perjantai 9. lokakuuta 2015

F-pisteen lukupiiri ja alumni-ilta

F-pisteen lukupiiri

F-piste on taas tuttuun tapaan käynnistämässä sukupuolentutkimuksen opintoja tukevaa lukupiiritoimintaa. Lukupiirin aikana käsitellään neljää eri teemaa, joita kaikkia vetää eri vastuuhenkilö. Teemat ovat 1) ruumiillisuus, 2) seksuaalisuus, 3) rotu ja etnisyys sekä 4) sukupuolen moninaisuus. Lukupiiri on suunnattu erityisesti perus- ja aineopintovaiheessa oleville opiskelijoille, mutta myös pidemmällä olevat ovat tervetulleita mukaan.

Lukupiiri kokoontuu yhteensä neljä kertaa toisen ja kolmannen periodin aikana (2 kertaa/periodi). Jokaiselle kerralle luetaan kolme artikkelia, joista samalla kirjoitetaan noin liuskan verran tekstiä. Säännöllisellä osallistumisella lukupiirin tapaamisiin saa viisi opintopistettä, jotka voi hyväksilukea esimerkiksi sukupuolentutkimuksen teemoihin (P4/A4/S4). Mukaan voi kuitenkin tulla myös opintopisteitä suorittamatta ihan vain kuuntelemaan tai osallistua oman kiinnostuksen mukaan.

Lukupiirin ajankohtaa ei ole vielä lyöty lukkoon, jotta mahdollisimman moni lukupiiristä kiinnostunut pääsisi mukaan. F-pisteen hallitus (f-hallitus@lists.utu.fi) kerää alustavia ilmoittautumisia 23.10. asti, jonka jälkeen järjestämme äänestyksen lukupiirin ajankohdasta. Samalla lähetämme käsiteltävän aineiston sähköpostilla osallistujille.

Alumni-ilta

F-piste järjestää alumni-illan tiistaina 20.10. Mimesiksellä (keltainen puurakennus Sirkkalan kasarmilla). Paikalla on sukupuolentutkimusta opiskelleita ja/tai työssään hyödyntäviä vierailijoita kertomassa urapoluistaan. Pienten alustusten jälkeen opiskelijoilla on tilaisuus esittää kysymyksiä esimerkiksi sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmasta, jatko-opinnoista, opettamisesta ja alan opintojen hyödyntämisestä yliopiston ulkopuolella.

Mukaan ovat tervetulleita kaikki sukupuolentutkimuksesta kiinnostuneet opintojen vaiheeseen katsomatta. Tunnelma on rento, ja tapahtuman jälkeen voi jäädä Mimesikselle viettämään aikaa kopo- ja sopoillan merkeissä viinistä ja pienestä purtavasta nauttien.

Tervetuloa mukaan F-pisteen toimintaan!

 
Jael Tuominen

F-pisteen koulutuspoliittinen vastaava

perjantai 2. lokakuuta 2015

Kirja-arvostelu: Roxane Gay – Bad Feminist


F-pisteen toissaviikkoisessa uusien illassa kerroin useamman kerran pyörineellä esittelykierroksella harrastuksistani seuraavasti: ”En oikeastaan tee paljon muuta kuin luen.” Tästä voi päätellä, että tykkään kirjoista ja lukemisesta aika paljon. Tekstintäyteisten sivujen kahina karkottaa usein pahan mielen ja maailmantuskan. Jos luen jotain ikävää, korjaan asian lukemalla jotain mukavaa, tai vähintäänkin mukavan ikävää. Olenko helppo? Voi kyllä. Ja kirjojen asialla olen nytkin.

Kelataan aikaa muutama viikko taaksepäin. VMA:t olivat ohi, pyörin netissä lukemassa satunnaisia uutisia. Saatoin vilkaista paria keskustelupalstaa ja kommenttiosiota. Alkoi vituttaa. Tuskailin ja pohdin, missä olisi kirja, joka käsittelisi kevyesti, hauskasti, fiksusti, asiallisesti ja oivaltavasti ajankohtaisia aiheita feministisestä näkökulmasta. Onneksi tajusin, etten ollut vieläkään, vuoden kestäneestä innostuksesta huolimatta, lukenut monien kiittelemää Roxane Gayn esseekokoelmaa Bad Feminist (Harper Perennial).

Kirja osoittautui sataprosenttisesti juuri sellaiseksi, mitä kaipasin.

Vuonna 2014 julkaistuun teokseen on koottu haitilais-amerikkalaisen Roxane Gayn kirjoituksia, joiden versioita on aiemmin julkaistu mm. BuzzFeedissa, Salonissa, Guardianissa, The Rumpuksessa, Jezebelissa, Los Angeles Reviewissa ja American Prospectissa. Esseiden aiheet vaihtelevat lähes laidasta laitaan; tarkastelun kohteeksi joutuvat niin rodun perusteella profilointi, Sweet Valley High –kirjasarja, raiskausläppä, kilpa-Scrabble ja Roxane Gayn oma persoona. Kokoelma on jaettu muutamaan otsakkeeseen, joita ovat ”Minä”, ”Sukupuoli ja seksuaalisuus”, ”Rotu ja viihde” sekä ”Politiikka, sukupuoli ja rotu”, ja joista kunkin alle mahtuu mukava määrä esseitä. Kirjoituksissaan Gay vuorottelee kepeiden, popkulttuuripitoisten artikkelien ja piinkovan sosiokulttuurisen kommentaarin välillä. Painava ja kevyt nitoutuvat tiiviiksi, uskottavaksi kokonaisuudeksi.

Kirja oli erityisen hauskaa luettavaa juuri minulle esseiden kirjoitusajankohdan vuoksi. Tekstien julkaisuajat ja niiden esittelemät tapahtumat ovat ajoittuneet vuosille 2010-2014, ja tämä on ollut sitä aikaa, jolloin olen itse käynyt läpi ”feministisen herätyksen” ja alkanut kiinnittää enemmän huomiota yhteiskunnan vikakohtiin. Enemmistö tekstien aiheista oli minulle ennestään tuttuja, ja oli hienoa huomata, että jotkin asiat, joiden vuoksi olen itse ollut suunnilleen valmiina lähtemään barrikadeille, ovat saaneet paikan oikean kirjan sivuilta, eivät ainoastaan sosiaalisesta mediasta. Tässä mielessä kirja oli kuin minulle tehty.

Mieleistä minulle oli myös Roxane Gayn asenne. Kirjan nimestä ja ”huonosta feministiyydestään” esseeisti kirjoittaa esipuheessa seuraavasti:

“I embrace the label of a bad feminist because I am human. I am messy. I’m not trying to be an example. I am not trying to be perfect. I am not trying to have all the answers. I am not trying to say I’m right. I am just trying – trying to support what I believe in, trying to do some good in this world, trying to make some noise with my writing while also being myself. […] I am a bad feminist because I never want to be placed on a Feminist Pedestal. People who are placed on pedestals are expected to pose, perfectly. Then they get knocked off when they fuck it up. I regularly fuck it up. Consider me already knocked off.”

Tykkään siitä, että niin akateemisesta kuin fiktiivisestä työstään tunnettu professori-kirjailija-monilahjakkuus tekee heti teoksen alussa selväksi, ettei kyse ole mistään kiveen kaiverretusta ainoasta ja oikeasta totuudesta. Roxane Gay ei saarnaa, ja saa kenties juuri sen avulla puolelleen sellaisiakin henkilöitä, jotka olisivat alun perin olleet hänen kanssaan eri mieltä.

Lisäksi, kuten olen aiemminkin tässä blogissa kirjoittanut, tunnen suunnatonta riemua aina, kun akateemikot jaksavat luopua jargonistaan ja kirjoittaa yksinkertaisesti ja helposti ymmärrettävästi. (Feminismi kun nyt sattuu olemaan juttu, jonka soisi kuuluvan muillekin kuin korkeasti koulutetulle yläluokalle.) Tykkään siitä, että joku viitsii rehellisesti sanoa mokaavansa, ja mokaavansa usein. Yllä olevaan lainaukseen on helppo samaistua; itse ainakin mokaan useamman kerran päivässä. Olen satavarma, että vaikka tulen lukemaan tämän tekstin virheiden varalta noin 60 kertaa, löydän siitä joka kerta jotain korjattavaa, ja viikon päästä tajuan ilmaisseeni jonkin ajatuksen aivan väärin ja kadun koko kirjoitusta. Niin se vain menee.

Eikä Roxane Gaynkaan kirja tietenkään virheetön tai täydellinen ole. Esimerkiksi suomalaislukijalle tuskin avautuvat kaikki kirjan amerikanismit (ainakaan minulle eivät), ja ylipäätänsä teos on keskittynyt ainoastaan tuon yhden liittovaltion asioihin. Olen itse äärimmäisen kiinnostunut lukemaan tutkimusta juuri rodusta ja etnisyydestä, ja nämä aiheet ovatkin Bad Feministin keskiössä, mutta tietysti pelkästään amerikkalaisesta näkökulmasta. Tajuan toki, ettei tällaisia aiheita ole mahdollista käsitellä universaalisti ja kaiken kattavasti, mutta amerikkalaiskonteksti johtaa usein myös yleistykseen. Valitettavasti on myös todettava, ettei kirja luultavastikaan kestä kovin paljon aikaa. Vaikka olenkin nyt sitä mieltä, että esseiden ajankohtaisuus ja nykyhetken käsittely ovat ehdottomasti plussaa, epäilen, ettei kovin monia lukijoita kiinnostaa lukea 50 vuoden päästä tekstiä 25.6.2013 pidetystä senaatin istunnosta liittyen Texasin silloiseen aborttilainsäädäntöön.  

Ja vaikka yleisesti ottaen pidän Roxane Gayn tavasta kyseenalaistaa omat väittämänsä, saa juuri tämä tapa esseet vaikuttamaan ajoittain hajanaisilta ja keskeneräisiltä. Kritiikkiä tästä on esittänyt Independentissä Hannah McGill (2014), joka esittää, että tapa on seurausta internet-ympäristöstä, jossa kirjailija on enimmäkseen vaikuttanut: ”[Gay’s writing is] unapologetically raw and informal, but also paranoid, constantly arming itself for the comments section by pre-empting disagreement.” Kaikista surkeinta on kenties se, että kirjan myötä Gay on, esipuheensa vastusteluista huolimatta, nostettu sille pelätylle jalustalle, kuten todistaa Orli Matlow’n artikkeli ”Bad feminist still hasn’t read Bad Feminist” (2015). Nimensä mukaisesti artikkelissa käsitellään kirjan luomaa paradoksia, jonka mukaan henkilö, joka ei ole vielä Bad Feministiä lukenut, on automaattisesti huono feministi. Huh.

Mutta, kuten Roxane Gay kirjansa lopussa toteaa [spoiler warning]: ”I would rather be a bad feminist than no feminist at all.” Yrittäessäni olla edes vähän parempi feministi tulin lukeneeksi tämän kirjan, ja olen siitä iloinen. Toivoisin markkinoille enemmänkin Bad Feministin kaltaisia ajattelevaisia ja helppolukuisia teoksia feminismistä. Ja jos jollakulla on ehdotuksia tällaisista kirjoista suomalaisessa kontekstissa, viskatkaa tänne! :D

Emma Rantatalo

F-pisteen sihteeri, jolla on varmuuden vuoksi aina sekä lukulaite että konkreettinen kirja laukussa.

Lähteet:

Gay Roxane, 2014: Bad Feminist. New York, NY: Haprer Perennial.

Matlow Orli, 2015: Bad feminist still hasn’t read Bad Feminist [online]. Saatavissa: http://www.reductress.com/post/bad-feminist-still-hasnt-read-bad-feminist/

McGill Hannah 2014: Bad Feminist: Essays by Roxane Gay, book review: Breaking her own rules to be honest [online]. Saatavissa: http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/books/reviews/bad-feminist-essays-by-roxane-gay-book-review-breaking-her-own-rules-to-be-honest-9683843.html

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

F-pisteen uusien ilta 17.9.2015

..Oli oikea menestys! Paikalle saapuneiden uusien, kiinnostavien ja fiksujen ihmisten määrä oli ilahduttava yllätys.
 

Osallistujien mukaan houkuttimina toimivat booli, uusien, samanhenkisten ihmisten tapaaminen ja mielenkiintoiset keskustelut. Loppuillan kehut koskivatkin lähinnä edellä mainittuja.
Ilmapiiriä kuvailtiin rennoksi ja avoimeksi, joka mahdollisti vapaan ajatusten vaihtamisen. Korkeat odotukset olivat jopa ylittyneet.
Uusien illan osallistujia (valitettavasti osa puuttuu!)

Sukupuolentutkimuksen opinnot kiinnostivat uusia paitsi laajojen, mielenkiintoisten aihepiirien ja omien elämänkokemusten vuoksi, myös siksi miten hyvin se soveltuu sivuaineeksi pääaineesta huolimatta.
Yleinen fiilis johdatuskurssin loppuvaiheilla oli selkeän innostunut. Heti ensimmäisen luennon jälkeen oltiin huomattu yhteiskunnan sukupuolittuneisuuden ja epäkohtien havaitsemisen tarkentumista.
Saimme illan aikana hyviä ideoita F-pisteen toimintaan. Tulevaan ohjelmistoon lisäämme varmasti ainakin leffakerhon ja sanavalmiusiltaman.
Näistä tulee tarkempaa tietoa lähitulevaisuudessa.

Suuri kiitos kaikille osallistuneille! Nähdään taas!
<3: Saara, F-pisteen tapahtumavastaava

 

Matkalla jatkoille (tai kotiin) löysimme kummallisen valopylvään



Tamperelaista huumoria jatkoilta

tiistai 15. syyskuuta 2015

Uusi lukukausi on täällä!

Syksy on perinteisesti muutosten, uusien alkujen, kylmenevien päivien ja pimenevien iltojen aikaa. Myös meillä F-pisteessä syksy alkaa uusin kujein, sillä vanha puheenjohtajamme Tiina luovutti yllättäen virkansa minulle, vpj-Pipsalle. Antakaa siis anteeksi, mikäli F-pisteen toiminta on syksyllä hieman haparoivaa!
Kesälomilta palasimme Tyyn avajaiskarnevaaleille 3.9. Seuraavaksi meitä voi tulla moikkaamaan uusien iltaan torstaina 17.9. – tarjolla on syötävää, juotavaa ja (ainakin meidän mielestä) hyvää seuraa. Uusien ilta on avoin kaikille, joten toivottavasti saamme mukaan myös ”vanhoja” jäseniämme! Tapahtuma alkaa kello 18 Mimesiksessä.
Olemme myös mukana Taite-kastajaisissa 24.9. Rastimme löytyy perinteiseen tapaan Bar Suxesista. Lisäksi loppuvuodelle on suunnitteilla perusopintoja suorittaville suunnattu lukupiiri, kriittinen iltama, liikuntatapahtuma, alumni-ilta ja ehkä myös jonkinlainen kulttuurielämys. Myös uusi hallitus tullaan valitsemaan loppuvuodesta – uusia toimijoita kaivataan jatkuvasti! Pysykää siis kuulolla, tiedotamme tapahtumista lisää heti kun päivät varmistuvat.
F-pisteen virallinen kotisivu ovat muuten kesän aikana muuttaneet uuteen osoitteeseen, mutta sisältö on odottaa vielä siirtämistä. Kannattaa siis vierailla osoitteessa http://temporal.tyyala.utu.fi/f-piste/index.php, mikäli kaipaa vanhoilla sivuilla ollutta materiaalia – sieltä löytyy mm. tietoa hallituksesta ja järjestöstämme, linkkejä sekä kokousten pöytäkirjat. Myös F-pisteen jäseneksi rekisteröitymisen pitäisi onnistua sitä kautta. Jos et siis ole vielä F-pisteen jäsen ja haluat saada tietoa f-pisteen tulevista tapahtumista, käy liittymässä tiesotuslistallemme! Voit myös lähettää kysymyksiä toiminnastamme tai sukupuolentutkimuksen opiskelusta osoitteeseen f-hallitus@lists.utu.fi tai jaaltu@utu.fi.
 Loppuun vielä muistutuksena, että F-blogiin saa kirjoittaa kuka tahansa ja mistä tahansa, kunhan aihe sopii sukupuolentutkimuksen teemoihin. Kirjoittamalla voi myös kerätä opintopisteitä – kahdesta akateemisesta tekstistä (esimerkiksi oman tutkimuksen esittelystä) saa yhden opintopisteen.

Mukavaa lukuvuoden alkua kaikille!
Pipsa Raglitius
F-pisteen puheenjohtaja (ja taloudenhoitaja)
 

torstai 21. toukokuuta 2015

F-pisteen kevätretki

F-pisteen hallitus toivottaa kaikki tervetulleeksi perjantaina 5.6. järjestettävälle kevätretkelle Helsinkiin. Kohteenamme on Kiasma, jossa esillä on muun muassa valokuvataiteilija Robert Mapplethorpen teoksia.
Sen ja muiden näyttelyiden esittelyihin pääsee tutustumaan tästä linkistä:
http://www.kiasma.fi/nayttelyt-ja-ohjelmisto/. Museokäynti on kaikille ilmainen. 

Lähdemme hallituksen voimin matkaan klo 15.00 lähtevällä OnniBus-vuorolla ja seuraamme saa liittyä! Tietenkin Helsinkiin saa myös matkata itsenäisesti. F-piste kustantaa matkalipuista jäsenilleen kolme euroa, jotka maksetaan jälkikäteen.


Tapaamispaikkana on Kiasman edusta klo 17.30! Näyttelyn jälkeen luvassa on yhteistä hengailua, todennäköisesti Helsingin homobaareissa kiertelyn merkeissä.
Tervetuloa mukaan! :)


Terveisin, 
F-pisteen hallitus

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kopot esittäytyvät!


F-pisteessä on kaksi koulutuspoliittista vastaavaa eli kopoa. Kopot toimivat linkkeinä oppiaineen ja opiskelijoiden välillä. Heihin voit olla yhteydessä, jos haluat kysyä esimerkiksi sukupuolentutkimuksen opinnoista, F-pisteen lukupiiritoiminnasta tai vaikka opintotukeen liittyvistä asioista.

Kopot osallistuvat kuukausittain oppiainekokouksiin, joissa muun muassa suunnitellaan opetusta. Kopoilla on tällöin mahdollisuus välittää opiskelijoiden toivomuksia ja palautetta sukupuolentutkimuksen henkilökunnalle. Mikäli sinulla on opiskeluun liittyviä ongelmia tai toivomuksia, etkä halua olla yhteydessä suoraan henkilökuntaan, voit ottaa yhteyttä F-pisteen kopoihin.

Kopojen tehtäviin kuuluu myös opiskelijoiden yleisen hyvinvoinnin tiedusteleminen. Tavoitteena on järjestää vuosittain hyvinvointikyselyn, jolla pyrimme kartoittamaan oppiaineen ja ainejärjestön saavutettavuutta sekä opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksia yliopistolla. Lisäksi tarkoituksena on jossain vaiheessa järjestää palauteiltamat, jonne kaikki jäsenemme ovat tervetulleita mukaan kehittämään F-pisteen ja oppiaineen tomintaa.

Kopot järjestävät yhteistyössä muun hallituksen kanssa säännöllisesti opiskelua tukevaa tomintaa. Opintopisteitä kerryttävän lukupiiritoiminnan lisäksi järjestetään muun muassa kriittisiä iltamia ajankohtaisista aiheista sekä alumni-iltoja, joissa opiskelijat pääsevät tutustumaan alaltamme valmistuneiden henkilöiden työuriin ja etenemismahdollisuuksiin.

Alla F-pisteen kopojen esittelyt:

 



Olen Julia Valli (juaval@utu.fi).
Opiskelen kolmatta vuotta kotimaista kirjallisuutta ja

sukupuolentutkimuksesta olen tehnyt perus- ja aineopinnot. Aloitin F-pisteessä vuonna 2012, jolloin toimin tapahtumavastaavana. Koulutuspoliittisen vastaavan tehtäviä hoidan nyt toista vuotta.

 
 
 
 
 
Olen Jael-Aleksis Tuominen (jaaltu@utu.fi). Pääaineenani olen opiskellut neljä vuotta kotimaista kirjallisuutta, ja aloittelen tällä hetkellä sukupuolentutkimuksen maisteriopintoja. Olen toiminut F-pisteessä vuodesta 2011 alkaen: ensimmäisenä opiskeluvuotenani toimin hallituksen kulttuuri- ja tapahtumavastaavana, toisen ja kolmannen vuoden olin F-pisteen puheenjohtajana ja nyt olen siirtynyt koulutuspoliittisen vastaavan tehtäviin. F-pisteen tominta on toisin sanoen tullut melko tutuksi, joten minuun voi olla yhteydessä melkein asiassa kuin asiassa.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

”Valtaavatko naiset yliopistot?”

Yksi viime vuosien kuluneimmista puheenaiheista on yliopistojen naisistuminen. Vaikka yliopisto-opiskelijoista naisia on ollut yli puolet jo 1970-luvulta asti1 2000-luvulla huoli siitä, että yliopistoista ja muista opinahjoista olisi tulossa miehille epäedullisia paikkoja on nostanut päätään. Naisvaltaa on syytetty syyksi poikien opiskelu(epä)menestykseen, miesten syrjäytymiseen ja muihin vääryyksiin, oli kyse sitten ennenaikaisesta kuolemasta tai pillunpuutteesta. Vaikka nämä kaikki ovat todellisia ongelmia joita emme halua pilkata (pillunpuutetta lukuun ottamatta), ajatus siitä, että kaiken takana on (korkeakoulutettu) nainen on naurettava.

F-Piste on julkistamassa tulevien viikkojen aikana kampanjan, joka pyrkii kyseenalaistamaan väitteet naisvallasta yliopistoissa. Otsikon ”Valtaavatko naiset yliopistot?” alle olemme keränneet kovaa tilastotietoa Turun Yliopiston viidestä tiedekunnasta ja niiden sukupuolijakaumasta. Kyseiset tiedekunnat ovat humanistinen, matemaattis-luonnontieteellinen, oikeustieteellinen, yhteiskuntatieteellinen ja kasvatustieteellinen. Vuonna 2014 näiden tiedekuntien opiskelijoista 63% on naisia. Naiset ovat enemmistö kaikissa tiedekunnissa lukuun ottamatta matemaattis-luonnontieteellistä, jossa heitä on kuitenkin 40%. Tohtoreistakin naisia on 58%. Mutta tämän jälkeen argumentti naisvallasta romahtaa rajusti: tiedekuntien professoreista naisia onkin yhtäkkiä enää vain 31%. Mitä tällä välillä tapahtuu?

Tulevilla viikoilla keskitymme tähän kysymykseen paitsi täällä F-blogissa, johon kokoamme aiheeseen liittyviä tekstejä ja tutkimusta, myös itse kampuksella. Olemme räätälöineet julistekampanjan kaikille viidelle tiedekunnalle nostaaksemme tietoisuutta siitä, että yliopiston norsunluutornissa on sama vanha lasikatto kuin muuallakin yhteiskunnassa. Tahdommekin kyseenalaistaa yliopistojen meritokratian ja sen oletuksen, että tieteenteossa sukupuolella ei ole väliä. Totuus on, että yliopistojamme johtavat suurimmalta osalta miehet.2 Mikä pahinta, kaikki asiaan vähäänkään perehtyneet tietävät asianlaidan. Tämä ei ole uusi ongelma. Mutta kiinnostaako ketään?


1http://www.research.fi/fi/avaintilastot/yhteiskunta/naisten-osuus-yliopistojen-uusista-opiskelijoista-ylemm%C3%A4n

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Pieni naistenpäivän uutiskatsaus

Sairastumisten, infernaalisten kiireiden, tietotekniikkaongelmien ja allekirjoittaneen pahan unohduksen vuoksi F-blogin päivityksissä on ollut piiiiitkä tauko, jonka yritän saada vihdoinkin nyt katkaistua. Pahoittelut!
Tänä vuonna kiinnitin paljon huomiota naistenpäivänä siihen liittyviin uutisiin ja artikkeleihin netissä ja niistä puhjenneisiin keskusteluihin. Naistenpäivän jutuista osa oli erittäin hyviä, osa taas, noh, erittäin huonoja. Parhaat palat ajattelin jakaa tässä.

Ensimmäisenä tulee Savon Sanomat. Heidän sivuillensa ilmestyi kysely noin viikkoa ennen naistenpäivää, jossa lukijoita pyydettiin kertomaan, mikä naisissa ja heidän tavoissaan ihmetyttää. Kyllä, näin hienosti vielä vuonna 2015 niputetaan naiset yhteen kasaan ja yhdessä ihmetellään heidän hassuja ja outoja tapojaan. Hurjan hauskaa! (Laitan kaikki linkit loppuun, niin saatte käydä itsekin ihastelemassa toimittajien nokkeluuksia.)

Tämä kysymys levisi muutamassakin feministisessä Facebook-ryhmässä, joissa ihmiset kritisoivat gallupin ansiokasta stereotyyppien ylläpitämiseen kannustavaa asennetta ja sen puhdasta tökeryyttä. Monet näiden ryhmien jäsenet ilmoittivat lähettäneensä kysymyksiä tasa-arvo-ongelmiin ja kysymyksen huonouteen liittyen.

Savon Sanomat naistenpäivänä sitten julkaisi tulokset, plus vielä bonuksena jutun, jossa kertoivat kyselyn ”suututtaneen” lukijat! Suora lainaus uutisesta:

Tämä herätti suurimmassa osassa vastaajista raivon siitä, miten moista kehdataan edes kysyä 2010-luvun Suomessa ja samalla niputtaa naiset stereotypiseksi yhdenmukaiseksi hepsankeikkamassaksi.”
Herätti raivon? Suututti? Katsotaanpa hiukan kyselyn vastauksia:
Miksi naisia kohdellaan massana, jolla on jotain yhteisiä olemuksellisia piirteitä?
Nainen, 37.
Miksi naiset käyttävät tutkitusti edelleen miehiä huomattavasti enemmän aikaa kotitöiden tekemiseen?
Mies, 28.
Miksi naiset ovat aliedustettuina tiedemaailmassa?
Mies, 34.
Miksi naiset on lähes täysin unohdettu historiankirjoituksista tärkeänä yhteiskunnan voimavarana?
Nainen, 31.
Miksi naisiin kohdistuu niin paljon väkivaltaa?
Nainen, 28.
 
Kyllä, raivoa ilmassa. Tai sitten toimittaja ei vain kestänyt kritiikkiä, jota jutun mukaan 60 % kyselyyn vastaajista esitti kysymyksenasettelua kohtaan. Sen sijaan, että hän ja lehti olisivat myöntäneet virheensä ja esittäneet pahoittelut aivopierunsa johdosta, he kertovat lukijoiden suuttuneen kyselystä, ja hankkivat oikein tutkijoita haastateltaviksi kertomaan, miksi on edelleenkin hyväksyttävää jaotella miehiä ja naisia tällä stereotyyppisellä tavalla. ”Naisia saa ihmetellä, sillä naiset ovat erilaisia kuin miehet, vahvistavat eri alojen tutkijat.” Selvä. Muun muassa Markus J. Rantala evoluutiopsykologiasta oli näiden asiantuntijoiden joukossa. Hmmh.

On hyvin yleistä, että tasa-arvo-ongelmiin liittyvissä asiossa niiden kritiikistä ja niistä puhumisesta käytetään sanoja ”suuttuminen” tai ”raivostuminen”. Ihan kuin asioihin vaikuttamisen perusteena olisi vain tunnekuohu, eikä rationaalinen ajattelu. Tämä on valitettavasti hyvin tyypillistä vähättelyä, jolla huomio keskitetään "loukkaantujan" tai "mielensäpahoittajan" pipon kireyteen.
Toisena tulee - rumpujen pärinää – tittididiididii, Iltasanomat! Päätoimittaja Ulla Appelsinin mukava kirjoitus naistenpäivään liittyen alkaa näillä sanoilla:
"Suomen huikea tasa-arvotarina johtuu siitä, että meillä on harvinaisen fiksuja ja edistyksellisiä miehiä, kirjoittaa päätoimittaja Ulla Appelsin."
Jaa. Selvä. Naisilla ei siis ole koskaan ollut asian kanssa mitään tekemistä?
Tietenkin Suomessa on ollut rohkeita ja tarmokkaita naisia, jotka ovat ajaneet uudistuksia ja taistelleet niiden puolesta, mutta mikään uudistuksista ei olisi mennyt läpi, mikäli Suomen miehet olisivat olleet pelkkiä konservatiivisia änkyröitä (jos suomalaismiehet ajattelisivat kuten vaikkapa saudiarabialaiset, ei täälläkään yksikään nainen ajelisi autolla, saati saisi mennä yksin ravintolaan)”.
Okei, kiitos tiedosta. Ehkä tästä lähtien naistenpäivänä voitaisiin juhlia miehiä! Sehän olisikin hieno idea, eikös. Muita Appelsinin pointteja: feminismistä on tullut trendikäs aate, Suomessa valitetaan (tasa-arvoasioistakin) liikaa, muualla maailmassa on asiat vielä huonommin… (En tiedä missä maailmassa Appelsin asuu, jos kerran feminismi on trendikästä.. haluaisin sinne myös!)
Niin, taisin alussa mainita, että hyviäkin juttuja löytyi. UN Womenin kampanja ruusuihin tarkoitettujen rahojen käyttämisen väkivallan uhrien hyväksi tehtävään työhön oli mielestäni yksi näistä esimerkeistä. Vaikka Suomessa naistenpäivä onkin muuttunut tasa-arvokamppailun sijaan ruusujen ja suklaan ostamiseksi (stereotypiat kunniaan!), ollaan monissa muissa maissa vielä kaukana tästä. En ole ruusujen ostamista vastaan lainkaan, mutta niitä voi ostaa ilahduttamaan naisia ihan minä päivänä tahansa vuodessa. Jotkut naiset ainakin varmasti arvostavat yllätysruusuja ”pakollisten” naistenpäivänruusujen sijaan, luulenpa.

Mielestäni tämä Jussi Pullisen kirjoittama juttu naistenpäivän kunniaksi oli myös oikein hyvää luettavaa, vaikka loppu tuntuikin ehkä hiukan vesittävän aiemmat pointit. Pullinen kirjoittaa siitä, miten alun perin naisten oikeuksia ja tasa-arvoa edustanut naistenpäivä on muuttunut stereotyyppien ja kulutuksen juhlaksi.

http://nyt.fi/a1305935012890
Pullisen listaamat linkkiesimerkit todellakin näyttävät, kuinka kauas alkuperäisestä naistenpäivän ideasta on tultu. 
Valitettavasti itse törmäsin naistenpäivänä ja sen tienoilla enemmän negatiivisiin kuin positiivisiin juttuihin. Jos joku luki joitain hyviä juttuja, linkatkaa ihmeessä! Fiksuja kirjoituksia kun ei koskaan voi mielestäni lukea liikaa. :)

Toivottavasti ensi vuonna saamme lukea lehdistä enemmän järkeviä ja tasa-arvoa edistäviä juttuja.
Sitä odotellessa, oikein hyvää naistenpäivää joka päivänä jokaiselle, oli sitten mitä sukupuolta tahansa!
 
Anna Akkanen
F-pisteen blogivastaava
 
 
Ulla Appelsinin kommentti: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1425626181644.html

 
Jussi Pullisen kirjoitus Nytissä: http://nyt.fi/a1305935012890

maanantai 16. helmikuuta 2015

Kirja-arvostelu: Caitlin Moran - How To Be A Woman

Olen parin viime vuoden aikana löytänyt itseni useamman kerran samasta huoneesta henkilön kanssa, joka kertoo suunnittelevansa Caitlin Moranin esikoisteoksen How To Be A Woman lukemista. Nämä henkilöt ovat ennen pitkää huomanneet mokanneensa pahasti – siis yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun monologini Caitlin Moranin kirjan huonoista puolista on kestänyt puoli tuntia ja olen alkanut säestää puhettani lyömällä nyrkkiä pöytään ja päästämällä epäinhimillisiä karjaisuja muutaman sanan välein. Kun näin kävi edellisen kerran, minua pyydettiin kirjoittamaan kirjasta arvostelu F-pisteen blogiin. Olen melko varma, että pyyntö oli vain kohtelias yritys saada minut lopettamaan huutaminen, mutta lupasin kuitenkin hoitaa homman. En ikinä jätä välistä tilaisuutta valittaa Caitlin Moranista.
Miten minä sitten alunperin päädyin siihen onnettomaan tilanteeseen, että käytin muutaman kallisarvoisen tunnin lukeakseni tämän opuksen?
Elettiin vuotta 2012. Ilmeisesti en ollut vielä tuolloin aivan yhtä kyyninen kuin nykyään, ja elättelin yhä pieniä uskon rippeita ihmiskunnan perimmäistä hyvyyttä kohtaan. Tämä on ainoa keksimäni selitys sille, miksi luotin median kehuihin Caitlin Moranin kirjasta niin täydellisesti, että ostin kirjan ilman, että sen kanteen oltiin läntätty minkäänlaista alennuslappua. (Sanomattakin on selvää, etten nykyään kantaisi kirjaa kotiini vaikka saisin sen ilmaiseksi. Asuntoon olisi kutsuttava tuholaistorjuntayksikkö sellaisen toimenpiteen jälkeen.) Vuonna 2012 olin kuitenkin niin hyväuskoinen, että kun teosta mainostettiin ”vuoden hauskimmaksi kirjaksi” ja ”jokapäivän feministin manifestiksi” joka ”jokaisen naisen tulisi lukea”, menin auttamatta helppoon.
Kirjasta saa oikeastaan täysin kattavan kuvan jo takakannen perusteella. Moran kirjoittaa: ”Nykyään on hyvä aika olla nainen: meillä on äänioikeus ja ehkäisypilleri, eikä meitä ole poltettu noitina sitten vuoden 1727. Kuitenkin pari asiaa vielä mietityttää... Miksi täytyisi hankkia brasilialainen vahaus? Pitäisikö käyttää Botoxia? Vihaavatko miehet meitä salaa? Miksi kaikki aina kysyvät, milloin aiot hankkia lapsia?” (Suomennos à la minä.) Moranin kirja on jaettu lyhyehköihin lukuihin, joissa kussakin Moran kommentoi jotain nykymaailman epäkohdista feministisestä näkökulmasta. Esimerkkejä lukujen nimistä: Luku 1: ”I Start Bleeding!” Luku 3: ”I Don't Know What To Call My Breasts!” Luku 9: ”I Go Lap-dancing!” ja niin edespäin. Vähintään puolet luvuista kuluu Moranin lapsuusmuistojen käsittelemiseen, puolet yleistämiseen ja valittamiseen. Se, miten tästä ”feministisestä manifestista” ostettiin aikoinaan leffaoikeudet selittyy sillä, että kirja on pohjimmiltaan selviytymistarina: miten ylipainoinen työläisperheen poikatyttö onnistui tulemaan sinuiksi oman naiseutensa ja feminiinisyytensä kanssa, löytämään täydellisen epätäydellisen aviomiehen, perustamaan perheen ja siten saavuttamaan onnen. Parasta siis kaivaa esiin nenäliinat (tai vaihtoehtoisesti tilava paperipussi)!
Saatoin olla himppusen pettynyt, kun kirjassa, jota hehkutettiin jokaisen feministin käsikirjaksi ja/tai elämäntapaoppaaksi käsiteltiin lähinnä korkokenkien kelvollisuutta jalkineina. Vakavaa tutkiskelua saivat osakseen yhteiskunnassa esiintyvän sorron eri tasoja tarkastelevat monimutkaiset kysymykset, kuten esimerkiksi ”pitäisikö säärikarvat ajaa?” Myönnän, en ole itse ansioitunut feministiteoreetikko, mutta mikäli mietitte vastausta tähän kinkkiseen kysymykseen, ohjeeni on: Pohdi, haluatko tehdä niin? Tee. Etkö halua? Älä. Tämä pätee itseasiassa aika moneen asiaan, ja ainakin noin yhdeksäänkymmeneen prosenttiin niistä asioista, joita Moran teoksessaan miettii. Sen sijaan, että Moran käyttäisi esittelemääni lähestymistapaa henkilökohtaisten valintojen kohdalla, hän kuitenkin ilmeisesti katsoo oikeudekseen kertoa ”jokaiselle naiselle”, miten toimia. Näin ikään: ”Älä järjestä hääjuhlia, sillä ne maksavat samperin paljon eikä kukaan niissä kuitenkaan viihdy” ja ”Mistä tietää, että jokin kulttuurituote/tuotemerkki/illanviettopaikka on nais- ja (siten automaattisesti) feministiystävällinen? Siitä, että se on homomiesten suosiossa!!!” Syyyyvä huokaus.
Kaiken kaikkiaan Moran esittelee kirjassaan äärimmäisen valkoisen, cisseksistisen ja heteronormatiivisen kuvan naiseudesta. Teoksessa ei ole ainuttakaan väitettä tai mietettä, johon en olisi törmännyt jo jossain muualla, joskin täytyy myöntää, että harva on esittänyt niitä yhtä kapeakatseisesti ja mielikuvituksettomasti kuin Moran. Jos et ole koskaan ennen lukenut mitään feminismistä, ja kuvittelet feministien olevan juroja, vihaisia ja katkeria tätejä, jotka polttavat vapaa-ajallaan rintaliivejä ja harrastavat miesten jahtaamista seipäiden kanssa, Moranin kirja saattaa toimia jännittävänä laskuporttina feminismin ihmeelliseen maailmaan. Tunnen nuoria ihmisiä, joissa on Moranin kirjan lukemisen jälkeen alkanut kasvaa kiinnostus feminismiä kohtaan, ja seuraavaksi tyypit ovatkin lähteneet metsästämään kirjastoista bell hooksin teoksia. Heidän puolestaan sanon Moranille lämpimät kiitokset.
Ja siis. Olen aina iloinen, kun joku vähänkin vaikutusvaltaa omaava julkisuuden henkilö tunnustautuu avoimesti feministiksi ja haluaa kiinnittää huomiota yhteiskunnan epäkohtiin. Liputan myös feminismin arkipäiväistämisen puolesta, ja toivoisin, että useampia feministisiä teoksia markkinoitaisiin muillekin kuin akateemikoille. Olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei sorron muodoista saa puhua käyttämällä kieltä, jota voi ymmärtää ainoastaan opettelemalla sivistyssanakirjan ulkoa. En kuitenkaan ymmärrä, miksei voisi olla samaan aikaan helposti ymmärrettävä, viihdyttävä, opettavainen ja radikaali, ja valitettavasti Moran kuuluu mielestäni korkeintaan ensimmäiseen kategoriaan. How To Be A Woman on ainut Moranilta lukemani teos, ja vaikka uskonkin täysillä ihmisten kykyyn kasvaa ja oppia uutta, menee varmaan aika pitkä aika, ennen kuin toivun Moranin esikoisesta sen verran, että uskallan tarttua kirjailijan muihin teoksiin. Jos saisin itse valita kirjalle uuden nimen, se olisi ”How To Be A Caitlin Moran”, eikä tämä ole varsinaisesti kehu.
Emma Rantatalo
Sihteeri

tiistai 10. helmikuuta 2015

Sopo/tiedottaja esittäytyy


Hei vaan kaikille! Minun nimeni on Anniina, pääaineeni on musiikkitiede. F-pisteen toiminnassa olen ollut mukana vuoden 2014 alusta, viime vuonna toimin hallituksen sihteerinä. Tänä vuonna olen F-pisteen sosiaalipoliittinen vastaava, tuttavallisemmin "sopo". Tehtäviäni ovat mm. henkilökunnan tai muiden opiskelijoiden kanssa tulleiden ongelmien selvittäminen ja niissä auttaminen, ja avuntarvitsijan ohjaaminen oikean tahon luokse. Opiskelijat voivat ottaa minuun yhteyttä, jos heillä on hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä ja/tai ongelmia (yhteystiedot löytyvät: http://tyyala.utu.fi/f-piste/fallitus.php). Hyvinvointikyselyn laatiminen on myös yksi sopon tehtävistäni, joka toteutetaan todennäköisesti tämän kevään aikana. Myös tapahtumien järjestäminen, joissa opiskelijoilla on mahdollisuus tavata toisiaan, on yksi työtehtävistäni. Kevään ensimmäinen sopoilta onkin tulossa pian, josta kerron lisää myöhemmin.

 

Sopoilun lisäksi olen myös F-pisteen tiedottaja. Päätehtäväni on aktiivinen tiedottaminen mm. tapahtumista, hallituksen kokouksista, opintoihin liittyvistä asioista ja F-blogissa julkaistuista uusista postauksista. Tiedottaminen tapahtuu pääosin F-pisteen postituslistan kautta. Pidän huolen siitä, että tiedottaminen on aktiivista, ja varsinkin tulevista tapahtumista tiedotetaan hyvissä ajoin. F-pisteen jäseneksi ja sähköpostilistalle pääset liittymään osoitteessa: http://tyyala.utu.fi/f-piste/liity.php Jäsenyys ja liittyminen on täysin ilmaista.

       

Käytänkin blogivuoroni lopun tiedottaakseni tulevasta sopoillasta: F-pisteen kevään ensimmäinen sopoilta järjestetään tiistaina 24.2. Mimesiksellä (Sirkkalan kasarmin pihalla oleva keltainen puurakennus), klo 18 alkaen. Luvassa on rentoa hengailua, vohvelien paistoa ja leffan katselua. Tervetuloa!

 

Anniina Kauppinen,

Sosiaalipoliittinen vastaava ja tiedottaja

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Hullut kissanaiset ja kuumat kollit

Tunnustan kuuluvani siihen ihmis(nais?)ryhmään, joka myös Crazy Cat Ladyina tunnetaan. Jumaloin ja ihailen kissoja; voin puhua niistä tuntikausia, unohdan täysin ympärilläni olevat ihmiset kissan nähdessäni, pyörin päivittäin verkossa lukemassa kissajuttuja, päivittelen kissa-aiheisia somesivustoja ja haaveilen kodista, joka olisi tyylikäs kissaparatiisi.  Niin ja tietenkin taloudestani löytyy myös kaksi karvapalloa, joista nuoremman väitetään olevan minulle jonkinlainen lapsi. Ilmeisesti oletus liittyy jotenkin siihen, että kutsun itseäni tämän Mamiksi.
 
En kuitenkaan ole (onneksi) asuntomme ainoa kissahullu, eikä toinen kissoista edes ole virallisesti minun vaan kumppanini. Meitä Crazyja on siis kaksi – vai onko? Kanssa-asukkini on nimittäin (myös tietokoneista, autoista ja pelaamisesta pitävä) mies, eikä ainakaan minun tietääkseni (keskiverto hetero)mies ole lady. Kissoja rakastavat miehet eivät myöskään ole yhtään hulluja, eivät markkina-arvoltaan heikompia eivätkä varsinkaan säälittäviä vanhoja piikoja (tai lesboja), joiden seksuaalisen turhautumisen määrää on mahdotonta mitata. Päinvastoin he ovat seksikkäitä, älykkäitä, helliä, ihania ja ihailtavia, todellisia kuumia kolleja.

Ongelma saattaa kuulostaa pienelle ja mitättömälle, vaikkei se sitä ole. Kielellä - sanoilla ja nimityksillä – on nimittäin voimaa.  Kyse ei ole pelkästään leikkimielisestä vitsailusta, vaan suhtautumistapa kuvastaa laajemmin länsimaisen kulttuurin tapaa arvottaa sukupuolia. Kun miehiä kutsutaan kuumiksi kolleiksi ja naisia hulluiksi kissanaisiksi, tuotetaan binääristä sukupuolijakoa ja vahvistetaan miehen asemaa suhteessa naiseen. Feminiisyys on perinteisesti määritelty negatiiviseksi suhteessa maskuliinisuuteen tai suljettu mystifisoimalla ihmisyyden (mieheyden) ulkopuolelle – tästä ovat saaneet myös kissat osansa. Esimerkiksi noitavainojen aikaan myös kissoja vainottiin, ja 1900-luvun alkupuolella naisliikkeen synnyn alkuaikoina konservatiiviset vastustajat käyttivät hyväkseen kissakuvia, kun he pyrkivät luomaan kuvaa säälittävistä naisaktivisteista. 

Saman perinteen mukaan feminiiseksi luokitellut piirteet ovat tehneet miehestä luuserin. Kulttuurissamme on kuitenkin viimeisten vuosikymmenien aikana tapahtunut muutosta, minkä seurauksena stereotyyppioiden sijaan on ryhdytty arvostamaan maskuliinisuuden ja feminiisyyden sekoittumista. Täten kuten olutta juova nainen on ihailtavan cool, tuo kissoista (ja ylipäätään eläimistä) pitävä mies esille feminiinistä puoltaan, hellyyttä, hoivaa ja herkkyyttä. Uusi suuntaus saattaa kuulostaa oikealle ja edistykselliselle, sillä tiukkojen sukupuoliroolien hellittäminen on hyvä asia. Todellisuus on kuitenkin aivan toinen, sillä se, mitä yhteiskunnassamme arvostetaan, määrittyy yhä perinteisen maskuliinisuuden kautta. Crazy Cat Lady ei ole edelleenkään seksikäs, sillä hän on nainen (kuuma kissa ei oikeasti pidä kissoista). Seksikäs ei ole myöskään kissoista pitävä mies, joka hän määrittyy sukupuolinormien mukaan liian feminiiseksi – hän on pelkkä naismainen luuseri,  joka pitää kynsillä varustetuista karvapalloista koska ei saa oikeaa ”pussya” (tai koska hän on homo).

Ollakseen kuuma kissamies tulee miehen siis yhä edelleen olla mies – heteronormatiivisen maskuliinisuuden näkökulmasta määriteltynä.

 

^._.^

Pipsa Raglitius

F-pisteen kissahullu vpj, taloudenhoitaja ja nettisivuvastaava

 

---


Lähteet: Internetin syövereistä.

torstai 29. tammikuuta 2015

Uusi vuosi ja uudet kujeet!

En voinut vastustaa kiusausta aloittaa tämä päivitys tuollaisella karmealla kliseellä, sillä se pitää F-blogin suhteen (ainakin osittain) paikkansa. F-pisteen blogivastaavan pesti on mennyt täksi vuodeksi eräälle ihanalle fuksille, joka ei tiedä oikein mistään vielä mitään, mutta on erittäin innokas oppimaan ja säheltämään niin paljon kuin jaksaa. (”Jee!”)

Tiedän mistä puhun, sillä olen tämä kyseinen henkilö. Minun nimeni on Anna, ja olen mediatutkimuksen pääaineopiskelija. Vahvan kiinnostuksen myötä aloitin heti syksyllä jo sukupuolentutkimuksen sivuaineena, ja liityin F-pisteeseen. Uusien illan jälkeen tykästyin kovasti F-pisteen porukkaan, ja pienen pohdinnan jälkeen päätin mennä mukaan hallitustoimintaan, tekemään "jotain pientä". Tässä sitä nyt ollaan, moderoimassa tätä blogia. Tarkoituksenani on jossain vaiheessa hiukan uudistaa blogin ulkoasua, kunhan ehdin, ja tuttuun tapaan lisäillä kirjoituksia joka viikko, toivon mukaan maanantaisin. Selvästikään maanantai-tavoite ei aina täyty, köh, kuten allekirjoittanut heti näyttää. Kiireisen opiskeluntäyteisen viikon ja sitä seuranneen tappavan flunssan seurauksena kirjoitan tätä nyt teemuki vieressäni vällyjen alla.


Kuten puheenjohtajamme Tiina viime päivityksessään kertoi, ovat kaikenlaiset blogin aiheisiin liittyvät tekstit tervetulleita tänne. Tyyli on täysin vapaa, ja blogin aiheita ovat esimerkiksi sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja tasa-arvoon yleisesti liittyvät asiat. Jos ideoita on, niin rohkeasti vaan laittamaan viestiä! Kaikenlaiset kirjoitukset ovat enemmän kuin tervetulleita. (Edellisessä päivityksessä mainittuihin opintopisteisiin tähtäävien tekstien täytyy kuitenkin olla akateemisia.)
Ja jos ei kirjoittaminen nappaa, niin jäseneksi F-pisteeseen voi tulla kuka vaan kiinnostunut, mihin aikaan vain! Lisätietoja ja aikatauluja järjestämistämme tapahtumista löytyy täältä blogista, F-pisteen kotisivuilta ja F-pisteen Facebook-sivuilta, kunhan aikataulut kevään suhteen saadaan lyötyä lukkoon. Eli ihan pian varmastikin. Tai ainakin kohta!

Kaikenlaiset kysymykset, terveiset, risut ja ruusut sekä muut asiat F-blogiin tai F-pisteeseen liittyen voi lähettää kommenttikentän kautta tai sähköpostilla osoitteeseen
fpisteblog@gmail.com.

Kuumehoureisin terveisin,

Anna Akkanen,
F-pisteen blogivastaava
 

maanantai 12. tammikuuta 2015



Hyvää uuden vuoden alkua kaikille!

F-piste järjestää tiistaina 20. tammikuuta kello kuudesta alkaen Mimesiksessä palaute- ja perehdytysiltamat kaikille hallitustoiminnasta kiinnostuneille. Illan aikana kerrataan edellisen hallitusvuoden kulkua sekä jaetaan tietoa ja kokemuksia eri hallitusviroista. Tapahtuma on jäsenistölle avoin ja siis myös uudet toimijat tai toiminnasta kiinnostuneet ovat hyvin tervetulleita mukaan!

F-pisteen tapahtumat (kriittiset iltamat, kulttuuripiiri, sopo-illat, sitsit, alumni-illat jne.) ovat aina avoimia jäsenistölle. Tapahtumista tiedotetaan sähköpostilistan lisäksi Facebookissa ja usein myös täällä blogissa. Ainakin loppusyksystä tiedotus jäi toisinaan vähän viime tinkaan, mutta pyrimme parantamaan tapamme. Jos tiedotuksen, teemojen tai tapahtumien tavoitettavuuden kanssa on ongelmia, meihin voi/saa/pitää olla yhteydessä. Haluamme kehittää toimintaamme paremmaksi ja olemme aina avoimia uusille ideoille. Also if there is a need for translations, please let us know!

Lukupiiritoiminnan pyrimme aloittamaan helmikuussa. Paikkana on tuttuun tapaan Mimesis, mutta tapaamisia voidaan järjestää myös muissa lokaatioissa jos tarve vaatii. Tiedotamme lukupiiristä, sen suoritustavasta ja opintopistemäärästä tarkemmin myöhemmin, mutta mielipiteitä, kommentteja ja ehdotuksia voi esittää jo nyt vaikka kommenttiboksiin tai sähköpostitse (f-hallitus@lists.utu.fi).

Muistuttaisin kaikkia myös mahdollisuudesta saada opintopisteitä akateemisista blogiteksteistä. Vähintään kahdesta akateemisesta bloggauksesta voi saada opintopisteen. Kuitenkin, blogiin voi/saa/pitää kirjoittaa myös kevyemmistä aiheista ja kevyemmällä otteella jos siltä tuntuu. Vaikkapa feministisen median ja popkulttuurin analysointi eri näkökulmista olisi kiinnostavaa. Aihe on vapaa, kuten blogin teksteistä huomaa! Tekstejä voi lähettää osoitteeseen fpisteblog@gmail.com tai blogivastaavan omaan osoitteeseen tilini.at.utu.fi.

Hallituksen tämän vuoden ensimmäinen kokous pidetään torstaina 22. tammikuuta klo 16-18 Mimesiksessä.


Tiina Nissinen
F-pisteen uusi puheenjohtaja