perjantai 30. marraskuuta 2012

Luentoja, kannanottoa ja feministien välistä yhteistyötä


F-piste vieraili toissa viikonloppuna Tampereen Naistutkimuspäivillä seitsenhenkisen delegaation voimin. Viikonloppu oli täynnä kiinnostavia luentoja ja työryhmiä, mutta ehdottomasti parasta oli muihin feministeihin tutustuminen ja mediassakin julkisuutta saanut sukupuolentutkijoiden kannanotto transsukupuolisten pakkosterilisaation lopettamiseksi.

Naistutkimuspäivien pääpuhujina olivat feministiset brittitutkijat Stevi Jackson (Centre for Women's Studies, University of York) ja Imogen Tyler (Centre for Gender and Women's Studies, Lancaster University). Työryhmiä oli kaiken kaikkiaan 14, joista löytyi meille jokaiselle hyödyllisiä aiheita niin gradujen kuin muidenkin mielenkiinnonkohteiden kannalta.

Yhteisessä kannanotossaan Suomen sukupuolentutkimusyhteisö vaati sosiaali- ja terveysministeriötä sekä Suomen hallitusta vauhdittamaan transsukupuolisia ihmisiä koskevan lainsäädännön uudistamista. Nykyisen lain mukaan sukupuoltaan korjaavan henkilön on suostuttava pakkosterilisaatioon. Tällainen ehto sukupuoli-identiteetin mukaisen sukupuolen tunnustamiselle on ihmisoikeusloukkaus: ajastaan jälkeenjäänyt laki loukkaa sekä transihmisten itsemääräämisoikeutta ruumiiseensa että heidän tasa-arvoaan kansalaisina.

Kannanoton pääsee lukemaan kokonaisuudessaan osoitteesta: http://www.uta.fi/yky/naistutkimuspaivat2012/index.html

Naistutkimuspäivien ja Tampereen ainejärjestön Vatun järjestämissä yhteisissä illanvietoissa vaihdettiin kuulumisia ja kokemuksia sukupuolentutkimuksen opiskelijoiden kanssa. Olemme myös perustaneet Facebookkiin Suomen sukupuolentutkimuksen opiskelijat –nimisen ryhmän, jonka on tarkoitus edesauttaa kansallista yhteistyötä jatkossa.


Ensi vuonna Naistutkimuspäiville lähdetäänkin sitten Lapin yliopistoon.

Janica Rantanen

perjantai 23. marraskuuta 2012

Valoa ei väkivaltaa Turussa


YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11. järjestetään kynttilätapahtumia eri puolilla Suomea. Turussa tapahtumasta vastaa Varsinais-Suomen Nytkis ja se järjestetään Kävelykadulla (Yliopistonkatu 27 kohdalla) klo 16.

Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumiseen tarvitaan konkreettisia keinoja
Suomessa on vuonna 2012 keskusteltu laajasti perhesurmista ja niiden syistä. Elokuussa julkaistiin Sisäministeriön teettämä raportti ”Selvitys perhe- ja lapsensurmien taustoista vuosilta 2003-2012”. Selvitys sai paljon näkyvyyttä, mutta yksi tärkeä seikka jäi huomiotta: aikuiset uhrit ovat pääasiassa naisia ja tekijät miehiä – surmien taustalta löytyy myös aiempaa parisuhdeväkivaltaa.

Vuonna 2011 Suomessa kuoli 21 naista nykyisen tai entisen puolisonsa murhaamana Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tietojen mukaan. Sisäministeriön selvityksestä käy ilmi, että perhesurmissa puolisonsa murhanneen motiivit olivat pitkälti samankaltaisia kuin näissä puolisomurhissa, joissa kohteena on vain puoliso (esim. erokriisi tai mustasukkaisuus).
Parisuhdeväkivallan uhreille tarvitaan riittävä palveluverkosto, josta saa apua jo varhaisessa vaiheessa. Suomessa heille suunnatut palvelut ovat tällä hetkellä satunnaisia ja palvelujen saatavuudessa on suuria aluekohtaisia eroja. Taloudellinen tilanne on ajanut muutamat kunnat pohtimaan turvakotipalveluiden vähentämistä tai lopettamista. Suunta on huolestuttava. Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ajoissa ja ammatillisesti puuttumalla voidaan pelastaa ihmishenkiä.
Valoisalla otteella vakavan asian kimppuun
Kynttilätapahtumien tarkoituksena on kiinnittää huomiota vakavaan asiaan. Järjestöt jakavat kampanjaviestillä varustettuja kynttilöitä ohikulkijoille ja levittävät näin tietoisuutta naisiin kohdistuvasta väkivallasta suuren yleisön keskuuteen. Tapahtumapaikoille sytytettävät kynttilät tuovat valoa marraskuun pimeyteen.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Positiivisesti pervoista ja runkkareista

Liiloja neilikoita, oransseja gerberoita, luonnonköyttä ja jokunen korsetti.

F-pisteen perinteiset kriittiset iltamat pidettiin jälleen tiistaina 13.11. Turun Kirjakahvilassa. Keskustelutilaisuus kulki tällä kertaa nimellä
Kukkia ja sidontaa, illan teemana oli kinky seksuaalisuus. Puhujiksi Janica Rantasen luotsaamaan keskusteluun saapuivat kansatieteen gradun aiheesta kirjoittanut Johanna Pohtinen ja Dora Turun Baletista. Keskustelun jälkeen kuultiin teemaan sopivaa musiikkia, ja Turun Baletin White Rope ja Shanti esittelivät esteettistä sidontaa.

Viimeksi iltamoitiin keväällä, jolloin keskustelun aiheena oli
seksiturismi ja prostituutio. Tällä kertaa ilta oli tietopainotteisempi: kinkyä ja Turun Balettia koskevan tiedon lisääminen oli keskeisessä osassa, kun taas totutussa mielessä kriittistä, useita vastakkaisiakin näkemyksiä sisältävää keskustelua käytiin aiempaa vähemmän.

Yleisön määrästä saattoi kuitenkin huomata, että aiheelle löytyy paljon kiinnostusta. Varsinkin tutkimustieto kinkystä on ollut vähäistä, eikä aihe nouse tyypillisesti esiin arkikeskustelussakaan. Pohtinen onkin saanut gradunsa tiimoilta kiitosta paitsi kansatieteen profiilin kohottamisesta, myös aiemmin vaietun aiheen tuomisesta keskusteluun.

Puhetta oli muun muassa kinkyn määrittelystä ja suhteutumisesta
pervon käsitteeseen sekä kinkyn sukupuolesta.

Kinky on käsitteenä vähän kuin
queer; sillä ei ole vakiintunutta suomenkielistä vastinetta. Queerin tapaan voidaan myös kinky suomentaa pervoksi, tavoittamatta kuitenkaan täysin sanan perusteellista merkitystä. Pervo-sanaa käytetäänkin lähinnä kinky-yhteisön sisällä, jossa siihen ei liitetä negatiivista arvolatausta. Yhteisön ulkopuolella termiä ei kuitenkaan tyypillisesti tulkita yhtä positiivisessa valossa. Tällöin puhutaan mieluummin kinkystä.

Suurehko osa Baletin jäsenistä on nuorehkoja naisia. Tämä kenties rikkoo stereotyyppistä käsitystä, jonka mukaan kinkyn pariin hakeutuvat olisivat pelottavia ja omituisia hiippareita, “negatiivisessa mielessä runkkareita”. Tai sitten rikkoutuu stereotypia negatiivisesta runkkarista, kuten Pohtinen hauskasti totesi.

Enemmistö toimijoista on naisia tai miehiä, mutta mukana on muidenkin sukupuolten edustajia. Tyypillisimmät seksuaalisuudet ovat bi- ja heteroseksuaalisuus, joskin jäsenistöstä löytyy myös homoseksuaaleja. Homoseksuaali kinky onkin saattanut kokea kaksi kaapista tulemista: ensimmäinen “maailmalle” homoseksuaalina, toinen puolisolle kinkynä.

Illan kriittisyys tuli esiin lähinnä mediakritiikin muodossa. Erityisesti sadomasokismia ja sidontaa on käsitelty tyypillisesti väkivallan tai traagisten tapaturmien kontekstissa. Kun kyseessä on aihe, josta on liikkeellä vähän tietoa ja paljon ennakkoluuloja, voikin näiden käsitysten purkaminen olla kriittistä toimintaa. Balettilaiset halusivat alleviivata sadomasokismiin ja sidontaan liittyvää vapaaehtoisuutta ja tehdä eron lehtiuutisten esittämiin tapahtumiin, jotka taas nähtiin väkivaltana tai typeryytenä. Osapuolten valmiudet ja vastuu olivatkin tärkeä aihe illan keskustelussa.

Vahvasti kriittistä aiheen käsittelyä saati väittelyä ei kuitenkaan päästy kuulemaan. Osin tämä selittynee sillä, että kinky on aiheena vähemmän tunnettu kuin viimekertainen prostituutio, josta lähes jokaisella on jonkinlainen näkemys. Kinkyaiheen tiimoilta ei myöskään muodostu puolustajien ja vastustajien leirejä samalla tavoin kuin vaikkapa kysymykselle seksin oston kieltämisestä. Eikä kriittisyys toki olekaan synonyymi vastustamiselle, vaikka esimerkiksi jotkut ”maahanmuuttokriitikot” ovat hyödyntäneet tätä samaistamista retoriikassaan.

Joka tapauksessa kriittisempiäkin on joskus oltu. Mutta mitäs siitä, vietimmehän avartavat, hauskat ja tietysti kinkyt iltamat. Avoin ja vapautunut ilmapiiri näkyi esimerkiksi siinä, kuinka moni kuulija uskaltautui White Ropen sidottavaksi. Sidontatilanne ei tässä yhteydessä ollut seksuaalinen, vaan painottui japanilaiseen estetiikkaan. Usein ei tulekaan ajatelleeksi, kuinka monia elementtejä sidontaan liittyy koskien niin “paketin” näköä kuin vastuuta sidottavan mukavuudesta.

Tässä illan tapahtumat paketissa, kauniit köydet ympärillä. Ihastuttavat iltamat.

F-piste kiittää puhujia ja esiintyjiä, yleisöä ja Kirjakahvilaa!

Kia Andell


F-pisteen aktiiveja palkittiin vuosijuhlilla


Turun yliopiston ylioppilaskunta vietti viime viikonloppuna 90-vuotisjuhliaan. Juhlallisuudet alkoivat perjantaina Porthanin päivän lippukulkueella, jonka jälkeen kokoonnuttiin yliopiston päärakennuksen aulaan edustajiston juhlakokoukseen. Juhlakokouksessa palkittiin ylioppilaskunnan jäseniä ja muita ylioppilasliikkeelle tärkeitä henkilöitä ansiomerkeillä. Palkittujen joukossa olivat myös kuntanauhan saaneet F-pisteen Nea Alasaari ja Ulla Lehtonen sekä kuntamerkin saanut Janica Rantanen.

Kuntanauha on tunnustus, jonka ansiolautakunta voi harkintansa mukaan antaa ylioppilaskunnan jäsenille sekä myös ylioppilaskuntaan kuulumattomille henkilöille, jotka aktiivisesti ovat osallistuneet ylioppilaskunnan toimintaan tai muuten ovat lähellä ylioppilaskuntaa. Ylioppilaskunnan nauhaan kiinnitettävä siipisoihtuaiheinen kuntamerkki taas voidaan antaa tunnustuksena ylioppilaskunnan tai sen alayhdistyksen toimintaan aktiivisesti osallistuneelle henkilölle. Ansiolautakunta voi kuulla alayhdistyksiä kuntamerkkejä myönnettäessä. Kuntamerkkejä jaetaan vuosittain enintään kuusitoista kappaletta.

Juhlakokous oli siitä historiallinen, että TYYn edustajisto päätti yksimielisellä päätöksellään kutsua eläkkeelle jääneen rehtori Keijo Virtasen ylioppilaskunnan kunniajäseneksi hänen tekemänsä mittavan ja opiskelijamyönteisen akateemisen uransa kunniaksi ja kiitokseksi. Kunniajäseniä on kutsuttu ennen Virtasta viisi, joista viimeisin akateemikko Olavi Granö kutsuttiin tasan kaksikymmentä vuotta sitten. Muita kunniajäseniä ovat J.R. Danielson-Kalmari (1923), A.H. Virkkunen (1924), V.A. Koskenniemi (1928) ja Urpo Siirala (1954).

TYYn juhlallisuudet jatkuivat perjantaina alumni-illan merkeissä ja lauantaina coctailtilaisuudella sekä pääjuhlalla Turun VPK-talolla. Coctailtilaisuudessa F-piste piti yhdessä kotimaisen kirjallisuuden ainejärjetön Muusa ry:n kanssa TYYlle onnittelupuheen, jossa nostettiin esiin tasa-arvokysymyksiä. Lahjaksi annettiin Naisenergiaa päätöksentekoon. Kyseessä on globaalilahja, jonka ansiosta YK:n tasa-arvojärjestö UN Women voi tukea naisten osallistumista päätöksentekoon, jolloin kaikkien väestöryhmien tarpeet tulevat huomioiduiksi. Tuella voidaan järjestää koulutusta, jossa naiset oppivat johtajuustaitoja ja asioihin vaikuttamista sekä saattaa yhteen kylien asukkaita ja päätöksentekijöitä naisten tarpeiden viemiseksi eteenpäin.

F-pisteen väistyvä puheenjohtajisto, Janica Rantanen ja Mirjami Asikainen, edustivat F-pistettä VPK-talolla pidetyssä iltajuhlassa sekä viisillä eri jatkoilla. ;)

Kuvassa F-pisteen aktiivit Ulla Lehtonen ja Nea Alasaari vastaanottamassa kuntanauhojaan. Etualalla illan juhlapuhuja Turun Ylioppilaskyläsäätiön toimitusjohtaja Mikko Sedig (vas.) ja TYYn uusi kunniajäsen rehtori Keijo Virtanen.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Kenelle vessat kuuluvat?


Maanantaiaamuna F-pisteen hallitus jalkaantui ryhmissä yliopistolle teippirullat taskuissaan ja peitti kaikkien löytämiensä vessojen ovista nais- ja mieshahmot. Parin tunnin aikana käytiin läpi noin kaksikymmentä yliopiston rakennusta. Muutaman kyltin peittäminen vaati lähes katonrajaan kiipeämistä ja akrobaattista parityöskentelyä. Yllätyimme iloisesti Rosetta II:n ja Historicumin vessakopeista, joiden ovista ei löytynyt mies- ja naishahmoja vaan pelkkä wc-sana. Jusleniassa taas vessojen sukupuolittuneisuutta oli alleviivattu niin monella mies- ja naiskuvalla varustetulla kyltillä ja lapulla, että kysymysmerkkejä päälle liimatessa alkoi jo melkein naurattaa. Näinkö vahvasti vessojen sukupuolittuneisuutta pitää alleviivata?

Tempaus oli F-pisteen vastaus TYY:n saavutettavuustyöryhmän alayhdistyksille asettamaan haasteeseen tehdä sukupuoliteko. F-piste näki haasteen mahdollisuutena tehdä jotain, mikä näkyisi laajemmin koko yliopistolla. Tarkoituksenamme oli saada vessojen käyttäjät pysähtymään vessojen ovelle ja ymmärtämään, että vessan valitseminen ei ole kaikille itsestään selvää. Tarkoitus oli herätellä ihmisiä miettimään tilojen sukupuolittuneisuutta ja tuoda esille vessojen kahtijaon aiheuttamia ongelmia. Cis-sukupuoliset* harvoin näkevät, että vessojen käyttö ei ole yksiselitteistä sukupuolen kahtiajaon ulkopuolella eläville ihmisille, kun jokainen yksittäinenkin vessakoppi on leimattu miehille tai naisille kuuluvaksi. Inva-vessan valitsemistakaan ei aina katsota hyvällä.


Tempaus onnistui loistavasti, sillä herätimme paljon keskustelua niin Facebookin statuksissa kuin yliopiston kahvihuoneissakin. Ylitimme myös uutiskynnyksen ja saimme antaa kommentteja Tylkkärille ja Turun Sanomille. Sähköpostilla saimme positiivista palautetta, Facebookissa taas uskallettiin kommentoida negatiivisestikin. Aika monesta vessasta oli jo keskiviikkoon meneessä revitty sekä kysymysmerkit että tempauksesta kertovat infolaput alas. Minulle yllätyksenä tuli se, että negatiivista palautetta saimme erityisesti naisopiskelijoilta. Suosittuja argumentteja olivat miesten sotkuisuus sekä yhteisvessojen vaarallisuus.

Sotkuisten miesten käyttäminen argumenttina sukupuolitettujen vessojen puolesta on ärsyttävän stereotypinen ja perustuu lähinnä ennakkoluuloihin. Ihan kuin ei olisi olemassa naisia, jotka sotkevat vessoja, tai siistejä miehiä, joita myös haittaa käyttää likaisia vessoja. Siisteyden perusteella minä en olisi avoimien vessojen viikon aikana pystynyt kertaakaan sanomaan oliko kyseessä naisten vai miesten vessa. Toinen argumentti taas kertoo mielestäni enemmän yliopiston yleisestä turvallisuudesta, jos naisten täytyy pelätä sitä, että miehet ovat samassa vessassa. Tätä ongelmaa ei ratkaista sukupuolitetuilla vessoilla, vaan silloin pitäisi pohtia sitä, miksi joku kokee yliopiston turvattomana paikkana.


Avoimien vessojen viikko oli myös F-pisteen vuoden 2012 hallituksen viimeinen näyttävä teko. Keskiviikkona 7.11 F-piste sai uuden hallituksen, joka toivottavasti järjestää tulevaisuudessakin tempauksia, jotka herättelevät yliopistoa pohtimaan sisäistä tasa-arvoaan ja sitä, ettei sukupuolten tasa-arvossa ole kysymys vain miehistä ja naisista.

Nea Alasaari
Kuvat: Kia Andell
*Cis-sukupuolinen=Mies tai nainen, joka ei koe itseään transihmiseksi, ei ole intersukupuolinen ja ilmaisee sukupuoltaan pääosin omalle synnynnäiselle sukupuolelleen ominaisesti. (http://www.seta.fi/index.php?k=17509)




perjantai 2. marraskuuta 2012

Kohti 6+6+6-mallia?


Gradussani loin katsauksen suomalaisten ja ruotsalaisten isien vapaista käytyjen keskustelujen keskeisiin diskursseihin 1970-luvulta 2000-luvulle. Pitkällä aikavälillä esiintyneiden diskurssien analysoiminen sai minut pohtimaan tulevaa. Työni edetessä pohdin diskurssien ja lainsäädännön kaksoisvaikutusta sekä 6+6+6-mallin tarjoamia ratkaisuehdotuksia. 6+6+6-malli on suomalaisten tutkijoiden Johanna Lammi-Taskulan ja Minna Salmen kehittämä vanhempainvapaan jakamisen malli, joka kiintiöi kuusi kuukautta vanhempainvapaata isälle ja kuusi kuukautta äidille. Isän ja äidin kiintiöitä ei voi siirtää toiselle vanhemmista. Jäljelle jäävät kuusi kuukautta ovat vapaasti jaettavissa vanhempien kesken. 6+6+6-malli perustuu Islannissa käytössä olevaan vastaavaan 3+3+3-malliin.

6+6+6-malli vastaa erinomaisesti keskusteluaineistossani esiin nousseisiin keskeisiin ongelmiin, se turvaa samanaikaisesti naisten tasa-arvon työelämässä ja miesten tasa-arvon kodin piirissä sekä lapsen oikeuden molempiin vanhempiinsa. Malli mahdollistaa sukupuolittuneen vanhemmuuden rakenteiden kyseenalaistamisen. Sekä suomalaisessa että ruotsalaisessa keskustelussa puolueet ovat asettuneet laajasti tukemaan isä-lapsisuhde-diskurssia. 6+6+6-malli nostaisi tämän diskurssin käytännön tasolle ja antaisi aiempaa paremmat mahdollisuudet isä-lapsisuhteen luomiseen. Mallin käyttöönotto varmistaisi, että isän ja lapsen väliseen suhteen tukeminen ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi vaan isille ja lapsille annettaisiin todellinen mahdollisuus yhteiseen aikaan.

Samalla tarjoutuisi myös mahdollisuus luopua diskurssista, joka alleviivaa äitiä lapsen edun turvaajana. Mallin käyttöönotto horjuttaisi äidinhoivan diskurssia sekä tekisi biologiaan ja luonnollisuuteen vetoamisesta hankalampaa, sillä malli nostaa isän tasaveroiseksi hoivaajaksi äidin rinnalle. Mallin käyttöönotto antaisi enemmän liikkumatilaa niin äideille kuin isille. Isien elinpiiri laajenisi kodin ja lapsien suuntaan itsenäisen hoivavastuun myötä. Samalla äidit vapautuisivat asemastaan isän ja lapsen suhteen takaajina.

Miesten vanhemmuuden näkymättömyys mainitaan aineistossani usein sekä naisten työelämässä kohtaaman syrjinnän syyksi että miesten vanhempainvapaiden käytön esteeksi. 6+6+6-malli laajentaisi naisiin kohdistuvan lastenhoitoriskin koskemaan myös miehiä ja antaisi miehille tukea vanhempainvapaiden pitämiseen työnantajien ja työkavereiden syrjintää vastaan. Lisäksi mallin käyttöönotto katkaisisi noidankehän, jossa naiset jäävät vanhempainvapaalle, koska heillä on huonommat palkka- ja työehdot, mikä taas johtuu siitä, että heidän oletetaan pitävän vanhempainvapaata. 6+6+6-malli myös tasaisi vanhempainvapaiden kustannusten epätasaista jakoa mies- ja naisvaltaisten alojen kesken, joka on suomalaiselle järjestelmälle tyypillinen ongelma. Mallin käyttöönotto tasa-arvoistaisi sekä naisten asemaa työelämässä että miesten asemaa kodin- ja lastenhoitajina.

Isien vapaiden vastustajat vetoavat usein valinnanvapauteen vastustaessaan isien vapaiden kiintiöimistä. Tuolloin ei oteta kuitenkaan huomioon, että vanhempainvapaasta tulee välttämättömyys äidille, jos isä valitsee vapaan käyttämättä jättämisen. 6+6+6-malli tasaisi vanhempien mahdollisuuksia myös valinnanvapauden suhteen. Mallissa lähtökohdat ovat tasapuoliset, sillä molemmilla vanhemmilla on kuuden kuukauden vapaakiintiö, jonka käyttämättä jättäminen lyhentää vapaan kokonaiskestoa. Valinnanvapautta edustaa myös jäljelle jäävä kuuden kuukauden vapaasti jaettavissa oleva jakso.

Ruotsin esimerkki todistaa, että diskursiivisella tasolla tapahtuneet muutokset eivät ole johtaneet odotettuihin lopputuloksiin. Pitkään voimassa olleesta vanhempainvapaalainsäädännöstä ja voimakkaasta tasa-arvodiskurssista huolimatta ruotsalaiset isät pitävät suhteellisen vähän, vain noin 20%, vanhempainvapaasta. Parhaat kokemukset miesten vanhempainvapaiden käytöstä onkin saatu Islannista, jossa on ollut vuodesta 2003 lähtien käytössä 3+3+3-malli. Voimakas sitoutuminen tasa-arvodiskurssiin ja pitkään voimassa ollut lainsäädäntö eivät siis riitä vaan tarvitaan myös riittävän pitkä isälle kiintiöity osuus.

Ruotsin esimerkki osoittaa diskurssien ja lainsäädännön kaksoisvaikutuksen. Vaikka suomalaisessa keskustelussa luovuttaisiin äidinhoivaa korostavasta diskurssista, vanhemmuuden tasaisempi jakautuminen edellyttää myös lainsäädännöllisiä toimenpiteitä. Diskurssit vaikuttavat lainsäädännön kehitykseen, mutta lainsäädännöllä on myös suuri merkitys diskurssien muotoutumiseen. Isäkiintiön pidentäminen on lainsäädännöllinen keino, jonka avulla voidaan muokata vallitsevia diskursseja ja niiden kautta asenteita ja arvoja. 6+6+6-malliin sisältyvä kuuden kuukauden isäkiintiö haastaisi vanhemmuuteen liittyviä sukupuolittuneita käytäntöjä ja osoittaisi todellista sitoutumista vanhemmuuden tasaisemman jaon aikaansaamiseksi.

Ulla Lehtonen