maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kriittinen näkökulma seksiturismiin ja prostituutioon


F-piste järjesti keskiviikkona 11.4. keskustelutilaisuuden Kriittiset iltamat Turun Kirjakahvilassa aiheenaan seksiturismi ja prostituutio. Kriittiset iltamat on F-pisteen perinteinen tapahtumakonsepti, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua feministejä ja muitakin kiinnostavista aiheista. Alustajina ja paneelikeskustelijoina olivat väitöskirjaa tekevä Nana Blomqvist Åbo Akademista ja graduvaiheessa oleva Sanna Orava Helsingin yliopistosta. Molempien tutkimukset liittyvät käsiteltyyn aiheeseen, Blomqvistin väitöskirja käsittelee Thaimaan seksiturismia ja Oravan gradu thaihierontapaikkoja koskevaa puhetapaa.

Janica Rantasen hienosti luotsaamassa keskustelussa molemmat asiantuntijat (sekä myös yleisö) olivat sitä mieltä, että seksikauppakeskustelussa pitäisi tuoda enemmän esiin ostajan roolia, sen sijaan että tyydytään pyörittelemään myyjiä milloin uhrin, milloin syntisen naisen ja ties minkä näkökulmasta. Ostajat ovat kuitenkin ilmiön toinen puoli, ilman kysyntää ei olisi tarjontaakaan. Puhuttiin myös siitä, miksi juuri thaimaalaiset prostituoidut ja hierojat ovat Suomessa suurimman huomion kohteena, vaikka seksiturismia suuntautuu muuallekin ja myös prostituoituja on useista eri kansallisuuksista. Myös prostituution sukupuolittuneisuudesta keskusteltiin: yleensä ostajat ovat miehiä ja myyjät naisia, miten tämä vaikuttaa ilmiöön ja siihen suhtautumiseen ja mitä jos asetelma onkin toisin päin. Yleisö seurasi kiinnostuneena parin tunnin keskustelua ja esitti puhujille myös kiperiä kysymyksiä mm. seksin oston tai myymisen kriminalisoinnin vaikutuksista ilmiöön. Ruotsissa seksin osto on kriminalisoitu, ja tämä näkyy ainakin siinä, että tutkitut teini-ikäiset pojat pitivät seksin ostoa ällöttävänä – jonkinlainen lainsäädäntömuutos saattaisi siis tuoda tervetullutta asennemuutosta seksikauppaa ja naisruumiin esineellistämistä kohtaan. Myös laillisten ja valvottujen bordellien eduista ja haitoista puhuttiin.

Paneelikeskustelua seurasivat Kriittiset jatkot, joiden aluksi tuore kyky Veera Kivijärvi luki runojaan. Loppuilta biletettiin Kirjakahvilassa B-gallerian dj:iden huolehtiessa musiikista. Olimme jo ennakkoon saaneet Kirjakahvilalta ja positiivista palautetta siitä, että järjestämme tällaisia iltamia, ja luultavasti paikka oli mainostanut meitä etukäteen, koska yleisömäärä ylitti odotukset ja pienehkö tila oli aivan täynnä kuulijoita. Tapahtuma sai muutenkin tervetullutta ennakkojulkisuutta, kun City-lehti oma-aloitteisesti mainitsi sen parin rivin jutulla tapahtumasivullaan. Feministinen keskustelutilaisuus ei selvästikään ole ihan niin pienen piirin juttu kuin luulimme, vaan saattaisi kiinnostaa laajempaakin yleisöä.

Kiitos puhujille ja muille mukana olleille, seuraavia Kriittisiä iltamia odotellessa!
Leena Rinne

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Hetero, mies ja hyi


Pieni tapettirulla on täytetty piirroksilla erilaisista feministeistä, erilaisine toiveineen, ajatuksineen ja vaatimuksineen. Se nojaa hyllyä vasten ja odottaa paikkansa löytymistä. Onko feminismin paikka ulko-ovessa, makuuhuoneessa tai sittenkin kaapin oven sisäpuolella?

Rulla on matkamuisto F-pisteen tiistaiselta Helsingin ekskursiolta. Vierailimme Naisasialiitto Unionissa ja osallistuimme Helsingin sisaryhdistyksemme Vastakarvan järjestämään tasa-arvopaneeliin. Näissä tapetilla olivat epäilemättä syrjinnän kysymykset – liittyen eritoten miehiin ja heteroihin, joiden paikka feminismissä näyttää vastaavalla tavalla epäselvältä.

Vuonna 1892 perustettua Unionia on kritisoitu miehiä syrjiväksi sen pitäytyessä 1970-luvulla aloittamassaan linjassa, jonka mukaisesti ainoastaan naiset hyväksytään yhdistyksen jäseniksi. Asiasta on keskusteltu yhdistyksen sisällä, ja muutamia kertoja on myös äänestetty linjan muuttamisesta. Toistaiseksi on kuitenkin päädytty toteamaan, että naiserityiselle alueelle on tarvetta tämänkin päivän Suomessa.

Vastakarvan paneelissa taas nousi esiin, miten heterous oli saattanut toimia perusteena epätasa-arvoiselle kohtelulle. Eräskin keskustelijoista oli sukupuolentutkimuksen opintojensa alkuaikana kohdannut opetushenkilökunnan taholta epäasiallista kommentointia, ”kunnolliseksi heteroksi” leimaamista, olleessaan tietämätön DTM:stä. Toisaalta esiin tuli näkemys, että voidakseen toimia turvapaikkana yksille, on joitain myös pakosta suljettava ulos.

Mutta tarvitseeko sukupuolentutkimuksen tai feminismin yleisesti tarjota turvapaikka ja kenelle?Uhkaavatko hegemoniset subjektit feministisinä toimijoina uusintaa hierarkioita, joita feminismi pyrkii kumoamaan?

Sanoessamme jotain niiden paikasta feminismissä, tulemme itse asiassa paljastaneeksi jotain tavastamme käsittää feminismiä sekä siihen kohdistuvista odotuksistamme. Ajatellessamme feminismiä turvapaikkana, on meidän määritelmällisesti oltava jotain paossa.

Uuvuttavat sukupuolijärjestykset tietysti muodostavat keskeisen mörön. Ei ole kuitenkaan ongelmatonta vetää yhtäläisyysmerkkejä niiden ja hegemonisiksi nähtyjen identiteettien välille. On myös hankalaa osoittaa ominaisuuksia, jotka universaalisti tekisivät kantajastaan hegemonisen. Muodostavatko esimerkiksi miehisyys ja heterous hegemonisen subjektin yhdistyessään heteroseksuaalisessa transmiehessä?

Näen feminismin kuitenkin ensisijaisesti pyrkimyksenä muutokseen. Sen tulisi pyrkiä romuttamaan vallitsevia hierarkioita, joita tuotetaan essentialistisissa sukupuolikäsityksissä, kaksijakoiseen sukupuolijärjestelmään pakottamisessa ja sukupuolisegregaatiossa. En usko, että tiukat rajanvedot lopulta juurikaan edistävät näiden tavoitteiden saavuttamista.

Sen sijaan uskon naiserityisen toiminnan olevan tärkeää ja voimaannuttavaa. Naiserityisyys ei mielestäni kuitenkaan vaadi yksittäisten toimijoiden ehdotonta naisiksi identifioitumista. Ennemmin haluan ajatella sitä toimijoiden sitoutumisena pyrkimykseen pidättäytyä vallitsevien hierarkioiden uusintamisesta.

”Älä rajoitu”, toteaa yksi feministitapetin piirroshahmoista puhekuplassaan. Tapetti päätyy siivouskaapin oveen, josta se näkyy heti asuntoon sisään astuessa. Feminismin paikka on siellä, missä totutut järjestykset haastetaan. Ja siivouskaappini on järjestyksen haastamisessa suorastaan vallankumouksellinen.

F-piste kiittää Naisasialiitto Unionia ja Vastakarvaa ajatuksia herätelleestä Helsinki-päivästä!

Kia Andell

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Saanko seksiä, jos vähän kehun?

Zen Café – Todella kaunis

Me kohtaisimme aina silloin kun on tärkeää
se ettei kukaan häiritse tai pääse käskemään.
Me antaisimme toisillemme hiljaisuuteen syyn.
Niin sinä ostat aikaa siis ja minä sitä myyn.

Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran

Me kestäisimme toisiltamme mitä tahansa.
Se mitä saisin sinulta, se voisi korvata
ne levottomat illat sekä unettomat yöt,
ajat, turhan hapuilun ja mitättömät työt

Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran

Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla
Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla
Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla
Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla
Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla

Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Todella kaunis, elät vain yhden kerran
Todella viisas, elät vain hetken verran
Todella kaunis, elät vain yhden kerran
Todella viisas

Me pystyisimme toisillemme ihmeen tekemään,
jos sinä pystyt niin kuin minä pystyn näkemään



Tämä Zen Cafén kappale oli aikanaan yksi suosikeistani. Se on hyvä edelleen, mutta nyt tulkintani siitä on hieman erilainen...

Alussa piiloudutaan pieneen pesään, jossa kukaan ei häiritse tai kerro, miten parisuhteen kuuluisi toimia. Sitten kehutaan ihastus maasta taivaaseen. Sen jälkeen alkaa suostutteluvaihe: Me kestetään toisltamme millaista kohtelua tahansa, ollaanhan me rakastuneita. Sinun ruumiissasi voin toteuttaa kosteat uneni ja sitä kautta elämäni saa tarkoituksen. Sen jälkeen taas kehutaan ja kerrotaan päämäärä: Haluan sellaisen parisuhteen, jossa voin ottaa sinut kysymättä koska vain, enkä pelkäisi olla sinun sisälläsi. Taas kehutaan ja lopuksi todetaan, että tämä minun raiskausfantasiani olisi mahdollinen, jos sinä pystyt näkemään tämän jutun, niin kuin minä sen näen.

Samuli Putron tekstit ovat ajoittain todella oivaltavia. Tämän tulkinnan jälkeen en voi olla miettimättä, onko hän nauranut Ruisrockin lavalla partaansa, kun 10 000 teiniä laulaa kuorossa parisuhdeväkivallan puolesta. Vai voiko olla, että kappale on kirjoitettu huomaamatta tätä ei-niin-viattoman-romanttista tulkintavaihtoehtoa.

Liioittelua ? Ehkä – ehkä ei.. Tässä nyt kuitenkin olisi vaihtoehtoinen sanoitus:

Janica – Todella kaunis

Me kohtaisimme aina silloin kun on tärkeää
se ettei kukaan häiritse tai pääse käskemään.
Me vaatisimme toisiltamme tasa-arvoa,
kumppanuutta suurinta ja joskus kukkia.

Olen todella kaunis, elän vain yhden kerran
Olen todella viisas, elän vain hetken verran
Olen todella kaunis, elän vain yhden kerran
Olen todella viisas, elän vain hetken verran

Me antaisimme toisillemme koko maailman.
Se mitä saisit toisilta, ei voisi korvata
hellyyttä ja hunajaa sä jota multa saat,
eikä sitä tunnetta, kun rakkauttas jaat.

Olen todella kaunis, elän vain yhden kerran
Olen todella viisas, elän vain hetken verran
Olen todella kaunis, elän vain yhden kerran
Olen todella viisas, elän vain hetken verran

Sä et tarttuisi minuun kysymättä
Etkä pelkäisi feministi olla
Sä et tarttuisi minuun kysymättä
Etkä pelkäisi feministi olla
Sä et tarttuisi minuun kysymättä
Etkä pelkäisi feministi olla
Sä et tarttuisi minuun kysymättä
Etkä pelkäisi feministi olla
Sä et tarttuisi minuun kysymättä
Etkä pelkäisi feminsiti olla

Olen todella kaunis, elän vain yhden kerran
Olen todella viisas, elän vain hetken verran
Olen todella kaunis, elän vain yhden kerran
Olen todella viisas, elän vain hetken verran
Todella kaunis, elän vain yhden kerran
Todella viisas, elän vain hetken verran
Todella kaunis, elän vain yhden kerran
Todella viisas

Me pystyisimme toisillemme ihmeen tekemään,
jos sinä pystyt niin kuin minä pystyn näkemään.

Janica Rantanen

torstai 5. huhtikuuta 2012

Raiskaaja ei ole rakkaudenkipeä raukka


(Sisältää juonipaljastuksia Turun kaupunginteatterin Kakola -näytelmästä)

Kävin pari viikkoa sitten katsomassa Turun kaupunginteatterin Kakola -näytelmän. Odotukseni näytelmän suhteen olivat positiivisia. Ajattelin Linnateatterin kanssa yhteistyössä tehdyn rockmusikaalin elävöittävän kaupunginteatterin tarjontaa. Pian positiiviset odotukseni kuitenkin romahtivat ja vaihtuivat ensin ällötykseen ja sitten vihaan. Näytelmissä lienee tavallista draamakertoimen kääntäminen kaakkoon ennen väliaikaa, jotta katsojien mielenkiinto säilyisi tauon yli. Kakolassa väliaikaa edeltävän draaman huipennuskeinona oli käytetty raiskausta. Ällötystä ja vihaa ei kuitenkaan herättänyt pelkästään itse raiskaus vaan tapa, jota sillä käsiteltiin tai pikemminkin jätettiin käsittelemättä.

Kakolassa raiskaaja on vankilasta lomalla oleva seksuaalirikollinen, jonka mukaan teon motiivina on rakkaus. Hänet kuvataan muiden vankien alistamana raukkana, joka haluaa vain rakastaa. Näytelmässä raiskaaja huumaa uhrinsa juoman jokilaivalla ja raahaa hänet pimeälle kujalle. Todellisuudessa valtaosa raiskauksista tapahtuu sisätiloissa ja tekijä on usein uhrille entuudestaan tuttu, esimerkiksi puoliso, ystävä tai työtoveri. Raiskauksissa kyse ei ole suinkaan rakkaudesta tai edes seksistä vaan vallan käytöstä. Raiskauksessa on kyse halusta alistaa toinen ihminen.

Raiskauksen jälkeisenä aamuna raiskatun naisen äiti löytää sekavan tyttärensä kotisohvalta. Tyttö itkee ja syyttelee itseään. Hän kokee ansainneensa raiskauksen, koska joi liikaa. Äiti toppuuttelee tytärtään, mutta viesti jää hataraksi. Haluan sanoa sen teille nyt suoraan: vaikka sammuisitte alasti Kauppatorille, ei kenelläkään ole oikeutta koskea teihin. Alkoholin nauttiminen tai lyhyen hameen käyttö ei kumoa oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen.

Tämän ohella raiskauksen seurauksia uhrille ei juurikaan näytelmässä käsitellä. Näytelmän loppukohtauksessa raiskattu saa unelmiensa prinssin ja satuhäät. Todellisuudessa raiskauksen uhreilla on suurentunut riski sairastua masennukseen ja traumaperäiseen stressihäiriöön, ja he kärsivät vakavista psykososiaalisista ongelmista. Tämä puoli on kokonaan unohdettu näytelmästä, vaikka se soveltuisi draaman tehokeinoksi yhtälailla kuin itse raiskauskin.

Myöskään raiskaajalle ei näytelmässä koidu seurauksia. Totta on tosin, että todellisuudessakaan raiskausrangaistukset eivät ole kummoisiakaan verrattuna uhrien kärsimyksiin.Törkeästä raiskauksesta annettavat rangaistukset vaihtelevat välillä 2–10 vuotta vankeutta, raiskauksen rangaistukset välillä 1–6 vuotta vankeutta. ”Tavallisesta” raiskauksesta tuomittavat alle kahden vuoden vankeusrangaistukset voidaan lisäksi antaa ehdollisina. Lisäksi tuomiot vaihtelevat suuresti alueittain. Samaten myös tähän epäkohtaan Kakola -näytelmässä olisi voitu puuttua. Sen sijaan raukkaudenkipeä raukka sai jäädä etsimään uusia uhreja.

(Lähde: Raiskauskriisikeskus Tukinainen)

Ulla Lehtonen