sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Kirja-arvostelu: The Hate U Give (Viha jonka kylvät)




F-blogista näyttää tulleen epävirallinen kirja-arviokanavani, ja kirja-arvioasialla olen täällä tälläkin kertaa. Luin nimittäin tammikuun alussa erään hemmetin hienon nuortenromaanin, enkä koe, että olisin vielä hehkuttanut kirjaa tarpeeksi monelle tarpeeksi paljon. 



Tunnen useita ihmisiä, jotka vielä näin aikuisiälläkin vannovat nuortenkirjojen nimeen ja lukevat niitä huomattavasti enemmän kuin niin kutsuttuja aikuisten kirjoja. Tätä on perusteltu minulle monilla tavoilla; nuortenkirjat käsittelevät usein aikuisten kirjoja radikaalimpeja ja ajankohtaisempia aiheita tuoreesta näkökulmasta, nuortenkirjat eivät yritä teeskennellä olevansa jotain mitä ne eivät ole, nuortenkirjoja on nopea ja mukava lukea, ja silti ne tuppaavat yllättämään kypsyydellään ja asiantuntijuudellaan. Itse en oikeastaan ikinä hakemalla hakeudu nuortenkirjojen pariin, mutta koska olen suhteellisen kaikkiruokainen kirjojen suhteen, olen valmis lukemaan mille tahansa ikäryhmälle suunnatun teoksen, jos sen aihe kiinnostaa minua.


Panin viime vuonna merkille, että aika moni kaveri luki ja kiitteli Angie Thomaksen esikoisromaania The Hate U Give. Kun huomasin teoksen e-kirjaversion tarjouksessa, päätin seurata kavereiden jalanjälkiä. Vaikken ennen lukemista tiennyt The Hate U Givin juonesta muuta kuin että kyseessä on antirasistinen teos, pidin tätä tarpeeksi hyvänä syynä tarttua kirjaan. “Ja sitä paitsi”, ajattelin, “nuortenkirjoissa on se hyvä puoli, että ne ovat tosi nopealukuisia, joten vaikka tämä kirja olisi ihan surkea, sen lukee silti ihan hetkessä ja sitten voi siirtyä seuraavaan kirjaan.”

Ostin siis kirjan ja aloin lukea sitä noin viikon kuluttua ostohetkestä, ja täytyy sanoa, että vaikka olenkin pahanlaatuinen lukutoukka, minulla on harvoin ollut niin suuria vaikeuksia laskea kirjaa käsistäni esim. yöllisten unien ajaksi. Toisesta luvusta lähtien kirja on niin täydellisen koukuttava, että sitä lukiessa on vaikea muistaa omia, kirjan ulkopuolisen elämän velvollisuuksia.

Kirjan päähenkilö on 16-vuotias Starr, joka vuorottelee kahden erilaisen roolin välillä. Yhtäältä hän on kalliin hienostokoulun taitava oppilas, pidetty ystävä ja lahjakas koripallonpelaaja; toisaalta hän on entisen huumekauppiaan lapsi, jonka kotikaupunginosassa ei ole epätavallista herätä yöllä katutappeluihin ja luotien ääniin. Pääosin valkoisista oppilaista koostuvassa koulussa on tärkeää vältellä erilaisia leimoja ja kategorisointeja, eikä Starr myöskään halua näyttää ylioikeutetulta snobilta kotonaan ja vanhojen ystäviensä ja sukulaistensa parissa, joten vaikka Starr tunteekin välillä huonoa omaatuntoa pimittäessään persoonaansa läheisiltään, hän pyrkii silti pitämään nämä kaksi puolta itsestään mahdollisimman kaukana toisistaan. Välimatka eri maailmojen välillä kuitenkin kuroutuu umpeen, kun poliisi ampuu Starrin lapsuudenystävän tienvarteen, ja Starr on ainoa silminnäkijä. Pian tapaus on lööpeissä ja kaikkien huulilla - Starr joutuu kuuntelemaan, kun hänen ystävänsä murhaa perustellaan ja oikeutetaan tämän ulkonäöllä, taustalla, asuinpaikalla ja tavalla tienata rahaa ja elättää perheensä. Vain Starr tietää, mitä tuona yönä todella tapahtui, ja sen kertominen, tai kertomatta jättäminen, voi vaarantaa hänen perheensä, yhteisönsä, tulevaisuutensa ja henkensä.

Rehellisesti sanottuna: en ole koskaan lukenut toista romaania, joka käsittelisi poliisiväkivaltaa ja profilointia yhtä hienosti, ymmärrettävästi ja koskettavasti. Starr on erinomainen hahmo; hänen tasapainottelunsa kahden maailman välissä on sydäntäsärkevää ja äärimmäisen uskottavaa. Kirjan tilanteet ja jännitteet ovat sataprosenttisen todellisia, ja uskoin jokaisen hahmon olemassaoloon ja motivaatioihin täysillä. Kirja on ensisijaisesti teos rodullistetuksi tulevalta kirjailijalta rodullistetuiksi tuleville lukijoille, ja sellaisena moitteeton, mutta toki kirjan on lukenut moni muukin – esim. minä – ​ja paitsi rakastunut teokseen täysin, myös tuntenut oppineensa siltä paljon. Kirja ei odota lukijansa olevan aiheen asiantuntija; kaikki, mitä lukijalta toivotaan, on avoin kiinnostus “rodun” tematiikkaa kohtaan ja kyky tuntea.

Olen lukenut kirjasta aika monta todella myönteistä arviota, mutta toki mukaan on mahtunut myös kriittisiä mielipiteitä. Näissä arvosteluissa nostetaan tyypillisesti esille se, että kirjassa on vahvoja dikotomioita, ja etenkin ankara vastakkainasettelu rodullistetuiksi tulevien ja valkoisten henkilöiden välillä. Kirjasta siteerataan poikkeuksetta kohtausta, jossa Starr riitelee poikaystävänsä kanssa ja huutaa tälle, että johtuen erilaisesta identiteetistä ja kokemuksista, siis siitä että poikaystävä on valkoinen eikä esimerkiksi jaa Starrin historiaa jengipomon tyttärenä ns. ghettossa, hän ei kykene ymmärtämään Starria. Ongelma on kriitikoiden mukaan se, että kirja alleviivaa erojen olemassaoloa sen sijaan, että se käsittelisi kaikkia yksinkertaisesti ihmisinä, ihonväristä tai etnisyydestä huolimatta.

Edellisen tapainen kritiikki kuitenkin missaa kirjan pointin ihan täysin; sen, että valkoisten ylivallalle ja sorrolle perustuvassa yhteiskunnassamme toisilla yksilöillä on enemmän valtaa kuin toisilla, ja jos tätä tosiasiaa eli institutionaalisen rasismin olemassaoloa ei huomaa eikä myönnä, ei mitään kehitystä voi tapahtua. Taistelu rasismia vastaan alkaa siitä, että rasismin tunnustetaan olevan todellinen asia ja ongelma, joka on tuhottava. Tämän sanoman mukaisesti Starrin ja hänen poikaystävänsä riita päättyy siihen, että poikaystävä kertoo Starrille olevansa avoin oppimaan ja valmis kuuntelemaan mitä vain; että hän haluaa ymmärtää parhaansa mukaan ja olla osa Starrin koko elämää, ei ainoastaan yhtä sen osa-aluetta. Keskustelu oli mielestäni kaukana vastakkainasettelusta; siinä on kyse aidosta halusta olla avoin uudelle, rankalle ja traumaattisellekin tiedolle, kehittää itseään ja oppia kyseenalaistamaan vallitsevat valtarakenteet. En siis missään tapauksessa sanoisi, että The Hate U Give rakentuu vastakkainasettelun varaan; sen sijaan se on vain harvinaisen rehellinen ja siloittelematon tarina yhteiskunnasta, jossa elämme, ja valinnoista, joita teemme.

Luin kirjan alkuperäiskielellä, ja englanniksi teksti on AAVElla runsaasti maustettua puhekieltä. Tämä on tietty kontekstin kannalta itsestäänselvyys, eikä vaikeuttanut teoksen lukemista eikä varsinkaan siitä nauttimista. Olen myös lukenut, että kirjan suomennos on erinomainen, ja että AAVE sulautuu Kaijamari Sivillin käännöksessä sujuvasti osaksi suomen kieltä. Kannattaa siis kipaista kirjastoon lainaamaan tämä mestariteos jommallakummalla kielellä!

- Emma
F-pisteen pj ja Angie Thomaksen hillitön fani

lauantai 10. helmikuuta 2018

Sopo-kysely 2017 – ruusut ja risut

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Vuodenvaihteessa päättyneeseen sopo-kyselyyn tuli 7 vastausta. Jokainen vastaus on arvokas, mutta kenties vastauksia saataisiin tänä vuonna vielä enemmän? Otamme innolla kaiken palautteen vastaan, vaikkemme välttämättä pystykään toteuttamaan kaikkia F-Pisteen toimintaa koskevia toiveita. 

Kyselyn tuloksista

Tiedottaminen

Hyvinvointikyselyssä toivottiin aiempien vuosien tapaan, että F-Piste tiedottaisi tapahtumistaan enemmän ja aiemmin. Myö englanninkielistä tiedottamista on toivottu. Tiedottamiseen onkin pyritty panostamaan etenkin viime vuoden aikana, joten on ikävää, mikäli jäsenistö tuntee, ettei tiedostus ole riittävää. Suosittelemme ehdottomasti seuraamaan mahdollisimman monia F-Pisteen kanavia, jotta tärkeä info ei mene ohitse! Kaikista tapahtumista tiedotetaan vähintään viikkoa-kahta ennen ja niistä myös muistutetaan vähintään kerran. Tapahtumia on vaihtelevasti, mutta yleensä vähintään kerran kuukaudessa. Englanniksi tiedottaminen puolestaan on osa vuoden 2018 kehittämistavoitteita.

F-Pisteen:
(ilmoitukset käyttöön, niin Facebookin algoritmit eivät syö tiedotteitamme ulottuviltasi)

Instagram-tili (@fpistery)

Sähköpostilista, johon liittymällä liityt virallisesti F-pisteen jäseneksi. Tämä ei maksa mitään. Liittyä voit täältä: https://tyyala.utu.fi/f-piste/tule-mukaan/

F-blogi http://fpisteblogi.blogspot.fi/

F-Pisteen sivut (Jotka eivät toimi kaiken informaation keskipisteenä, mutta hyödyllistä infoa F-pisteestä yleisesti sekä linkki sähköpostilistalle liittymiseen!)

Otattehan huomioon myös Facebookin ja Instagrammin algoritmit – mikäli et reagoi sivujen julkaisuihin tai valitse erikseen sivustolta ”seuraa” tms., voi olla, että nämä kanavat suodattavat F-Pisteen julkaisut feedistäsi.

Toiminta 

Vastauksista tuli esille monia hienoja toimintaehdotuksia, jotka ehdottomasti pistetään korvan taakse!  Opintopistekohtainen toiminta on puolestaan aina riippuvaista myös sukupuolentutkimuksen laitoksesta, minkä takia F-Pisteen järjestämistä opintojutuista saa noppia ainoastaan valinnaisiin teemaopintoihin tai muihin opintoihin.

Esille nousi myös kynnys F-Pisteen toimintaan osallistumiseen. Etenkin se, ettei paikalla ole tuttuja, oli ymmärrettävästi monelle ongelma. Koska me hallituksessa emme voi vaikuttaa suoraan siihen, ketkä tapahtumiin tulevat, toivomme aktiivisuutta kaikilta jäseniltä: jos haluatte jonkun tutun paikalle, niin tuokaa mukananne kaveri! Emme ole koskaan käännyttäneet ketään ovelta emmekä kyselleet jäsenyydestä, joten kaikki ovat aina lämpimästi tervetulleita. (Kunhan muistavat noudattaa F-Pisteen sääntöjä; emme hyväksy minkäänlaista vihapuhetta emmekä jaksa käyttää aikaamme feminismin puolusteluun.) Sisäpiiriläisyyydestäkään ei tarvitse murehtia: hallitus toki tekee paljon tiivistä yhteistyötä, mutta me emme linnoittaudu tapahtumissa juttelemaan keskenämme. (Päinvastoin saatamme joskus olla liiankin innoissamme uusista kasvoista – pahoittelemme tätä jo etukäteen!)

P.S Monesti kuuluu myös juttua, etteivät miehet olisi tervetulleita F-Pisteen toimintaan. Hallituksessa kukaan ei ainakaan välitä jäsentemme sukupuolesta, joten mukaan vain! Kuulisimme myös mielellämme, mistä käsitys on tullut. Jos siis olet kokenut syrjintää tai miesvihamielisyyttä, laita viestiä hallituksen säpöön tai vaikka anonyymisti blogiin – perehdymme asiaan ja pyrimme varmistamaan, ettei vastaavaa käy uudestaan.

Muut tahot 

Sukupuolentutkimuksen laitos sai paljon kiitosta ja jonkin verran kehitysehdotuksia. Kerromme saamamme palautteen eteenpäin! Myös YTHS:n toimintaan on oltu tyytyväisiä. TYYn toiminta puolestaan ei kerännyt kiitosta, mutta eipä sitä erityisemmin kritisoitukaan. 

Kiitos vielä kerran kaikille vastanneille! Muistattehan, että parhaiten F-Pisteen toimintaan pystyy vaikuttamaan liittymällä hallitukseen tai käymällä tapahtumissa. Useimmat F-Pisteen tapahtumista järjestetään kysynnän ja kiinnostuksen sekä hallituksen voimavarojen mukaan. Mitä enemmän tapahtumissa on siis kävijöitä ja hallituksessa aktiivisia jäseniä, sitä enemmän voimme järjestää toimintaa!

Terkuin,
Pipsa Raglitius
vuoden 2017 sopovastaava

P.P.S Leffaliput on arvottu ja voittajiin ollaan tämän viikon aikana yhteydessä. Palkinnon toimittamistavasta sovitaan voittajien kanssa. 
 

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Tervetuloa F-blogin vuoteen 2018!



Tervehdys ja tervetuloa F-blogin pariin vuonna 2018!


F-pisteen vuosi puolestaan on jo täydessä vauhdissa. Hyvinvointikyselyn läpikäyminen ja uuden hallituksen perehdytysilta ovat olleet alkuvuoden perinteisiä puuhia ja niillä tämäkin vuosi on laitettu käyntiin. Työelämäilta toteutettiin kuluneella viikolla, sukupuolentutkimuksen graduihin keskittyneen lukupiirin ensimmäinen tapaaminen on ihan pian ja torstaina 8.2. istutaan iltaa kera ruuan, juoman ja ihanien ihmisten Mimesiksellä/Keltsillä (Linkki Facebook-tapahtumaan: F-pisteen illanistujaiset)


Kuluneella viikolla F-piste järjesti Sukupuolentutkimus työelämässä -illan, jonka lämminhenkisyys valtasi luut ja ytimet. Itse tulen ainakin palaamaan noihin keskusteluihin vielä monesti. Puhumassa olivat Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen tohtorikoulutettava Kaisa Aho, Åbo Akademin yliopisto-opettaja Katariina Kyrölä sekä Tulva-lehden toimituspäällikkö, kouluttaja ja journalisti Erika-Evely Ee Eisen.
 Yksi vahvasti välittyneistä viesteistä oli, että humanistin itselleenkin välillä omaksumat ”Eihän tästä mihinkään työllisty” -”vitsit” on kuopattava viimeistään nyt, eikä omaa osaamistaan saa ikinä alkaa vähättelemään etenkään keidenkään muiden ehdoilla. Humanistiset tieteet ovat tärkeä osa tieteen tekemistä. Tieteiden toisiinsa vertailu ei ole kenellekään hedelmällistä, ja meidän jos keiden yliopisto-opiskelijoina tulisi ymmärtää tieteen tekemisen kokonaisvaltainen merkitys yhteiskunnassa. Sukupuolentutkimuksen oppiaine Turun yliopistossa on jopa poikkeuksellisesti sijoitettu humanistiseen tiedekuntaan, mutta se kerää yhteen niin laaja-alaisesti ihmisiä taustoineen, ettei todellakaan ole varaa alkaa osoittelemaan ketään.
 Toinen itseeni vaikuttanut viesti välittyi puolestaan seuraavasti: kun opiskelee, kun pohtii työelämää ja, kun täyttää lukuisia ja lukuisia työhakemuksia ja saattaa saada hylkääviä päätöksiä kerta toisensa jälkeen, on muistettava, että oma ihmisarvo ei riipu niistä ja osaamista löytyy. Oma työmukavuus ei myöskään ole mitään, mitä pitäisi vähätellä vain, koska "on oltava kiitollinen, että on töitä". Kun pettymyksiä mahdollisesti tulee, on muistettava lempeys ja armollisuus itseään kohtaan.

*
Sain tosiaan itse kunnian jatkaa blogivastaavan roolissa vuoden 2018 hallituksessa ja odotan, että pääsen jälleen lukemaan monenlaisia pohdintoja sukupuolentutkimuksen ympäriltä blogistamme. Olen siis Heini ja hoidan blogivastaavuden lisäksi tiedottajan ja sihteerin pestejä vuoden 2018 hallituksessa F-pisteellä.  F-hallitus esittäytyy parhaillaan F-pisteen Instagram-tilillä, jonka seuraamista suosittelen, mikäli kiinnostaa saada enemmän reaaliaikaista päivittelyä, mitä puuhaillaan! Löydät meidät @fpistery -nimimerkin alta. Kannustan lämpimästi myös liittymään F-pisteen Facebook-ryhmää, josta saat ilmoituksen kaikista tiedotteista ja tapahtumista.

Osoitteeseen f-hallitus@lists.utu.fi otan mielelläni vastaan myös sinun tekstisi! Akateemiset kriteerit täyttävistä kahdesta tekstistä saa yhden (1) opintopisteen; tällainen suoritus ei kuitenkaan ole pakollinen. Tarkempia ohjeita blogissamme julkaisuun ja mahdollisia opintopistesuorituksia koskevat kriteerit löydät Kirjoittajille-osiosta.

Hyvää vuotta 2018 siis vielä, ja lämpimästi tervetuloa taas F-blogin pariin!


Heini Salo
F-pisteen blogivastaava

perjantai 22. joulukuuta 2017

F-pisteen puheenjohtajan loppuvuoden terveiset

Hei ystävät,

Vuosi 2017 lähestyy loppuaan, ja F-pisteen on aika jäädä hetkeksi joulutauolle. Käytän kuitenkin vuoden viimeisen blogivuoron kiittääkseni teitä kuluneesta vuodesta. Kiitos ihanille hallitustovereilleni, jotka ahkeruudellaan ja loputtomalla luovuudellaan tekevät F-pisteen arjesta mahdollista, sekä kiitos teille loistaville jäsenille, jotka osallistutte toimintaamme; seuraatte sähköpostilistaamme, luette ja kirjoitatte blogiin, tulette seuraksemme elokuviin ja taidenäyttelyihin, luette lukupiirimme valitsemia kirjoja ja keskustelette niistä kanssamme, ja päihitätte meidät lautapeleissä. Ilman teitä F-pisteen pyörittämisessä ei olisi järkeä. On hienoa, että voimme tarjota tukea toisillemme yliopistossa, opintojen haasteissa ja sukupuolentutkimuksen kysymyksissä. 

Ensi vuoden alusta F-pisteessä aloittaa uusi hallitus, joskin minulla on kunnia jatkaa F-pisteen puheenjohtajana toisen kauden verran. Nyt, kun olen jo hieman ehtinyt tottua puheenjohtajan pestiin, toivon, että ensi vuodesta tulee vielä edeltäjäänsäkin parempi. Jotain olemme jo hallituksen kanssa vuoden alkuun suunnitelleet: tammikuussa odotettavissa on uusien ilta, opintopisteitä kartuttavan lukupiirin kokoontuminen ja sukupuolentutkimus työelämässä -paneeli-iltama. Toivottavasti näemme niissä! Tapahtumien päivämäärät lähetetään sähköpostilistalle ja julkaistaan Facebook-sivullamme ja Instagramissa heti, kun palaamme yliopistolle, mutta sen verran voimme jo paljastaa, että 23.1. kannattaa varata kalenterista työelämäpaneelia varten. :)

Muistuttaisin vielä, että hallituksemme on aina avoin uusille tekijöille ja suunnittelijoille. Haluamme F-hallituksen kanssa tarjota parasta mahdollista opastusta sukupuolentutkimuksen opiskelijoille, ja onnistumme siinä ainoastaan siten, että kuuntelemme teitä jäseniä. Meille saa lähettää aina sähköpostia osoitteeseen f-hallitus@lists.utu.fi, ja tällä hetkellä on lisäksi käynnissä hyvinvointikysely, jonka pohjalta rakennamme entistä parempaa F-pistettä. Kyselyyn pääset tästä: https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSe5pqDdtEer2Bta9xL4KFIaIe7FCBETFlztwPwNCx35iik9JA/viewform , ja kaikkia vastauksia tarkastellaan anonyymeinä. Jättämällä sähköpostiosoitteen osallistut kuitenkin arvontaan, jossa on jaossa kaksi kahden leffalipun sarjaa. Odotamme innokkaasti palautettanne!

Valoisaa vuoden loppua!

-Emma

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Tämä ei ole kirjoitus "nettineutraaliudelle"

”Talkoot” lokakuun alussa käytiin internetin keskustelu- ja kommenttipalstoilla. 7.10. uutisoitiin miehestä, joka on raskaana. Paria päivää myöhemmin 9.10. Jenni Haukion puolestaan uutioistiin olevan raskaana. Selasin Helsingin Sanomien uutisoinneista kommentteja pelonsekaisin tuntein. Kirjoittaessani huomioita näistä tein päätöksen olla siirtämättä transfobiaa pidemmälle kuin se hs.fi:n kommenttiosiossa oli läsnä. Tein myös valinnan olla menemättä Vauva.fi:n syövereihin. Linkit Helsingin Sanomien verkkojulkaisuihin otin kuitenkin talteen tämän tekstin loppuun, vaikka on huomattava, että ne ovat täten osa median verkottumista ja tarjoaa edelleen näkyvyyttä – vaikka kyse ei nyt olekaan valtavan profiilin omaavasta alustasta.

Valitsin reagointeja, joiden sävy ei suoraan vastaa oletettua kaksijakoisuutta. Koska usein vastakkain aseteltuina ovat osapuolet, joiden välille ei välttämättä edes tarvitse syntyä keskustelua, nostan esiin muutamia esimerkkejä, jotka eivät tosiaan edustane sellaista. En tarkoita kuitenkaan, että nämä kommentit ovat mitenkään viattoman neutraaleja, joten pyydän lukemaan varoen, jos se mitenkään on mahdollista. Kommentit ovat kuitenkin valinta ottaa kantaa, ja niitä tulee kritisoida sillä perusteella. Samoin tule kritisoida myös tällaista tapaa nostaa niitä esiin. (Huomiona myös, että kommentointiin todellakin liittyi paljon brutaalia ja ahdistavaa materiaalia. Linkkien takaa löytyvät uutisjutut ja sen alta kommentit.) 
 

1. Lännen Media: Raskaana oleva isä synnyttää tiettävästi ensi kertaa Suomessa (HS: Tuohinen, Petteri. 7.10.2017)
2. Suomen laki ei tunnista raskaana olevaa miestä, eikä pian synnyttävä mies saisi yhteiskunnan etuuksia – Kelan etuusjohtaja: ”Uskon, että asia saadaan järjestymään” (HS: Pölkki, Minna. 7.10.2017)


Fundeer
7.10. 9:40 
Vaikka pidän itseäni aika avoimena uusille asioille, niin omalla kohdalla on nyt näköjään jonkin verran purtavaa, mutta eiköhän se tästä.


sjofi
7.10. 9:53
Cis-miehenä en ole tuntenut tarvetta tulla raskaaksi. HS voisi tehdä artikkeleita joissa selviää miten transmiehet kokevat miehuuden, ilmeisesti se jonkin verran poikkeaa cis-miesten vastaavasta kokemuksesta.


sekoboltsi
7.10. 22:35
Pitäiskö nyt tästäkin kummastua? Ei jaksa kiinnostaa enää nämä sukupuoli-identiteetti-ideologiat millään tavalla. Ihminen on niin paljon muutakin.


3. Presidentti Niinistö ja Jenni Haukio saavat lapsen: ”Lasta on useiden vuosien ajan odotettu” – Presidenttiehdokkaat onnittelevat: ”Lapsen saanti on aina vaaleja paljon suurempi kysymys” (HS: Hiiro, Jukka; Teittinen, Paavo. 9.10.2017) 
4. Sauli Niinistö on 69-vuotias, ja sen ikäisen miehen vauvauutinen on todella harvinainen – viime vuonna vain kaksi vuonna 1947 syntynyttä suomalaismiestä sai vauvan (HS: Sillantaus, Teppo. 9.10.2017)


Mun mielestäni
9.10. 14:13
Onneksi olkoon! Lennulle piikuveli tai -sisko, perheenjäsenhän Lennukin on. Rakkauslapset ovat aina tervetulleita, oli sitten vanhemmat minkäikäisiä tahansa.

Maa on täynnä eronneita ja karanneita, myös nuoria leskiä.

Osaisimpa neuloa nuttuja, mutta kun en. Tässä henkinen nuttu tulevalle pienelle <3


Jos nyt kuitenkin
9.10. 14:41
Yösyöttö tulossa!


Kakelin
9.10. 21:30
Mick Jagger tuli isäksi yli 70-vuotiaana. Charlie Chaplin sai 8 lasta Oonan kanssa iäkkäämpänä, viimeisin 73 v. Arvo Ylppö oli muistaakseni myös yli 70 v.


simppa vaan
9.10. 21:24
Toivotan kaikkea hyvää Niinistön vauvalle, mutta onko nyt ok muistuttaa kaikista niistä kromosomivaurioista jotka vanha isä aiheuttaa vauvalle? Meille naisille jäkätetään jatkuvasti joka ikisestä asiasta mitä teemme raskauden aikana, sitä ennen ja jopa isoäitien ruokavalioita on kaiveltu. Tarkoitus on kai luoda syyllisyydentunteita. Saako niitä tehdä myös miehille ja mitä miehet sanoisivat jos heitä kohdeltaisiin samallla tavalla? Miksi meitä saa kohdella näin?

Onko nyt ihan varma ettei Niinistö ole koskenut alkoholiin, tupakkaan ja ei-tervelliseen ruokaan kriittisten siimahäntien kasvuaikana?



Huomioita:

”Rakkauslapset” toivotetaan ilmeisen lämpimästi tervetulleiksi maailmaan. Rakkautta ei tosiaan voi olla liikaa, eikä ”henkisiä nuttuja”: varsinkaan maassa, jossa transihmisten pakkosterilointi on lakiin kirjattu toimenpide. 

Kiinnostavaa, miten kuitenkin keskustelu tuntuu kulkevan kuin Sauli Niinistö kantaisi kohdussaan tämän hänen ja Jenni Haukion lapsen, niin tarmokkaasi häntä verrataan muihin iäkkkäämpiin miesoletettuihin. Tällaisen retoriikan ympärille nimimerkki ”simppa vaan” kiinnittääkin huomiotaan. Myös otsikoinnin ”– viime vuonna vain kaksi vuonna 1947 syntynyttä suomalaismiestä sai vauvan ” itsessään tuntuu sisältävän viestin nimenomaan Saulin kantamasta lapsesta.

”Maa on täynnä eronneita ja karanneita, myös nuoria leskiä”. Suomalainen härski mustan huumorin häpeilemättömyys, jonka perään on ihan luonnollista todeta, ettei harmillisesti osaa nuttuja kutoa.

Kaiken kaikkiaan lyhyt matikka tuntui olevan hallussa, kun ikävuosia ynnättiin Saulin ikään pohtien samalla lapsen ikäkehitystä eri elämänvaiheissa. Yo-juhlat pidettäisiin ainakin, ammattikoulusta ei puhettakaan.

Ja: oli aihe mikä vain, ja oli esimerkkejä näinkin vähän tässä yhteydessä, on aina syytä mainostaa välissä kotimaista elokuvaa. 

Mikä tämän koonnin lopputulema sitten on? 
 
Winter is coming.
Christmas is here.
Spiritual cloaks are needed.


 Heini Salo
 ___________________

  1. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005399349.html
  2. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005399802.html
  3.  https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005401416.html
  4. https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005401805.html



maanantai 11. joulukuuta 2017

Hetki kesän 2017 pro gradu -tutkielmalle

Feminismi herättää voimakkaita tunteita ja keskustelua Suomessa. Kesällä 2017 valmistuneessa Pro gradu -tutkielmassani paneudun keskustelun yhteen osa-alueeseen, jossa aiheena ovat feminismiä vastustavat päädiskurssit ”epätasa-arvo”, ”naisasia” ja ”miesasia” sekä näiden aladiskurssit. Feminismi määrittyy tutkielmassani moninaiseksi liikkeeksi, jonka sisälle ja historiaan mahtuu lukuisia eri suuntauksia. Feminismin historian olen jakanut yksinkertaistetusti kolmeen aaltoon, joita tarkastelen työssäni lyhyesti.  


Lähestymiseni on diskurssianalyyttinen: tutkielman lähtökohtana on tarkastella, millaista kuvaa ja minkälaisten puhetapojen kautta feminismistä rakennetaan. Lisäksi pyrin tutkielmassani erittelemään valta-, vasta- ja vaihtoehtodiskursseja. Otan työssäni huomioon myös kielenkäytön tilanteisen vaihtelun, eli tässä tapauksessa nettikieleksi kutsutun kielimuodon merkityksen analyysissani.


Aineistoni koostuu yhteensä 202 kommentista, jotka on koottu 21 HS.fi-sivuston verkkojulkaisusta. Julkaisujen ajankohta on vuoden 2014 alusta vuoden 2015 loppuun. Aineisto on valittu monivaiheisen prosessin kautta, mutta merkittävimpinä valinta- ja lajitteluperusteina ovat olleet feminismiä käsittelevien kommenttien etsiminen sekä analyysin rajaukseen sopivien diskurssien nimeäminen ja tunnistaminen.


Tutkimuksestani selviää, että ”epätasa-arvodiskurssin” avulla rakennetaan kuvaa liikkeestä, jonka pyrkimyksenä ei ole tasapuolisesti ajaa tasa-arvoa. Naisasia-diskurssissa tätä kuvaa tuetaan korostamalla feminismiä naisten asioita tai etuoikeuksia ajavana liikkeenä. ”Miesasiadiskurssi” puolestaan jatkaa jo pitkään jatkunutta keskustelua feminismin ja miesten ongelmallisesta suhteesta. Valtadiskurssin asemaan asettuu puolestaan naisasialiike-aladiskurssi. Vaihtoehtodiskursseja käsittelemästäni aineistostani ei löytynyt yhtään. Loput diskursseista asettuvat vastadiskurssien asemaan, mutta esimerkiksi ”epätasa-arvodiskurssin” kohdalla on havaittavissa merkkejä hegemonisoitumisesta.

Pipsa Raglitius

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

F-pisteen puheenjohtajan kirjavuosi 2017


 Kuten tässä on ehkä muutamaan kertaan käynyt ilmi, kirjat ovat tuoreen korianterin ja a-Han Take On Me:n ohella parasta mitä tiedän. Kirjavuoteni 2017 on ollut hyvin vaihteleva; olen lukenut ennätysmäärän suomalaista kirjallisuutta; olen kuunnellut tuntikaupalla äänikirjoja; olen lukenut enemmän huonoja kirjoja kuin parina viime vuotena yhteensä, ja toisaalta myös useamman aivan henkeäsalpaavan hyvän teoksen; välillä olen lopettanut kirjojen lukemisen kuukaudeksi ja viettänyt sen sijaan aikaa nettiesseiden, tutkivan journalismin tai podcastien parissa. Onnekseni joululoma lähestyy, mikä, kuten aina aiempinakin vuosina, tarkoittaa minulle sitä, että makaan tunnista toiseen sohvalla toinen käsi konvehtirasiassa ja toinen pitelemässä mukavaa kirjaa - tavoitteeni on lukea joululomalla ainoastaan hyviä kirjoja. 
 
Nyt olen teitä varten, rakkaat F-blogin lukijat, koonnut listan kirjoista, jotka ovat tehneet minuun positiivisen vaikutuksen vuoden 2017 aikana. Mukana on reilusti kotimaista ja ulkomaista kirjallisuutta, faktaa ja fiktiota, lukuisia eri lajityyppejä… Jokaiselle toivottavasti jotain!


  1. Tove Jansson - Reilua peliä
     
Olen koko tähänastisen elämäni ollut suuri Muumi-diggari, mutta vasta tänä kesänä sain aikaiseksi tutustua Tove Janssonin ei-muumilliseen tuotantoon. Tykkäsin siitä niin paljon, että luin kesällä kuusi Toven teosta - osa romaaneja, osa novellikokoelmia, kaikki omalla tavallaan täydellisen ihania. Ykkössuosikiksi nousi Reilua peliä; autofiktiivinen kirja kertoo Jonnan ja Marin suhteesta ja yhteiselosta, ja on täynnä arjen seikkailuja, välittämistä ja toisen hyväksymistä ja rakastamista omana itsenään. Tove on tunnelman luomisen mestari: kirjan ah-niin-tavallinen arkielämä on samalla täynnä taikaa. Tuli aika life goals -olo. Teos löytyy Turun kirjaston kokoelmista.


  1. Janet Mock - Surpassing Certainty

Rakastin Janet Mockin ensimmäistä omaelämänkertaa, Redefining Realnessia, joten minun oli saatava Mockin toinen teos salamana sen ilmestyttyä - eikä kirja tuottanut pettymystä. Mock kirjoittaa elämästään, oivalluksistaan ja peloistaan kevyeen, journalistiseen sävyyn; tavalla, joka tulee hyvin, hyvin lähelle muttei kuormita ankeudellaan. Olen äärimmäisen kiitollinen, että amerikkalaisen median kentällä on Janet Mock ajamassa ihmisoikeuksia, ja jakamassa viisauttaan meille muille.

  1. Johanna Sinisalo - Enkelten Verta

Kuuntelin tätä teosta äänikirjana isänpäivän jälkeisellä viikolla ja mietin, että hitto vieköön, tässä olisi ollut sellainen erinomainen #isänpäiväkirja. Dystooppiseen lähitulevaisuuteen sijoittuvassa teoksessa vuorottelee kaksi puhujaa - Orvo, hautausurakoitsija ja amatöörimehiläiskasvattaja, sekä hänen poikansa, eläinoikeusblogia pitävä Eero. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut spefistä tai dystopiakuvauksista, mutta tämän teoksen esittelemä nykyisyys pohjaa niin vahvasti todelliseen tieteeseen ja tämän hetken kehitykseen, että lopputulos on liiankin uskottava, ja siksi sataprosenttisen vaikuttava. Ekokriittinen, toksista maskuliinisuutta oivaltavasti käsittelevä romaani on niin mykistävän erinomainen, että äänikirjan kuunteleminen sai minut itkemään useaan otteeseen. Löytyy Turun kirjaston kokoelmista.

  1. Kabi Nagata - My Lesbian Experience with Loneliness

Kabi Nagatan omaelämänkerrallinen sarjakuva masennuksesta ja riittämättömyyden tunteesta on kerännyt suosiota kaveripiirissäni. Mitä tehdä, kun lukiosta on valmistunut kymmenen vuotta sitten, eikä oma elämä vain näytä kehittyvän sellaisiin suuntiin kuin itse toivoisi ja ympärillä olevat ihmiset odottavat. Yksinkertainen, selkeä piirrostyyli toimii raikkaana vastapainona äärimmäisen raskaille, vaikeille teemoille. Olen palannut tämän pariin monta kertaa ensilukemisen jälkeen, sillä Nagatan kerronta on koukuttavalla tavalla raastavan rehellistä. Yksi mangapokkari on käytännössä nopea ja helppolukuinen, mutta lukukokemus jää suorastaan vainoamaan - silleen hyvällä tavalla.

  1. Koko Hubara - Ruskeat Tytöt

Koko Hubaran järisyttävän hieno henkilökohtaisten esseiden kokoelma pitäisi olla jokaisen suomalaisen lukulistalla. En ole Ruskea Tyttö, eikä tätä kirjaa ole kirjoitettu minua varten, ja nimenomaan senkin takia siihen tutustuminen oli velvollisuuteni - ja myös etuoikeuteni. En voi edes kuvitella mitä Hubaran esseiden olemassaolo merkitsee Ruskeille suomalaisille, mutta olen äärimmäisen onnellinen siitä, että tämä kirja on. Pari kuukautta kirjan lukemisen jälkeen ostin sen vielä itselleni Sammakon kirjakaupasta ja pyysin siihen nimikirjoituksen minulle tyypillisellä äärimmäisen nololla fanityttötavalla - ei sitä nyt vaan muuhun pystynyt. Löytyy Turun kirjaston kokoelmista.

  1. Pat Barker - The Regeneration Trilogy

Yksi lempigenreistäni on historiallinen fiktio, siis mieluiten historiallinen queer-fiktio. Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva pasifistinen The Regeneration Trilogy on yksi parhaita tänä vuonna lukemiani teoksia. Hemmetin hyvin tehty taustatutkimus, täydellinen kirjoitustyyli ja oikeasti hyvin kirjoitettu biseksuaalinen päähenkilö (ja henkilöhahmoina esiintyvät oikeat historialliset henkilöt kuten Siegfried Sassoon ja Wilfred Owen)... Varmaan ainoa huono puoli tässä kirjassa on se, että nyt vertaan kaikkea WWI-fiktiota Regenerationiin, eikä mikään enää tunnu miltään. Löytyy yliopiston kirjaston kokoelmista.

  1. Samantha Ellis - How To Be a Heroine

Kirja on kokoelma tekstejä, joissa näytelmäkirjailija Samantha Ellis lukee uudestaan lapsuutensa ja nuoruutensa suosikkikirjoja ja kertoo tunteistaan liittyen kirjojen sankareihin. Analyysin kohteiksi pääsevät mm. Vihervaaran Anna, Humisevan harjun Emily ja Scarlett O’Hara. Päädyin lukemaan kirjaa, koska se sattui silmiini kirjastossa, ja samaistuin suuresti alaotsikkoon “or; what I’ve learned from reading too much”. Ellis pohtii itselleen rakkaita päähenkilöitä feministisestä näkökulmasta positiivisella, kevyellä otteella, ja vaikka hänen kanssaan olisikin välillä eri mieltä, saa kirja silti hyvälle tuulelle. Lukeminen on extrahauskaa, jos on lukenut kyseessä olevat kirjat, mutta nautin niistäkin luvuista, joissa käsiteltiin minulle toistaiseksi tuntemattomia päähenkilöitä, ja lisäksi sain runsaasti lukuvinkkejä tulevaisuuden varalle. Löytyy Turun kirjaston kokoelmista.

  1. Emma Donoghue - The Lotterys Plus One

Emma Donoghue tunnetaan parhaiten hyytävästä teoksestaan Room, ja valitettavan harva sen lukenut näyttää olevan tutustunut Donoghuen muuhun tuotantoon - joka on siis 99-prosenttisesti LHBTQ-fiktiota, yleensä historiallista sellaista, ja aivan samperin hyvää. Poikkeus samperin hyvästä historiallisesta tuotannosta on vastikään ilmestynyt The Lotterys Plus One, joka on samperin hyvä nykyaikaan sijoittuva lasten/nuortenkirja. Päähenkilö on yhdeksänvuotias Sumac, jonka seitsenhenkisen ja viisilemmikkisen apilaperheen arki kokee kolauksen, kun hänen “perinteisiä arvoja” kannattava isoisänsä muuttaa perheen luo asumaan. Itkin lukiessa ehkä ämpärillisen verran - teos on koskettava, söpö ja toiveikas, ja käsittelee realistisesti todellisia ongelmia. Ensiluokkainen lastenkirja! Löytyy Turun kirjaston kokoelmista.
 
  1. Roxane Gay - Hunger
  2.  
Bad Feminist oli niin mahtava esseekokoelma, että odotin malttamattomana Roxane Gayn omaelämänkerrallista uutuutta Hunger. Huippuarvioita kerännyt teos käsittelee ruokaa, painoa ja oman arvon tuntoa typerryttävän henkilökohtaisesti. Lyhyisiin lukuihin jakautuvan teoksen lukee parissa tunnissa, jos suinkin pystyy - todellisuudessa teos on niin raskasta tavaraa, että jossain on taatusti olemassa rinnakkaistodellisuus, jossa luen tätä kirjaa edelleen. En ole koskaan aiemmin törmännyt kirjaan, joka käsittelee kokoa yhtä rehellisesti ja koskettavasti, ja vailla himppuakaan syyllistämistä. Kuten Gay itse kirjan alussa toteaa, kyseessä ei ole mikään opas hyvään elämään, jonka kannessa kirjailija poseeraa vanhoissa, liian isoiksi jääneissä vaatteissa, tai jonka sivuilta löytyy “shokeeraavat” ennen-jälkeen-kuvat. Sen sijaan kyseessä on samperin aito teos siitä sorron todellisuudesta, jossa lihava ihminen elää päivästä toiseen. Tätä kirjaa ei voi suositella tarpeeksi. Löytyy Turun kirjaston kokoelmista.


Antoisia lukuhetkiä, F-jäsenet!

Emma
-F-pisteen pj