sähköpostilistalle.

Muistutuksena vielä, että F-pisteen hallitukselle saa aina laittaa viestiä ja kysymyksiä niin F-pisteestä, sen toiminnasta kuin sukupuolentutkimuksesta ja sen opiskelusta yleensäkin. Sukupuolentutkimuksella ei ole tänä vuonna omia tutoreita, joten F-piste hoitaa tutorien velvollisuuksia parhaansa mukaan. Jos kaipaatte neuvoja tai tukea, kääntykää nopeasti F-hallituksen puoleen. Sähköpostia meille voi laittaa osoitteeseen f-hallitus@lists.utu.fi, ja jokaisen hallituksen jäsenen oma sähköpostiosoite löytyy F-pisteen nettisivuilta.

Ihanaa syksyä kaikille, ja nähdään pian F-pisteessä!


-Emma Rantatalo
F-pisteen pj​