torstai 2. marraskuuta 2017

Edarivaalit for dummies

Jos olet kartalla, tämä on tuttua. Äänestys ke 8.11.17 klo 16.00 asti https://vaalit.utu.fi utu-tunnuksilla!
Huom. kirjauduttua aikaa äänestää on 5min, eli kannattaa olla tyyppi valmiina ja rauhallinen paikka ja aika. Mutta jos tiedät jo, ketä äänestät ja muistat utu-tunnuksesi, aikaa menee se pari minuuttia. Ei tekosyitä!



Miksi kannattaa äänestää? Saat humanistin äänen kuuluviin. Humanistisella tiedekunnalla oli vuonna 2015 kolmanneksi huonoin äänestysprosentti, vaikka humanistisen tiedekunnan opiskelijat ovat kolmasosa koko TYYhyn kuuluvista opiskelijoista.

Mistä asioista välität? TYYn automaatiojäsenyys? Tylkkäri? Turun ylioppilasteatteri? Että ainejärjestösi saa koulutusta ja rahoitusta? Äänestämällä voit vaikuttaa!

Opiskelijakulttuurinsuojelijat: https://www.facebook.com/Opiskelijakulttuurinsuojelijat-133106640681089/  Kaikki lupauksen antaneet ehdokkaat: http://tinyurl.com/kulttuurisuojelijat 

Eri ehdokkaat ja vaalilistat ajattelevat opiskelijakulttuurista eri tavoin ja haluavat myöskin tukea sitä eri tavoin. Ota selvää!

Mitä TYY tekee? TYYn esittely (pituus 4:31min): https://youtu.be/N_Oq-W399bQ




Tylkkärissä 7/2017 kyseltiin vaaliliitoilta näkemyksiä opiskelijapolitiikasta (s.18-20). Ehdokaslista s. 26-27. Näköislehti: http://www.lehtiluukku.fi/pub?id=163276

FAQ: https://www.tyy.fi/fi/ylioppilaskunta/edustajistovaalit-2017/usein-kysyttyja-kysymyksia
TYYn vaalien etusivu: https://www.tyy.fi/fi/ylioppilaskunta/edustajistovaalit-2017




Ehdokkaat voivat muodostaa vaaliliiton. Kun äänestät tyyppiä x, menee äänesi siis vaaliliitolle. Ja ”jokaiselta listalta tulee valittua niin monta ehdokasta kuin on listan suhteellinen osuus äänistä” (wikipedia viitteenä omg). Vaaliliitot voivat muodostaa vaalirenkaan. Esimerkiksi vaalilistat Humanistilista, Hybridiaani ja Eduxi muodostavat Humanoidi-vaalirenkaan.

Eli vaikka haluaisit äänestää kaveria, katso millä listalla/renkaassa hän pyörii ja ajaako se juuri sinulle tärkeitä asioita!





Seuraavassa F-listalaisia edustajistovaaliehdokkaita:

7 Roosa Laaksonen (Vihreä lista)
Määrittelen itseni valtio-opin gradufundeeraajaksi, jonka mielestä TYY on päätöksineen osa Turun opiskelijakaupunkibrändiä ja Tylkkäri printtilehtenä passeli. Aiemmin jo seitsemännelle vuodelle ennättäneellä akateemisella urallani olen ennättänyt hakea opintotoimistosta venäjän kielen kandidaatin paperit sekä kehittyä vuoden verran Norssissa aineenopettajadrillissä sekä toisen vuoden Espanjassa erasmusopiskelijana. TYYssä olen aiemmin ollut Vihreän listan taustatoimija, TYYn kirjaston puolustaja ja satunnainen edarivierailija sekä pinssinpainokoneen lainaaja. Viimeksi mainittua käytin koordinoidessani pari ihmisoikeusfestivaalia, joissa molemmissa yhteiskunnallinen ylioppilaskunta oli mukana. Toinen festivaaleista keskittyi Venäjän sateenkaarikansan ahdinkoon vuonna 2013 ja toinen kulki nimellä Turku Pride 2014. Tuen Listan vaaliteemoja (1. saavutettava opiskelijakulttuuri kuuluu kaikille; 2. kunnianhimoiset ympäristötavoitteet; 3. yhteiskunnallinen ylioppilaskunta) ja yleistä keskustelua psykofyysisestä terveydestä, me-hengestä ja tarpeesta kuulua johonkin.

25 Jukka Väisänen (Vihreä lista)
Olen pitkän linjan kasvatus- ja yhteiskuntatieteilijä, joka viime aikoina on ollut vahvasti luomassa TYYn saavutettavuussiivessä TYYn uusien kavereiden ja TYYn kypsien opiskelijoiden toimintaa. Edustajistossa haluan vaikuttaa TYYn kautta esimerkiksi siihen, että Macciavelli ja kurssikirjasto olisivat auki lauantaisin, yliopistolla olisi yleisiä, ei-ainejärjestösidonnaisia lepo- ja taukohuoneita ja siihen, että avoimen yliopiston opinnot olisivat maksuttomia perustutkinto-opiskelijoille. Olen muunsukupuolinen monivammainen feministi ja Spektri ry:n puheenjohtaja.





TL;DR
ÄÄNESTÄ







T: Tiia
F-Pisteen kopo


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Transkorva



Tuntuuko usein siltä, että musiikkikappaleissa lauletaan aina vain kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän äänellä? Missä ovat transaiheet? Kaipaatko tähän muutosta? Mikäli vastasit kyllä, ota transkorva käyttöön kuunnellessasi musiikkia!

Transkorva on musiikin transtutkimukseen liittyvä metodi. Kun musiikkia kuunnellaan transkorvan lävitse, sitä kuunnellaan transihmisten todellisuuden, kokemusten, historian, tunteiden, kehojen ja elämän kannalta. Musiikin ei tarvitse spesifisti liittyä transaiheisiin, sillä kaikki musiikki on mahdollista transittaa, eli kuunnella ja tulkita kertovan transaiheista1.
Seuraavaksi otan esimerkin, miten transkorvalla on mahdollista transittaa musiikkia. Esimerkkikappaleenani toimii Justin Bieberin Boyfriend (2012, The Island Def Jam Music Group)2. Kappaleessa kertoja laulaa kohteelleen siitä, mitä kaikkea hän tekisi ja olisi, jos vain olisi kohteen poikaystävä. Kertoja mainitsee esimerkiksi, että ei ikinä jättäisi kohdettaan: hän olisi herrasmies, hän voisi olla mitä vain kohde haluaa, hän vain haluaa rakastaa kohdettaan. Ilman transkorvaa kappaleen voisi tulkita cisnormatiivisesti siten, että cismies (tai -poika) laulaa ihastukselleen, jonka sukupuoli on nainen. Transkorva tuo tämän tulkinnan vierelle useita muita mahdollisuuksia. Kappaletta voisi tulkita esimerkiksi niin, että laulaja voi olla vaikkapa transmies, genderqueer, maskuliininen nainen tai genderfluid. Myöskään kohde, girlfriend, ei transkorvan läpi kuunneltuna ole välttämättä cisnainen, hän voi ihan yhtä hyvin olla transnainen, genderqueer, genderfluid, demigender… you name it. Näin ollen kappaletta transittaessa kappaleen kertoja ja kohde on varsin monitulkintainen, eikä cisoletus ole enää ainoa mahdollinen tapa tulkita sitä, kuka kappaletta laulaa ja kenelle.

 Vaikka musiikkia on mahdollista kuunnella transkorvan lävitse ja kyseenalaistaa cisoletuksia, se ei tarkoita ja poissulje sitä, etteikö musiikki voisi ja etteikö sen pitäisi kertoa lähtökohtaisesti transaiheista. Populaarimusiikin kentältä löytyy useita transmuusikoita, jotka ovat tehneet juuri transaiheisia kappaleita, esimerkiksi yhdysvaltalainen punkrockmuusikko Laura Jane Grace ja tubettaja/muusikko Skylar Kergil. Eritysesti transaiheisille kappaleille on lienee kysyntää maailmassa, joka on toistaiseksi varsin cisnormatiivinen.

Anniina Kauppinen
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------1 Lähteenä transkorvan käsitteen määrittelyyn käytin Susanna Välimäen teosta Muutoksen musiikki. Pervoja ja ekologisia utopioita audiovisuaalisessa kulttuurissa (2015, Tampere University Press), 21 – 24.
2 Justin Bieber – Boyfriend (Audio) (2012, The Island Def Jam Music Group) https://www.youtube.com/watch?v=xYoxBQ03wUQ

maanantai 18. syyskuuta 2017

Toiset parhaaseen katseluaikaan



Lähdin käymään vanhempieni luona ja törmäsin siihen, että on olohuone, on televisio ja televisiosta katsotaan ohjelmia, kun ne televisiosta esitetään. Lauantai-illan ”prime time” voisi tarjota taas olohuoneen valloittavan hetken, joka yhdistäisi sukupolvet ja eri puolueiden kannattajat eri puolilla Suomea. Samalla hirvitti, mitä siitä tulisi. Olisin voinut varmasti sivuuttaa kysymykset siitä, haluaisinko miljonääriksi, ja, mikä ei kuulu joukkoon liittyen viimeisimpiin uutisointeihin. Silti katsoin kyseiset ohjelmat: Haluatko miljonääriksi? ja Uutisvuoto. 


”Hurri” ja ”ryssä”; siellä ne yhä olivat sanoina, heittoina, huolettomina ja näköjään varsin vaarallisen viattomina. 


Vaan missä lienee samoin ivaileva ja negatiivinen klangi ”jenkit” heitosta?  Mikseivät ”uusnatsit” kuulu tällaiseen yleiseen läpänheittoon sitten kuitenkaan, tai miksi heistä puhutaan kuin he olisivat pyrkimässä eduskuntaan (äänestettiin heitä sinne tai ei)? Heitä ei ole suljettu samoin yhteisön ulkopuolelle tällaisina heittoina, sillä heidän ajatellaan kuuluvan ilmeisesti ”meihin”. ”Meihin”, jotka yhdessä katsomme parhaaseen katseluaikaan, yhdessä nauramme korvanappiin sanelluille heitoille. Miten hauskaa olikaan keksiä taannoin virolaisten ”porot” -termille joukkovoimautumisen hengessä vastinetta valtakunnan median toimesta, ja sitten pyydellä anteeksi, että ei me tarkoitettukaan. 


On kuitenkin ilmeisen okei Jaajo Linnonmaalta heittää, että kilpailija ”ryssi” jonkun täysin kilpailuun liittymättömän asian. Uutisvuodossa puolestaan haettiin eroa kuvien välille, joita kuvailtiin sanoin ”peli, vati, marzi ja hurri”. Lopuksi, tehtävän ratkettua, vielä viimeisen selvennettiin tarkoittavan suomenruotsalaista, sekin ilmeisesti puolivitsikkäästi. 


”Ne” eivät ole ”me”. ”Ne” eivät ole ”meidän” tv-lähetystemme äärellä, ja vaikka ovatkin, niin ei siinä mitään, koska hei, huumorillahan tässä vaan. Huumorilla toiseutetaan samalla kaavalla ajasta toiseen; ”toinen” on parka, hassu, säälittävä, side-kick, tai vastaava "välttämätön" jonka näennäinen sisällyttäminen samaistuttavaan yhteisöön ylipäätään tuntuu helpottavalta oikeutukselta sanoa mitään – tai nauraa. Sitä ei tarvitse kyseenalaistaa, sillä olihan siellä sentään mukana ”vähemmistöjä” tai muutoin ”toisiksi” luokiteltuja hahmoja. Ja: "tuollaisiahan ne ovat" -stereotypiat tuntuvat viimeistään helpottavan oloa, ja niille osaksi luultavasti onkin naurettu, että ompas hassua ja osuvaa.


Näissä ohjelmissa esitetyt toiseudet puolestaan näyttäytyvät ”viattomina”, sillä ne näyttäytyvät osaltaan niin pitkälle ns. ”arkikielisinä”, jollain lailla yleisesti ymmärrettyinä ilmaisuina. Ivallisuus ja naurettavuus on sisäänrakennettua ja valta jakautuu selkeästi epäsuhteessa moneen muuhun "arkikieliseen heittoon". Parhaaseen katseluaikaan etenkin miljonääriä haetaan todella laajan katselijakunnan edessä; myös lapsien ja nuorten.


Todellakin on paljon ahdistavaa, ikävää ja kauheaa. Todella järkyttävää tässä hetkessä, nyt, täällä, tässä, muualla, siinä, silloin, tuolloin ja tuossa. Siksikin on kauheaa myös se, etteivät tällaiset ilmaisut ole tämän kauempana. Ja joku sanoisi, että todellakin; "voisi olla kyse paljon pahemmastakin", mutta eikö silloin nimenomaan pitäisi olla itsestäänselvää, ettei tällaisia "lievempiä" ilmaisuja toistettaisi edes mahdollisesti vahingossa.

 En tiedä, mitä odotin ”parhaalta katseluajalta”, mutta kai se tehtävänsä teki, sillä tosiaan, niskakarvani nousivat pystyyn. Ei tosin visailuohjelmien tarjoamien pulmien ratkomisesta tai jännityksen myötäelämisestä. Kenties olin naiivi tai jotenkin ylioptimistinen. Kenties tämä oli ihan peruskauraa muille kuin Uutisvuodon tuotannolle ja Jaajo Linnonmaalle, joka mahdollisesti puhui todella ohi suunsa ja katuu sitä syvästi jo.


Ilmaisut tunnetusti toistavat itseään. Tiedostan, että tulin niitä toistaneeksi myös tässä tekstissä. Kieli näkyy, kuuluu, tuntuu. Olkoon suunta kuitenkin kohti parempaa. 

Että Suomi 100 ja niin edelleen. 



P.S. Lohduttaa ehkä vähän, ettei Word tunnistanut noita sanoja. Vain vähän.  


- Heini Salo

tiistai 12. syyskuuta 2017

F-pisteen syksy

Uusi akateeminen vuosi on vierähtänyt käyntiin, ja sen myötä myös F-pisteen toiminta. Palasimme edellisellä viikolla kesälomalta, ja meillä on vaikka mitä suunnitelmia tulevalle syksylle; lukupiiri, alumni-ilta, kulttuuriretkiä ja kiireetöntä yhdessä oloa - unohtamatta tietenkään jatkuvaa vallitsevien epätasa-arvoisten rakenteiden kyseenalaistamista ja yhteiskunnallisen sorron murskaamista. :)


Tiistaina 5.9. osallistuimme Tyyn avajaiskarnevaaleille, jossa jaoimme esitteitä ja karkkia, ja kerroimme kiinnostuneille F-pisteen toiminnasta. Kiitos kaikille, jotka pysähtyivät juttelemaan, toivottavasti näemme teidät pian F-pisteen tapahtumissa!

Joidenkin tulevien tapahtumien päivämääriä voi jo merkata kalenteriin. Monivuotisen perinteen mukaisesta F-piste on mukana Taite-kastajaisissa muiden taiteentutkimuksen ainejärjestöjen kanssa. Tänä vuonna kastajaiset järjestetään torstaina 28.9. klo 18. Odotamme innolla kaikkien uusien opiskelijoiden tapaamista.

Niin uudet kuin vanhatkin jäsenet ovat tervetulleita uusien iltaan tiistaina 3.10 klo 18. Uusien ilta pidetään näillä näkymin Mimesiksessä/Keltsillä. Tarjolla on paitsi feminististä seuraa ja keskustelua, myös syötävää ja juotavaa. Lisää infoa saapuu lähiaikoina sähköpostilistalle.

Muistutuksena vielä, että F-pisteen hallitukselle saa aina laittaa viestiä ja kysymyksiä niin F-pisteestä, sen toiminnasta kuin sukupuolentutkimuksesta ja sen opiskelusta yleensäkin. Sukupuolentutkimuksella ei ole tänä vuonna omia tutoreita, joten F-piste hoitaa tutorien velvollisuuksia parhaansa mukaan. Jos kaipaatte neuvoja tai tukea, kääntykää nopeasti F-hallituksen puoleen. Sähköpostia meille voi laittaa osoitteeseen f-hallitus@lists.utu.fi, ja jokaisen hallituksen jäsenen oma sähköpostiosoite löytyy F-pisteen nettisivuilta.

Ihanaa syksyä kaikille, ja nähdään pian F-pisteessä!


-Emma Rantatalo
F-pisteen pj​



maanantai 24. huhtikuuta 2017

Q – teatteri: Prinsessa Hamlet


(Kuva Q-teatterin Prinsessa Hamlet esitteestä)

Miten meitä pidetään reunalla? Odotamme hyppyä tyhjyyteen; sitä henkeäsalpaavaa hetkeä, johon suhtaudumme aina yhtä suuren ambivalenssin kytiessä mielessämme. Onko tämä se hetki, kun en enää pelkää, tai se hetki, kun jätän vanhan ja postmodernin kaakeliarkkitehtonisuudessaan valuneen julkisivuni taakseni? Ainoa keino, joka saa minut odottamaan tulevaa, ainoa keino, joka saa minut uskoutumaan tai ainoa keino tuntea jotain ja tulla ymmärretyksi. Vai odottaako suurin osa kuitenkin ennemmin sillä kuuluisalla nautinnon ja ekstaasin täyttymyksen kynnyksellä, kuten kysymys reunasta saattaisi myös avautua? Turvallinen vaarantunne, ja silti epäilyttää.
 
"Ne Prinsessat muistetaan
jotka tappavat itsensä,
jotka lähtevät ajoissa,
näyttävästi,
isolla liekillä. -- " 
  
Ristiriidat ovat myös osa odotusta, kun feministinä tahdon tietää, miten kyseenalaistettu voi olla prinsessa kiiltävine kruunuineen, muhkeine mekkoineen ja kyltymättömine mielineen. Pitäisikö Hamletin sukupuolen näennäisen muuttamisen taata jotain uutta? Elina Leeven näyttelemä Horatia viittaa alussa siihen, että tapahtumat tulisivat menemään kenties juuri niin kuin odotamme, mitä tiedämme prinssi Hamletin tarinasta. Mitä minä täällä sitten istun? 

En ollut kovin läheisesti paneutunut Hamletiin, niin sanotusti alkeet olivat hallussa, mutta ehkä siksikin kiinnostuin Linda Wallgrenin ohjauksen ja E.L. Karhun tekstin muotouttamasta tarinasta Q-teatterin lavalla. Klassikoihin ”puuttuminen” tai mahdollinen versiointi on aina jossain määrin kiihdyttävää, pelottavaa ja jännittävää, tiesi klassikosta mitään tai ei. Tunnistan Hamletin ja ”suuruuden hulluuden” ympärillä liikkuvat teemat. Tunnistan arvet, joista Lotta Kaihuan Hamlet saattaisi avautua hauraana, mutta osansa vaativana luotetuimmalleen Horatialle millä hetkellä hyvänsä. Tunnistan reunan, joka nyky-yhteiskunnassa huutaa selviytymistarinoita sekä uhrauksin saavutettua yhteiskunnallista asemaa. On roihuttava kylmien, teollisten sytytysnesteiden voimalla.

Sukupuoleen kuitenkin palaan jatkuvasti pohdinnoissani, sillä siinä missä henkilöhahmot ovat näennäisessä vakaudessaankin tuskin muuta kuin tunteidensa ristiaallokossa riepoteltuja kuolevaisia, kiinnitän huomioni yhä uudelleen sukupuolen merkitykseen ja tuottamiseen. Prinsessa, ei prinssi, Hamlet. Näytelmä tuntuu jumiutuvan osaksi kielellisesti tuotettuihin sukupuolituksiin, joista itse en pääse yli. Miksi on Horatia, miksi on Ofelio (Eero Ritala)? Eivätkö nämä nimien päätteiden muutokset viittaa kielen tuottamaan ja toistamaan binääriseen sukupuolittuneisuuteen nykyhetkessä: miten ne tällöin mahdollisesti kyseenalaistavat tai muuttavat mitään? Kuten Leea Kleemolan näyttelemä kuningatar Gertrud lausahtaa on näytelmältä vaadittava jotain uudelleentulkintaa, muutosta, jotta se yhtäältä ansaitsisi legitimiteettinsä. 

Prinsessalle oletettu tiara kuitenkin loistaa poissaolollaan onnistuneesti. 

On huomattava, että nämä ovat edelleen oletuksia, jotka itsekin luon: hahmojen sukupuolet häipyvät ilmeisen tarkoituksellisesti, ja koen myös itse, etten jaksa raahata niitä enää mukanani, paitsi kenties maapallon ulkopuolelle suuntautuvan enon (Hannu Kivioja) Prinsessa Hamlet saattaisi toisaalta olla aivan hyvin mitä sukupuolta tahansa, sillä sanat erillisinä ilmaisuina saavat kulttuuriset tulkintansa, yhdessä toki oman mielleyhtymänsä myös. 

Mutta ennemmin kyse on roolihahmojen heijastumista vasten lukuisia peilejä diskopallojen välkkeessä. Tällaiset roolihahmot tuntuvat kääriytyvän itseensä ja omahyväiseen olemassaoloonsa, joiden kanssa ei tarvitse tulla toimeen. Rakkaus irvistää kuvajaisista takaisin epätoivona ja karkaavina hymyinä. 

Hamlet ei kuitenkaan tapaa sattumalta Englannin Ruusua, Norma Jean Bakeria ja Elton Johnia. Prinsessa ei ole prinssi, tai kukaan muukaan. Prinsessat, jotka tapaturmaisessa lopussaan ja intensiivisessä elämässään ovat käyneet yhteiskunnan silloisilla reunoilla palaten sen mielettömyyteen. Niitä lokeroita ja niiden reunoja eivät tehneet he. Oli tunnetusti tehtävä omat säännöt. Kaikessa ristiriitaisuudessaankin he tulevat rakastetuiksi yhä uudelleen, tai jatkuvasti, vaikka ani harva heidät tunsi. Jättivätkö he taakseen vanhan ja virttyneen yhteiskunnan; selviämättömän ja hyväksikäyttävän? Räjähtää ennen kuin muistamme. Sitten kerromme vahvasta naisesta, joka on kenties yhtä iso vale, kuin se, että he elävät muistojemme myötä. He elävät kuollakseen noissa muistoissa yhä uudestaan ja uudestaan. Täsmennyksenä; naisen tulisi voida olla muutakin kuin vahva tullakseen muistetuksi, sitä toisaalta myöskään pois sulkematta. Näytelmässä ironisuudessaankin tulkittu Elton Johnin Candle in the Wind (Goodbye England’s Rose) on vielä yksi viittaus siihen mitä tuleman pitää – tai siihen, mitä pitää muuttaa.  

”And it seems to me you lived your life
Like a candle in the wind
Never fading with the sunset
When the rain set in
And your footsteps will always fall here
Along England’s greenest hills
Your candle burned out long before
Your legend ever will”



-Heini Salo

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Turun ylioppilasteatteri: Messias


 (Kuva Messias-näytelmän käsiohjelman kannesta)

Näin pääsiäissunnuntaina lienee hyvä hetki kirjoittaa F-pisteen viimeisimmästä kulttuuriretkestä. Tiistaina 4.4. suuntasimme joukolla katsomaan Turun ylioppilasteatterin Messias-näytelmää, Jenni Korpelan ohjaamaa ”modernia, tragikoomista ja queeria evankeliumia”. Ohjaaja kirjoittaa teoksesta ohjelmalehtisessä: ”Haluan leikkiä ajatuksella, että mitä jos kristinusko ei olisikaan ollut luomassa ulkopuolistavia normeja, vaan rikkomassa niitä. Mitä jos Raamatussa olisi esiintynyt vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä ja enemmän naisia? Millainen maailma olisi, jos me kaikki voisimme löytää siitä perinteestä jotain turvallista ja omaa?” Kyllä kiitos, huudan minä.

Raamattua vähänkin tunteville näytelmän juoni ei tarjoa yllätyksiä. Jeesus, ihmiskunnan vapahtaja, syntyy neitseellisen sikiämisen seurauksena nuorelle kihlaparille, osoittaa omaavansa erityisiä kykyjä, kerää ympärilleen joukon häneen uskovia ja luottavia ystäviä eli ”opetuslapsia”, ja kun aika koittaa, lähtee muuttamaan maailmaa levittämällä sanomaa lähimmäisenrakkaudesta ja hyväksynnästä. Mutta kuten kävi arvioita ja juonikuvausta etukäteen selatessa selväksi, tätä näytelmää ei luultavasti esitettäisi ala-asteen jumppasalissa pääsiäisviikolla, sillä Jeesus on oppiensa puolesta intersektionaalista feminismiä kannattava nainen, jolla on suhteita muiden naisten kanssa.

Jeesuksen sukupuoli ja seksuaalisuus ovat, kuten arvata saattaa, herättäneet Turun seudun mediassa vilkasta keskustelua pyhyydestä, sen kunnioittamisesta ja loukkaamattomuudesta. Olen sitä mieltä, että hyvän teatterin kuuluukin herättää keskustelua ja mielipiteitä, ja ehdottomasti myös eriäviä mielipiteitä. Jos lähden teatterista ajatellen ”no jooo olihan tää ny iha ookoo ehkä joo”, on esitys epäonnistunut. Messiasta katsellessa kävin läpi sellaisen tunteiden skaalan, ettei kokemusta todellakaan voi kuvailla sanaparilla ”ihan ookoo”, ja kun esityksen jälkeen joku kysyi ”no mitä sä tykkäsit?”, piti aluksi tyytyä ainoastaan nyökkäilemään, kun en kyennyt sanallistamaan kaikkia tunteita. Messias sai minut voimaantumaan, huvittumaan, ärsyyntymään, punastumaan ja nauramaan, ja esityksen parissa vietetty puolitoistatuntinen tuntui äärimmäisen lyhyeltä.

Ja voihan hiivatti, en minä osaa vieläkään sanallistaa kaikkia näytelmän minussa herättämiä tunteita, esimerkiksi sitä puhtaan, täydellisen tyytyväisyyden määrää, jota tunsin nähdessäni kahden naishahmon suutelevan lavalla; sitä autuutta, jota tunsin katsoessani näyttämöllä positiivista esitystä kaltaisistani, minun kuvaani.

Vaikka Messiaan juonikuvaus on herättänyt kiukkua, ja vaikka näytelmän tekijätiimiä on syytetty pyhyyden ymmärtämättömyydestä, näkisin, että teos pyrkii keskittymään Uuden testamentin oppeihin lähimmäisenrakkaudesta, hyväksymisestä ja tuomitsemattomuudesta huomattavasti paremmin kuin äärimmäisen moni muu vanha ja uusi tulkinta evankeliumista. Kun näyttelijät, käsissään antirasistiset, queerfeministiset, syrjintää vastustavat kyltit, lausuivat minulle ennestään hyvin tuttuja ja ulkoa opittuja Raamattusitaatteja, he muistuttivat minua, kirkosta vuosia sitten eronnutta epäuskovaa, samalla siitä, mikä sanassa on tärkeää ja ajankohtaista. Olin vaikuttunut.


Loppua kohden olisin kuitenkin toivonut vielä jyrkempiä uudistuksia. Arvattavasti Jeesus kavalletaan pitkäperjantaina; opetuslasten usko tai anelut eivät pelasta Jeesusta ahdasmielisten ja pahansuopien maallikkojen tuomiolta, ja rangaistukseksi hänet laitetaan kärsimään ja kuolemaan ristillä. Vaikka nautin näytelmästä kovasti, herätti se myös hienoista närkästystä etenkin tietyn hahmon käsittelyssä ja kehityksessä. Juudas esitellään aluksi Jeesuksen koulutoverina; ainoana, joka uskaltaa mennä kiusatun ja kiusaajien väliin sekä laittaa pisteen Jeesukseen kohdistuvalle henkiselle ja fyysiselle väkivallalle. Tarinan edetessä Juudaasta kehittyy kuitenkin katkera, Saatanan pahan puolelle houkuttelema kavaltaja, joka ei kestä ajatusta Jeesuksesta muiden kanssa, ja pettää tämän mustasukkaisuuden puuskassa. Myöhempi katumus ei pelasta tilannetta, ja lopputulos on ankea. Juudaan luonteenmuutosta oikeudenmukaisesta kiusatun puolustajasta kavaltajaksi yritetään selittää hänen sotilaskokemuksellaan ja sodan todistamisen sekä siihen osallistumisen aiheuttamalla moraalin hämärtymisellä, mutta katsojana minun oli silti vaikea sulattaa tällaista käännöstä. Olisin kenties halunnut queer-evankeliumin loppuvan ristillä roikkumisen sijaan ylösnousemukseen ja onnistuneeseen vallankumoukseen. Antakaa minulle edes rahtunen toivoa, pyysin mielessäni.

Roolista nopeasti toiseen vaihtavat näyttelijät olivat vakuuttavia, mahtipontisia, julkeita, keimailevia, julistavia ja räjähtävän omistautuneita, ja olen kiitollinen siitä, että sain todistaa näin montaa taitavaa tekijää lavalla samaan aikaan. Lähes tyhjä näyttämö saatiin elämään jyrkillä valaistuksilla, liikkeellä ja huikealla energialla, ja teoksen äänimaisema poukkoili laidasta laitaan, pehmeästä korviavihlovaan. Puvustuksessa ei säästelty nahkassa tai kimalteessa, ja esityksen loputtua olisin tahtonut täyttää kylpyammeen glitterillä ja lojua siellä seuraavan päivän.



Vahva suositus. Kipaiskaa teatteriin kuulemaan Messiaan sanomaa!



-Emma
F-pisteen puheenjohtaja, joka haluaisi käydä katsomassa queeriä teatteria joka viikko