tiistai 9. joulukuuta 2014

Abortti-iltamat

F-piste järjesti eilen Q Unionin kanssa kriittiset abortti-iltamat. Puhuimme omista mielipiteistämme ja aborttikeskustelun nykyisistä sävyistä Suomessa.

1970-luvulla tuli Suomessa lain mukaan mahdolliseksi saada abortti sosiaalisin perustein ja valtaosa aborteista tapahtuukin näistä syistä. Aborttia ei edelleenkään saa vapaasti vaan sitä on anottava, eikä naisen oma tahto riitä perusteluksi abortin saamiselle. Sosiaalisen syyn joutuu todistamaan ja tilanteesta riippuen lupa tarvitaan yhdeltä tai kahdelta lääkäriltä. Rikotaanko tässä naisten itsemääräämisoikeutta?

Abortin vastustajat keskittyvät puolustamaan syntymätöntä elämää, koska heille tsygootti on jo olemassa oleva ihminen. He kutsuvat sikiötä usein lapseksi tai ihmiseksi ja puhuvat puolustuskyvyttömän, viattoman ihmisen hengen riistämisestä. Näillä keinoilla he saavat abortin sallivat tahot kuulostamaan vauvoja tappavilta monstereilta. Samaan päämäärään voidaan pyrkiä myös traagisilla tositarinoilla ja kuvilla abortoiduista sikiöistä. Kuvien näyttämiseen liittyy ajatus, että viimeistään niiden näkeminen herättää uinuvan moraalin ihmisten sisällä. Syntymättömän elämän puolustamista vastaan nousee kysymys lapsen oikeudesta syntyä toivottuna. Jos abortti kiellettäisiin, syntyisi suuret määrät vauvoja, joita vanhemmat eivät haluaisi pitää. Olisiko mitenkään mahdollista löytää kaikille rakastava ja huolehtiva koti, jossa lapsen olisi hyvä kasvaa?

Abortin kieltämistä ajavat unohtavat usein naisten oikeudet. Naisella tulee olla oikeus omaan ruumiiseensa ja oikeus päättää, mitä sille tapahtuu. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, jos toinen vanhempi on eri mieltä siitä, tulisiko abortti tehdä vai ei. Miesten oikeuksia on tärkeä pohtia, mutta naisen oikeutta ruumiiseensa ne eivät voi kumota. Tulisiko miehellä kuitenkin olla esimerkiksi oikeus kieltäytyä isyyden tunnustamisesta ja elatusvelvollisuudesta?

Teimme myös huomion, että abortin vastustajat ovat oppineet olemaan nostamatta uskontoa perusteluksi mielipiteelleen. Sen sijaan, että he puhuisivat siitä, mihin uskonto velvoittaa, puhutaankin moraalisesta velvoitteesta. Näin tehtäessä sanoma kuulostaa koskevan kaikkia eikä vain tietyn uskontokunnan edustajia.

Abortin tehneiden omat kokemukset on alettu huomioida verrattain myöhään. Kokemusten tarkastelu on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, jotta huomattaisiin, miten yksilölliset sen vaikutukset ovat ja ettei ole mitään kaikille naisille yhteistä aborttikokemusta. Naisten asema on hankala siksikin, että turhan usein tarjolla on pelkkä syyllisen positio. Abortin tehneitä saatetaan syyllistää ikään kuin päätös ei olisi ollut heistä vaikea jo valmiiksi. Myös henkisen tuen tarpeen suuruuteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

Keskustelussamme heräsi huoli myös ”Yksi meistä” – kansalaisaloitetta kohtaan. Siinä vaaditaan terveydenhuoltohenkilökunnalle oikeutta kieltäytyä abortin tekemisestä vakaumuksensa perusteella. Ensimmäiseksi ongelmaksi nousee vakaumuksen määrittely. Koskisiko se vain joidenkin tiettyjen uskonnollisten yhteisöjen jäseniä? Mikäli kansalaisaloite menisi läpi, olisi vaarana, että jotkut terveydenhuollon asiakkaat eivät saisi asiallista hoitoa tai hoitoa ylipäätään. Lisäksi meitä mietitytti se, miksi on hakeutunut alalle, johon kuuluvia työtehtäviä ei halua suorittaa ja se, mistä kaikista muista operaatioista voitaisiin vakaumuksen nojalla myöhemmin haluta kieltäytyä.
 

Julia Valli