keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Elokuva-arvio: Lady Bird


F-pisteen kulttuuripiiri suunnisti sunnuntaina 25.3. Kinopalatsiin katsomaan Greta Gerwigin ohjaaman Lady Bird -elokuvan. Aina loistavan Saoirse Ronanin tähdittämä teinidraamakomedia nauratti, liikutti ja varasti sydämemme. Kuten kopomme Tiia kommentoi elokuvan jälkeen: “En oikein tiiä mitä mä odotin, mutta tää oli niin paljon parempi ku mitä luulin.”

Eletään vuotta 2002. Lady Bird McPherson, josta opettajat ja vanhemmat tämän tästä käyttävät sankarimme toiveiden vastaisesti ristimänimeä Christine, käy viimeistä vuotta katolisessa high schoolissa. Mikä vielä pahempaa, Lady Birdin high school sijaitsee Sacramentossa, kaiken tylsyyden kehdossa. Lady Bird ei malta odottaa, että pääsee aloittamaan todellisen elämän kaukana tuppukylästä, köyhien vanhempien nurkista, lakkaamatta kritisoivan äidin hoivasta. Elämän alkua odotellessaan hän petaa itselleen sitä tietä menestykseen, jonka hän tietää ansaitsevansa.

Lady Bird on hersyvän hauska ja hellyttävä askel menneisyyteen, ja äärirealistinen kurkkaus teini-ikään. Elokuva on nopeatempoinen eikä jää vatvomaan syy-seuraussuhteita, mutta juuri se tekeekin kuvauksen teiniydestä niin kertakaikkisen osuvan; asioita tapahtuu yhtä mittaa, pieniä ja suuria, rakastumisia ja eroja, riitoja vanhempien ja ystävien kanssa, aikuisten maailmaan kurkottamista, ja kaikki on ah-niin-dramaattista, kaikki on pakko ottaa ah-niin-vakavasti. Kuten teineille usein, pienehkö elinpiiri (Sacramento, koulu, pari kaveria ja perhe) on Lady Birdille koko elämä. Yksikään muutos ei ole niin mitätön, etteikö siitä saisi nostettua kunnon haloota. Parasta on, että vaikka elokuva on hauska, se ei ole hauska sen takia, että se pilkkaisi Lady Birdiä, teinityttöjä tai teini-ikäisiä yleisesti ottaen. Kun nauroin, nauroin nokkelalle dialogille ja samaistumisen tunteelle, ehdottomasti Lady Birdin kanssa, en hänelle. Vaikka minun ja Lady Birdin kokemus teini-iästä ja elämästä yleensäkin on todella erilainen, elokuvaan mahtui lukuisia hetkiä ja ajatuksia, jotka tunnistin ja allekirjoitin sataprosenttisesti.

Elokuva nousee hienosta loistavaksi kiitos äärimmäisen koskettavan perhekuvauksen. Lady Birdin suhteessa vanhempiin ja isoveljeen yhdistyy kyseenalaistamaton rakkaus mutta samalla käsitys omasta erinomaisuudesta. Lady Bird tarkkailee kavereidensa isoja kiitospäivän illalliskutsuja, iltapäiviä lämmitetyn uima-altaan reunalla, uutena ostettuja vaatteita, ja ajattelee, että tie tällaiseen tavoitellun arvoiseen tulevaisuuteen alkaa Sacramenton sijasta itärannikon ylistetyistä yliopistoista. Hän pysähtyy vain harvoin miettimään, millainen vaikutus tällaisella ylemmyyden tunteella ja taloudellisen menestyksen ihailulla on hänen vanhempiinsa; tuplavuoroa sairaalassa tekevään äitiin ja IT-alalla tuskailevaan isään. Elokuva ei kuitenkaan moralisoi tai osoita Lady Birdille, että hänen unelmansa ovat turhia tai typeriä. Vaikka Lady Bird riitelee äitinsä kanssa, loukkaa tätä tahallaan ja anelee sitten anteeksiantoa, ei elokuva myöskään kerro katsojalle äidin olevan aina oikeassa; sekä tytär että äiti esitetään epätäydellisinä, virhearvoioihin kykenevinä, kokonaisina ihmisinä, jotka eivät aina ymmärrä toisiaan, mutta yrittävät parhaansa. Siksi meinasinkin murtua totaalisesti kohtauksessa, jossa Lady Bird kirppismekkoa sovittaessaan paljastaa toivovansa, että hänen äitinsä ei ainoastaan rakastaisi häntä pyytteettömästi, vaan myös pitäisi hänestä ihmisenä. Suorastaan julkea vaatimus, ja niin täydellisen aito.

Elokuvan jokainen henkilö on käsinkosketeltavan todellinen, aina Lady Birdistä tämän isoveljen tyttöystävän kautta koulussa opettavaan nunnaan - ja jokainen näyttelijä tekee uskomattoman uskottavan roolisuorituksen. Vaikka elokuvan kerronta etenee ei niinkään kronologisesti vaan tunnelogisesti, on se silti ehjää ja tarkkaa, vailla epäjohdonmukaisuuksia. Koko tämä hienous on vielä kuorrutettu cinematografialla, joka on niin herkullisen näköinen, että sitä haluaisi syödä lusikalla, sekä ensiluokkaisella yhdistelmällä 2000-luvun alun poppia ja Jon Brionin nerokasta scorea. Kaiken kaikkiaan Lady Bird on sydäntälämmittävä, herttainen ja samalla viiltävän vilpitön palanen elämää, jota ei todellakaan kannata missata.

- Emma Rantatalo, F-pisteen pj, joka ei todellakaan ikävöi teini-ikää, mutta voi varauksetta nostalgisoida sitä tällaisen leffan avulla

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Vaihtovuosi Berliinin Humboldt-yliopistossa


Vietin lukuvuoden 16/17 vaihdossa Berliinin Humboldt-yliopistossa. Tutun ja turvallisen Turun sijaan asuin liki 10 kuukautta Saksan pääkaupungissa ja opiskelin sukupuolentutkimusta Berliinin vanhimmassa yliopistossa.

Miten pääsin vaihtoon?
Lähdin vaihtoon Erasmus-ohjelman kautta. Hain kolmeen eri paikkaan ja pääsin kakkosvaihtoehtoon. Olin vaihdossa saksan oppiaineen paikalla, mikä vaati alkuun vähän tavallista enemmän säätöä ja byrokratiaa, mutta sujui loppujen lopuksi ongelmitta. Koin saavani riittävästi tietoa vaihtoon liittyvistä asioista etukäteen erityisesti Turun yliopiston outgoing-tiimoilta ja minulla oli paikan päälle saavuttuanii myös kaikki tarvittavat paperit jo valmiina, mikä helpotti ilmoittautumista siellä huomattavasti. En osallistunut Berliinissä sen erityisemmin vaihtareille järjestettyyn orientaatioon, sillä pidennetyn harjoittelun takia muutin Wienistä Berliiniin viime hetkellä ennen opiskelun alkua. En koittanut siitä haittaa, mutta koska olen kasvanut Saksassa ja tottunut kulttuuriin ja kieleen saatan tässä olla erikoisasemassa. Orientaatio olisi voinut edistää toisiin vaihtareihin tutustumista, mutta tutustuin moniin heistä kyllä myöhemmin toisissa yhteyksissä. Omassa oppiaineessa olin kuitenkin ainoa Bachelor-vaiheen opiskelija, joten pakostakin vietin aikaa enimmäkseen paikallisten opiskelijoiden kanssa.

Mitä opiskelin Berliinissä?
Sain aika lailla vapaat kädet kurssien valinnassa, joten keskityin enimmäkseen sellaisiin kursseihin, joita Turussa ei järjestetä ainakaan säännöllisesti. Päädyin lukemaan niin kirjallisuuden kuin historian, filosofian, kasvatustieteiden ja  oikeustieteidenkin kursseja. Humboldt-yliopiston sukupuolentutkimuksen opetus tapahtuu osana “Zentrum für transdisziplinäre Geschlechterstudien”:ia, eli poikkitieteellisen sukupuolentutkimuksen keskusta. Juurikin poikkitieteellisyys korostui opinnoissani, sillä suurin osa kursseista järjestettiin yhteistyössä toisen oppiaineen kanssa. Yksiö ja seurauksena myös kurssitarjonta oli paljon Turkua laajempi. Valitsin Berliinin vaihtokohteeksi erityisesti post-koloniaalisen tutkimuksen kurssitarjonnan takia ja suoritinkin paljon siihen liittyviä kursseja. Kursseistani noin puolet opetettiin saksaksi ja puolet englanniksi, mutta saksankielisiä kursseja oli englanninkielisiä paljon enemmän tarjolla. En osa arvioida kielitaitovaatimuksia sillä saksa on äidinkieltäni, mutta suurin osa vaihtareista osasi ainakin suhteellisen hyvin saksaa. Muutama taisi tosiaan selvitä opiskelustaan myös pelkällä englannilla kursseja tarkasti valikoiden.

Miten opiskelu erosi Turun ja Berliinin välillä?
Opiskelu Berliinissäkin tapahtuu pääsääntöisesti seminaareissa ja luennoilla. On yleensä viikoittainen kurssilukemisto ja kursseilla keskustellaan materiaaleista. Saksassa painotetaan osallistumista keskusteluun Suomea enemmän ja lukioaikojen tuntiaktiivisuuden arvosanoja muistaen jännitin tätä osaa opiskelua etukäteen. Minun kursseillani ei ollut onnekseni osallistumiseen pakottava ilmapiiri. Suuriin osaan seminaareista kuului kuitenkin pakollinen ryhmätyö ja esitelmä. Mielestäni kurssit olivat työmäärältään ja haastavuudeltaan suunnilleen samantasoisia Turussa käymääni kursseihin verrattuna. Turussa on kuitenkin paljon enemmän mahdollisuutta joustavuuteen ja tenttejä voi esimerkiksi tenttiä sähköisesti. Berliinissä yleisin suoritusmuoto oli “Hausarbeit”, eli 10-15-sivuinen essee, tai vaihtoehtoisesti suullinen tentti. Humboldt-yliopistossa arvosanojen saamisessa kestää Turkuun verrattuna todella pitkään (sain viimeiset arvosanat maaliskuun alussa, vaivaiset 7 kuukautta kurssien päättymisestä). Muutenkin on opiskelun yhteydessä varattava byrokratiaan ja siihen liittyviin odotusaikoihin. Kannattaa kaikissa asioissa olla liikkeellä aikaisin. Takaisin Turussa sain kuitenkin hyväksiluettu kaikki suorittamani opinnot erittäin joustavasti.

Berliinin ympäristö & elämä Berliinissä
Asuin Berliinissä vuoden aikana kolmessa eri kaupunginosassa, kahdesti WG:ssä eli kimppakämpässä ja kerran yksiössä. Asuntomarkkinoiden tilanne on erittäin hankala, koska Berliini on gentrifioitumassa kovassa vauhdissa ja asuntopula on jatkunut jo kauan. Löysin kuitenkin määräaikaisia vuokrasuhteita suhteellisen helposti. Asuin sekä Kaakkois-Berliinin Neuköllnissä, kulttuurin (ja gentrifikaation) keskiössä sekä Länsi-Berliinin perinteikkäässä ja vihreässä Charlottenburgissa ja tutustuin Berliinin moniin puoliin. Kaupungissa on yllättävän paljon puistoja ja berliiniläiset viettävät paljon aika ulkona, Spree-joen rannalla tai entisen “Tempelhofer Feld”-lentokentän kiitoteillä. Kaupunkiin mahtuvat todella erinäköisiä ja -tyyppisiä alueita ja ihmisiä. Matkoja kaupungin sisälläkin ovat pitkiä, mutta opiskelijana sain onneksi opiskelijalipun joukkoliikenteeseen.
Berliinissä queer- ja muita vastakulttuurit ovat erittäin aktiiviset ja kävin katsomassa taidetta ja teatteria useasti. Yliopiston ulkopuolellakin järjestetään jatkuvasti keskustelutilaisuuksia, workshopeja ja mielenilmauksia sukupuolentutkimukseen liittyvistä kysymyksistä, joita kannattaa hyödyntää. Nautin itse todella paljon Berliinin antimista; sekä opiskelusta että vapaa-ajasta, ja suosittelen kaupunkia lämpimästi kaikille vaihtoa harkitseville.

- Nele Petri

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Katsaus: Statement Festival

Olen seurannut viime syksyn ja tämän kevään ajan uutisointia Statement Festival -musiikkifestivaaliin liittyen. Statement Festival on varsin mielenkiintoinen reaktio näin sukupuolentutkimuksen ja musiikkiitieteen opiskelijan näkökulmasta, joten ajattelin tässä blogipostauksessa tehdä lyhyen katsauksen millainen festivaali on kyseessä:

Viime kesänä musiikkimaailman tapahtumia seuranneet saattavat muistaa uutisoinnin Ruotsin Bråvalla -musiikkifestivaalin tiimoilta: festareiden aikana raportoitiin 4 raiskausta ja 23 seksuaalista ahdistelutapausta (yle.fi)1. Tästä syystä vuoden 2018 festivaali päätettiin perua (bravallafestival.se)2. Reaktiona Bråvallan ja muiden festivaalien vastaaville tapahtumille järjestetään Göteborgissa elokuun viimeisenä viikonloppuna asiaankuuluvasti nimetty Statement Festival.

Erityiseksi Statementin muihin musiikkifestivaaleihin verrattuna tekee se, että se on cis-miehistä vapaa festivaali niin esiintyjien kuin yleisön suhteen. Festivaalin takana on koomikko Emma Knyckare, joka sai idean cis-miehistä vapaasta festivaalista Bråvallan tapahtumien jälkeen (gp.se)3. Statement on omien tietojeni mukaan ensimmäinen Pohjoismaissa järjestettävä musiikkifestivaali, jonne cis-miehillä ei ole pääsyä esiintyjiksi eikä yleisöön (laittakaa kommentteihin tietoa, mikäli näin ei ole). Festivaali on varsin voimakas reaktio Bråvallan tapahtumille, jonka todellakin toivoisi tuovan muutosta ja uusien toimintatapojen kehittämistä miten seksuaalisen häirinnän saisi kitkettyä pois musiikkifestivaaleilta. Statementin voi nähdä olevan osa tämän hetkistä yhteiskunnallista tilaa, jossa aiemmin vaietuista asioista on alettu puhumaan (esim. #MeToo -kampanja).

Statementin esiintyjistä on tähän mennessä julkaistu 12. Esiintyjinä on monipuolinen kattaus muusikoita (mm. Frida Hyvönen, Tami T ja Dolores Haze) ja koomikoita (mm. Petrina Solange ja Moa Svan). Uusia esiintyjäkiinnityksiä julkaistanee vielä, sillä festivaaliin on aikaa vielä noin puoli vuotta.

Lisätietoa festivaalista löytyy sen sivuilta: http://www.statementfestival.se/en/

 - Anniina Kauppinen


1Jussi Mankkinen: Seksuaalinen ahdistelu festivaaleilla on ongelma Ruotsissa, mutta mikä on tilanne muissa Pohjoismaissa - Yle selvitti. https://yle.fi/uutiset/3-9707350
2Festivaalitiedote vuoden 2018 Bråvalla -musiikkifestivaaliin liittyen: https://www.bravallafestival.se/2017/07/01/inget-bravalla-2018-paverkar-inte-arets-festival/
3Tobias Holmgren: Mansfria festivalen anordnas i Göteborg. http://www.gp.se/kultur/musik/mansfria-festivalen-anordnas-i-g%C3%B6teborg-1.4840571

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Kirja-arvostelu: The Hate U Give (Viha jonka kylvät)




F-blogista näyttää tulleen epävirallinen kirja-arviokanavani, ja kirja-arvioasialla olen täällä tälläkin kertaa. Luin nimittäin tammikuun alussa erään hemmetin hienon nuortenromaanin, enkä koe, että olisin vielä hehkuttanut kirjaa tarpeeksi monelle tarpeeksi paljon. 



Tunnen useita ihmisiä, jotka vielä näin aikuisiälläkin vannovat nuortenkirjojen nimeen ja lukevat niitä huomattavasti enemmän kuin niin kutsuttuja aikuisten kirjoja. Tätä on perusteltu minulle monilla tavoilla; nuortenkirjat käsittelevät usein aikuisten kirjoja radikaalimpeja ja ajankohtaisempia aiheita tuoreesta näkökulmasta, nuortenkirjat eivät yritä teeskennellä olevansa jotain mitä ne eivät ole, nuortenkirjoja on nopea ja mukava lukea, ja silti ne tuppaavat yllättämään kypsyydellään ja asiantuntijuudellaan. Itse en oikeastaan ikinä hakemalla hakeudu nuortenkirjojen pariin, mutta koska olen suhteellisen kaikkiruokainen kirjojen suhteen, olen valmis lukemaan mille tahansa ikäryhmälle suunnatun teoksen, jos sen aihe kiinnostaa minua.


Panin viime vuonna merkille, että aika moni kaveri luki ja kiitteli Angie Thomaksen esikoisromaania The Hate U Give. Kun huomasin teoksen e-kirjaversion tarjouksessa, päätin seurata kavereiden jalanjälkiä. Vaikken ennen lukemista tiennyt The Hate U Givin juonesta muuta kuin että kyseessä on antirasistinen teos, pidin tätä tarpeeksi hyvänä syynä tarttua kirjaan. “Ja sitä paitsi”, ajattelin, “nuortenkirjoissa on se hyvä puoli, että ne ovat tosi nopealukuisia, joten vaikka tämä kirja olisi ihan surkea, sen lukee silti ihan hetkessä ja sitten voi siirtyä seuraavaan kirjaan.”

Ostin siis kirjan ja aloin lukea sitä noin viikon kuluttua ostohetkestä, ja täytyy sanoa, että vaikka olenkin pahanlaatuinen lukutoukka, minulla on harvoin ollut niin suuria vaikeuksia laskea kirjaa käsistäni esim. yöllisten unien ajaksi. Toisesta luvusta lähtien kirja on niin täydellisen koukuttava, että sitä lukiessa on vaikea muistaa omia, kirjan ulkopuolisen elämän velvollisuuksia.

Kirjan päähenkilö on 16-vuotias Starr, joka vuorottelee kahden erilaisen roolin välillä. Yhtäältä hän on kalliin hienostokoulun taitava oppilas, pidetty ystävä ja lahjakas koripallonpelaaja; toisaalta hän on entisen huumekauppiaan lapsi, jonka kotikaupunginosassa ei ole epätavallista herätä yöllä katutappeluihin ja luotien ääniin. Pääosin valkoisista oppilaista koostuvassa koulussa on tärkeää vältellä erilaisia leimoja ja kategorisointeja, eikä Starr myöskään halua näyttää ylioikeutetulta snobilta kotonaan ja vanhojen ystäviensä ja sukulaistensa parissa, joten vaikka Starr tunteekin välillä huonoa omaatuntoa pimittäessään persoonaansa läheisiltään, hän pyrkii silti pitämään nämä kaksi puolta itsestään mahdollisimman kaukana toisistaan. Välimatka eri maailmojen välillä kuitenkin kuroutuu umpeen, kun poliisi ampuu Starrin lapsuudenystävän tienvarteen, ja Starr on ainoa silminnäkijä. Pian tapaus on lööpeissä ja kaikkien huulilla - Starr joutuu kuuntelemaan, kun hänen ystävänsä murhaa perustellaan ja oikeutetaan tämän ulkonäöllä, taustalla, asuinpaikalla ja tavalla tienata rahaa ja elättää perheensä. Vain Starr tietää, mitä tuona yönä todella tapahtui, ja sen kertominen, tai kertomatta jättäminen, voi vaarantaa hänen perheensä, yhteisönsä, tulevaisuutensa ja henkensä.

Rehellisesti sanottuna: en ole koskaan lukenut toista romaania, joka käsittelisi poliisiväkivaltaa ja profilointia yhtä hienosti, ymmärrettävästi ja koskettavasti. Starr on erinomainen hahmo; hänen tasapainottelunsa kahden maailman välissä on sydäntäsärkevää ja äärimmäisen uskottavaa. Kirjan tilanteet ja jännitteet ovat sataprosenttisen todellisia, ja uskoin jokaisen hahmon olemassaoloon ja motivaatioihin täysillä. Kirja on ensisijaisesti teos rodullistetuksi tulevalta kirjailijalta rodullistetuiksi tuleville lukijoille, ja sellaisena moitteeton, mutta toki kirjan on lukenut moni muukin – esim. minä – ​ja paitsi rakastunut teokseen täysin, myös tuntenut oppineensa siltä paljon. Kirja ei odota lukijansa olevan aiheen asiantuntija; kaikki, mitä lukijalta toivotaan, on avoin kiinnostus “rodun” tematiikkaa kohtaan ja kyky tuntea.

Olen lukenut kirjasta aika monta todella myönteistä arviota, mutta toki mukaan on mahtunut myös kriittisiä mielipiteitä. Näissä arvosteluissa nostetaan tyypillisesti esille se, että kirjassa on vahvoja dikotomioita, ja etenkin ankara vastakkainasettelu rodullistetuiksi tulevien ja valkoisten henkilöiden välillä. Kirjasta siteerataan poikkeuksetta kohtausta, jossa Starr riitelee poikaystävänsä kanssa ja huutaa tälle, että johtuen erilaisesta identiteetistä ja kokemuksista, siis siitä että poikaystävä on valkoinen eikä esimerkiksi jaa Starrin historiaa jengipomon tyttärenä ns. ghettossa, hän ei kykene ymmärtämään Starria. Ongelma on kriitikoiden mukaan se, että kirja alleviivaa erojen olemassaoloa sen sijaan, että se käsittelisi kaikkia yksinkertaisesti ihmisinä, ihonväristä tai etnisyydestä huolimatta.

Edellisen tapainen kritiikki kuitenkin missaa kirjan pointin ihan täysin; sen, että valkoisten ylivallalle ja sorrolle perustuvassa yhteiskunnassamme toisilla yksilöillä on enemmän valtaa kuin toisilla, ja jos tätä tosiasiaa eli institutionaalisen rasismin olemassaoloa ei huomaa eikä myönnä, ei mitään kehitystä voi tapahtua. Taistelu rasismia vastaan alkaa siitä, että rasismin tunnustetaan olevan todellinen asia ja ongelma, joka on tuhottava. Tämän sanoman mukaisesti Starrin ja hänen poikaystävänsä riita päättyy siihen, että poikaystävä kertoo Starrille olevansa avoin oppimaan ja valmis kuuntelemaan mitä vain; että hän haluaa ymmärtää parhaansa mukaan ja olla osa Starrin koko elämää, ei ainoastaan yhtä sen osa-aluetta. Keskustelu oli mielestäni kaukana vastakkainasettelusta; siinä on kyse aidosta halusta olla avoin uudelle, rankalle ja traumaattisellekin tiedolle, kehittää itseään ja oppia kyseenalaistamaan vallitsevat valtarakenteet. En siis missään tapauksessa sanoisi, että The Hate U Give rakentuu vastakkainasettelun varaan; sen sijaan se on vain harvinaisen rehellinen ja siloittelematon tarina yhteiskunnasta, jossa elämme, ja valinnoista, joita teemme.

Luin kirjan alkuperäiskielellä, ja englanniksi teksti on AAVElla runsaasti maustettua puhekieltä. Tämä on tietty kontekstin kannalta itsestäänselvyys, eikä vaikeuttanut teoksen lukemista eikä varsinkaan siitä nauttimista. Olen myös lukenut, että kirjan suomennos on erinomainen, ja että AAVE sulautuu Kaijamari Sivillin käännöksessä sujuvasti osaksi suomen kieltä. Kannattaa siis kipaista kirjastoon lainaamaan tämä mestariteos jommallakummalla kielellä!

- Emma
F-pisteen pj ja Angie Thomaksen hillitön fani

lauantai 10. helmikuuta 2018

Sopo-kysely 2017 – ruusut ja risut

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Vuodenvaihteessa päättyneeseen sopo-kyselyyn tuli 7 vastausta. Jokainen vastaus on arvokas, mutta kenties vastauksia saataisiin tänä vuonna vielä enemmän? Otamme innolla kaiken palautteen vastaan, vaikkemme välttämättä pystykään toteuttamaan kaikkia F-Pisteen toimintaa koskevia toiveita. 

Kyselyn tuloksista

Tiedottaminen

Hyvinvointikyselyssä toivottiin aiempien vuosien tapaan, että F-Piste tiedottaisi tapahtumistaan enemmän ja aiemmin. Myö englanninkielistä tiedottamista on toivottu. Tiedottamiseen onkin pyritty panostamaan etenkin viime vuoden aikana, joten on ikävää, mikäli jäsenistö tuntee, ettei tiedostus ole riittävää. Suosittelemme ehdottomasti seuraamaan mahdollisimman monia F-Pisteen kanavia, jotta tärkeä info ei mene ohitse! Kaikista tapahtumista tiedotetaan vähintään viikkoa-kahta ennen ja niistä myös muistutetaan vähintään kerran. Tapahtumia on vaihtelevasti, mutta yleensä vähintään kerran kuukaudessa. Englanniksi tiedottaminen puolestaan on osa vuoden 2018 kehittämistavoitteita.

F-Pisteen:
(ilmoitukset käyttöön, niin Facebookin algoritmit eivät syö tiedotteitamme ulottuviltasi)

Instagram-tili (@fpistery)

Sähköpostilista, johon liittymällä liityt virallisesti F-pisteen jäseneksi. Tämä ei maksa mitään. Liittyä voit täältä: https://tyyala.utu.fi/f-piste/tule-mukaan/

F-blogi http://fpisteblogi.blogspot.fi/

F-Pisteen sivut (Jotka eivät toimi kaiken informaation keskipisteenä, mutta hyödyllistä infoa F-pisteestä yleisesti sekä linkki sähköpostilistalle liittymiseen!)

Otattehan huomioon myös Facebookin ja Instagrammin algoritmit – mikäli et reagoi sivujen julkaisuihin tai valitse erikseen sivustolta ”seuraa” tms., voi olla, että nämä kanavat suodattavat F-Pisteen julkaisut feedistäsi.

Toiminta 

Vastauksista tuli esille monia hienoja toimintaehdotuksia, jotka ehdottomasti pistetään korvan taakse!  Opintopistekohtainen toiminta on puolestaan aina riippuvaista myös sukupuolentutkimuksen laitoksesta, minkä takia F-Pisteen järjestämistä opintojutuista saa noppia ainoastaan valinnaisiin teemaopintoihin tai muihin opintoihin.

Esille nousi myös kynnys F-Pisteen toimintaan osallistumiseen. Etenkin se, ettei paikalla ole tuttuja, oli ymmärrettävästi monelle ongelma. Koska me hallituksessa emme voi vaikuttaa suoraan siihen, ketkä tapahtumiin tulevat, toivomme aktiivisuutta kaikilta jäseniltä: jos haluatte jonkun tutun paikalle, niin tuokaa mukananne kaveri! Emme ole koskaan käännyttäneet ketään ovelta emmekä kyselleet jäsenyydestä, joten kaikki ovat aina lämpimästi tervetulleita. (Kunhan muistavat noudattaa F-Pisteen sääntöjä; emme hyväksy minkäänlaista vihapuhetta emmekä jaksa käyttää aikaamme feminismin puolusteluun.) Sisäpiiriläisyyydestäkään ei tarvitse murehtia: hallitus toki tekee paljon tiivistä yhteistyötä, mutta me emme linnoittaudu tapahtumissa juttelemaan keskenämme. (Päinvastoin saatamme joskus olla liiankin innoissamme uusista kasvoista – pahoittelemme tätä jo etukäteen!)

P.S Monesti kuuluu myös juttua, etteivät miehet olisi tervetulleita F-Pisteen toimintaan. Hallituksessa kukaan ei ainakaan välitä jäsentemme sukupuolesta, joten mukaan vain! Kuulisimme myös mielellämme, mistä käsitys on tullut. Jos siis olet kokenut syrjintää tai miesvihamielisyyttä, laita viestiä hallituksen säpöön tai vaikka anonyymisti blogiin – perehdymme asiaan ja pyrimme varmistamaan, ettei vastaavaa käy uudestaan.

Muut tahot 

Sukupuolentutkimuksen laitos sai paljon kiitosta ja jonkin verran kehitysehdotuksia. Kerromme saamamme palautteen eteenpäin! Myös YTHS:n toimintaan on oltu tyytyväisiä. TYYn toiminta puolestaan ei kerännyt kiitosta, mutta eipä sitä erityisemmin kritisoitukaan. 

Kiitos vielä kerran kaikille vastanneille! Muistattehan, että parhaiten F-Pisteen toimintaan pystyy vaikuttamaan liittymällä hallitukseen tai käymällä tapahtumissa. Useimmat F-Pisteen tapahtumista järjestetään kysynnän ja kiinnostuksen sekä hallituksen voimavarojen mukaan. Mitä enemmän tapahtumissa on siis kävijöitä ja hallituksessa aktiivisia jäseniä, sitä enemmän voimme järjestää toimintaa!

Terkuin,
Pipsa Raglitius
vuoden 2017 sopovastaava

P.P.S Leffaliput on arvottu ja voittajiin ollaan tämän viikon aikana yhteydessä. Palkinnon toimittamistavasta sovitaan voittajien kanssa. 
 

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Tervetuloa F-blogin vuoteen 2018!



Tervehdys ja tervetuloa F-blogin pariin vuonna 2018!


F-pisteen vuosi puolestaan on jo täydessä vauhdissa. Hyvinvointikyselyn läpikäyminen ja uuden hallituksen perehdytysilta ovat olleet alkuvuoden perinteisiä puuhia ja niillä tämäkin vuosi on laitettu käyntiin. Työelämäilta toteutettiin kuluneella viikolla, sukupuolentutkimuksen graduihin keskittyneen lukupiirin ensimmäinen tapaaminen on ihan pian ja torstaina 8.2. istutaan iltaa kera ruuan, juoman ja ihanien ihmisten Mimesiksellä/Keltsillä (Linkki Facebook-tapahtumaan: F-pisteen illanistujaiset)


Kuluneella viikolla F-piste järjesti Sukupuolentutkimus työelämässä -illan, jonka lämminhenkisyys valtasi luut ja ytimet. Itse tulen ainakin palaamaan noihin keskusteluihin vielä monesti. Puhumassa olivat Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen tohtorikoulutettava Kaisa Aho, Åbo Akademin yliopisto-opettaja Katariina Kyrölä sekä Tulva-lehden toimituspäällikkö, kouluttaja ja journalisti Erika-Evely Ee Eisen.
 Yksi vahvasti välittyneistä viesteistä oli, että humanistin itselleenkin välillä omaksumat ”Eihän tästä mihinkään työllisty” -”vitsit” on kuopattava viimeistään nyt, eikä omaa osaamistaan saa ikinä alkaa vähättelemään etenkään keidenkään muiden ehdoilla. Humanistiset tieteet ovat tärkeä osa tieteen tekemistä. Tieteiden toisiinsa vertailu ei ole kenellekään hedelmällistä, ja meidän jos keiden yliopisto-opiskelijoina tulisi ymmärtää tieteen tekemisen kokonaisvaltainen merkitys yhteiskunnassa. Sukupuolentutkimuksen oppiaine Turun yliopistossa on jopa poikkeuksellisesti sijoitettu humanistiseen tiedekuntaan, mutta se kerää yhteen niin laaja-alaisesti ihmisiä taustoineen, ettei todellakaan ole varaa alkaa osoittelemaan ketään.
 Toinen itseeni vaikuttanut viesti välittyi puolestaan seuraavasti: kun opiskelee, kun pohtii työelämää ja, kun täyttää lukuisia ja lukuisia työhakemuksia ja saattaa saada hylkääviä päätöksiä kerta toisensa jälkeen, on muistettava, että oma ihmisarvo ei riipu niistä ja osaamista löytyy. Oma työmukavuus ei myöskään ole mitään, mitä pitäisi vähätellä vain, koska "on oltava kiitollinen, että on töitä". Kun pettymyksiä mahdollisesti tulee, on muistettava lempeys ja armollisuus itseään kohtaan.

*
Sain tosiaan itse kunnian jatkaa blogivastaavan roolissa vuoden 2018 hallituksessa ja odotan, että pääsen jälleen lukemaan monenlaisia pohdintoja sukupuolentutkimuksen ympäriltä blogistamme. Olen siis Heini ja hoidan blogivastaavuden lisäksi tiedottajan ja sihteerin pestejä vuoden 2018 hallituksessa F-pisteellä.  F-hallitus esittäytyy parhaillaan F-pisteen Instagram-tilillä, jonka seuraamista suosittelen, mikäli kiinnostaa saada enemmän reaaliaikaista päivittelyä, mitä puuhaillaan! Löydät meidät @fpistery -nimimerkin alta. Kannustan lämpimästi myös liittymään F-pisteen Facebook-ryhmää, josta saat ilmoituksen kaikista tiedotteista ja tapahtumista.

Osoitteeseen f-hallitus@lists.utu.fi otan mielelläni vastaan myös sinun tekstisi! Akateemiset kriteerit täyttävistä kahdesta tekstistä saa yhden (1) opintopisteen; tällainen suoritus ei kuitenkaan ole pakollinen. Tarkempia ohjeita blogissamme julkaisuun ja mahdollisia opintopistesuorituksia koskevat kriteerit löydät Kirjoittajille-osiosta.

Hyvää vuotta 2018 siis vielä, ja lämpimästi tervetuloa taas F-blogin pariin!


Heini Salo
F-pisteen blogivastaava

perjantai 22. joulukuuta 2017

F-pisteen puheenjohtajan loppuvuoden terveiset

Hei ystävät,

Vuosi 2017 lähestyy loppuaan, ja F-pisteen on aika jäädä hetkeksi joulutauolle. Käytän kuitenkin vuoden viimeisen blogivuoron kiittääkseni teitä kuluneesta vuodesta. Kiitos ihanille hallitustovereilleni, jotka ahkeruudellaan ja loputtomalla luovuudellaan tekevät F-pisteen arjesta mahdollista, sekä kiitos teille loistaville jäsenille, jotka osallistutte toimintaamme; seuraatte sähköpostilistaamme, luette ja kirjoitatte blogiin, tulette seuraksemme elokuviin ja taidenäyttelyihin, luette lukupiirimme valitsemia kirjoja ja keskustelette niistä kanssamme, ja päihitätte meidät lautapeleissä. Ilman teitä F-pisteen pyörittämisessä ei olisi järkeä. On hienoa, että voimme tarjota tukea toisillemme yliopistossa, opintojen haasteissa ja sukupuolentutkimuksen kysymyksissä. 

Ensi vuoden alusta F-pisteessä aloittaa uusi hallitus, joskin minulla on kunnia jatkaa F-pisteen puheenjohtajana toisen kauden verran. Nyt, kun olen jo hieman ehtinyt tottua puheenjohtajan pestiin, toivon, että ensi vuodesta tulee vielä edeltäjäänsäkin parempi. Jotain olemme jo hallituksen kanssa vuoden alkuun suunnitelleet: tammikuussa odotettavissa on uusien ilta, opintopisteitä kartuttavan lukupiirin kokoontuminen ja sukupuolentutkimus työelämässä -paneeli-iltama. Toivottavasti näemme niissä! Tapahtumien päivämäärät lähetetään sähköpostilistalle ja julkaistaan Facebook-sivullamme ja Instagramissa heti, kun palaamme yliopistolle, mutta sen verran voimme jo paljastaa, että 23.1. kannattaa varata kalenterista työelämäpaneelia varten. :)

Muistuttaisin vielä, että hallituksemme on aina avoin uusille tekijöille ja suunnittelijoille. Haluamme F-hallituksen kanssa tarjota parasta mahdollista opastusta sukupuolentutkimuksen opiskelijoille, ja onnistumme siinä ainoastaan siten, että kuuntelemme teitä jäseniä. Meille saa lähettää aina sähköpostia osoitteeseen f-hallitus@lists.utu.fi, ja tällä hetkellä on lisäksi käynnissä hyvinvointikysely, jonka pohjalta rakennamme entistä parempaa F-pistettä. Kyselyyn pääset tästä: https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSe5pqDdtEer2Bta9xL4KFIaIe7FCBETFlztwPwNCx35iik9JA/viewform , ja kaikkia vastauksia tarkastellaan anonyymeinä. Jättämällä sähköpostiosoitteen osallistut kuitenkin arvontaan, jossa on jaossa kaksi kahden leffalipun sarjaa. Odotamme innokkaasti palautettanne!

Valoisaa vuoden loppua!

-Emma