lauantai 31. maaliskuuta 2012

Naiskaupan ja prostituution kiemuraiset tiet


Osallistuin 15.3.2012 Eduskunnan naisverkoston, Kansallisen ihmiskaupparaportoijan, NYTKIS ry:n ja TANEn järjestämään How to Prevent and Combat Sex Trade in Finland – In the Light of Practical Experiences from Other European Countries- seminaariin, joka käsitteli prostituutioon liittyvää ihmiskauppaa Suomen, sen naapurimaiden ja Euroopan tasolla. Seminaarin tarkoituksena oli selvittää, miten muiden maiden käytäntöjä voitaisiin hyödyntää suomalaisessa päätöksenteossa tilanteessa, jossa ihmiskauppalainsäädäntöä ollaan uusimassa. Seminaarissa oli useita kansainvälisiä puhujia, kuten Pierrette Pape European Women’s Lobbysta, EU:n ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaattori Myria Vassiliadou, Ruotsin kansallinen ihmiskaupparaportoija, rikostarkastaja Kajsa Wahlberg sekä useita kansallisia puhujia, muun muassa professori Johanna Niemi Helsingin yliopistosta, Jaana Kauppinen Pro-tukipisteestä, Sirkka-Liisa Anttila NYTKIS ry:stä, Tarja Filatov ja Eva Biaudet.

Virittäytyäkseni seminaarin teemaan, päätin seminaaria edeltävänä päivänä katsoa ystäväni suosituksesta Yle FST5:ltä alun perin tulleen dokumentin Naiskaupan tiet, joka käsittelee pääosin Itä-Euroopan maiden naiskauppaa ja sen uhreja. Dokumentissa haastatellaan entisiä naiskaupan uhreja, jotka ovat kotoisin entisistä Neuvostoliiton maista, maista, jotka ovat hyvin köyhiä ja joissa nuorten naisten tulevaisuudenkuva on pirstaleinen ja täynnä epävarmuutta ja työllistymismahdollisuudet ovat heikot. Näiden maiden naiset ovat niin sanotusti helppoja uhreja naiskauppiaille ja parittajille, sillä heidät on helppo huijata houkuttelevan, tekaistun työtarjouksen avulla ulkomaille, pois köyhyydestä ja epävarmuudesta. Ulkomailla naisille kuitenkin paljastuu tarjotun työn oikea luonne: heidät on myyty vieraaseen maahan prostituoiduiksi vasten heidän omaa tahtoaan, eikä pakotietä ole.

Sekä dokumentti, että seminaari potkivat minut tajuamaan entistä paremmin sen tosiasian, että prostituutio ja ihmiskauppa ovat hyvin monimuotoisia ja monimutkaisia asioita käsitellä. Hyvänä esimerkkinä voisi pitää prostituutiota rajoittavia ja kriminalisoivia lakeja: vaikka näillä saataisiin näkyvä ja tiedettävissä oleva prostituutio vähenemään joissain maissa, kuten vaikkapa Ruotsissa on tapahtunut, on hyvin todennäköistä, että prostituutio ja ihmiskauppa vain siirtyvät tällöin näistä maista toisiin. Toinen ongelma, joka tuli esille Pro-tukipisteen edustajan Jaana Kauppisen puheenvuorossa, on se, että rajoitukset ja kriminalisointi heikentävät vapaaehtoisesti ammattiaan harjoittavien seksityöläisten turvaa ja oikeuksia ja ne painavat prostituution niin sanotusti maan alle. Samoilla linjoilla Kauppisen kanssa oli myös Pierrette Pape, jonka mielestä rajoituksilla ja toleraatiolla saatetaan oikeastaan vain tukea parittajia ja ihmiskauppiaita, koska itsenäisestä ammatinharjoituksesta tulee liian riskialtista ja avun hakemisesta vaikeampaa bisneksen siirtyessä sisätiloihin, pois kansan silmistä.

Itse en niinkään lähde ottamaan kantaa, mikä poliittinen kanta lopulta olisi paras Suomelle, saati koko Euroopalle, koska prostituutio ja ihmiskauppa ovat niin monimutkaisia prosesseja ja päätökset, joita tehdään niitä koskien, voivat vaikuttaa hyvin eri tavalla eri tilanteessa oleviin prostituoituihin. Mutta siinä olen samaa mieltä Jaana Kauppisen kanssa, että prostituoitujen ainaisella uhriuttamisella ei lopulta pitkälle pötkitä. Seminaarissakin kiinnitettiin suurimmaksi osaksi huomiota prostituoitujen uhriluonteeseen ja kuinka heitä voitaisiin auttaa, vaikka mielestäni ongelman ydin on lopulta aivan jossain muualla: prostituutiossa ja ihmiskaupassa ei ole kyse vain ostaja-myyjä-suhteesta, vaan se on kokonainen prosessi, johon kuuluvat niin ihmiskauppiaat, parittajat, asiakkaat kuin myyjätkin sekä mahdollisesti myös muita tahoja. Ja tätä prosessia pyörittää ennen kaikkea kaupallisen seksin kysyntä, jota tukevat ne asenteet, jotka ylläpitävät ajatusta miesten oikeudesta seksiin ja naisen ruumiiseen. Pierrette Papen mukaan noin 25 prosenttia miehistä ajattelee, että prostituoidun raiskaaminen on silkka mahdottomuus, koska seksi on prostituoidun työtä. Mikäli tällaiset asenteet saataisiin kitkettyä ja naisia ja naisten ruumiillista itsemääräämisoikeutta kunnioitettaisiin, ei prostituutiolle ehkä olisi kysyntää. Mutta kuten italialainen ystäväni tokaisi, tällainen tilanne jopa Euroopan mittakaavalla on täyttä utopiaa. Ehkä hän on oikeassa, mutta idealistina toivon, että vaikuttamalla yleisiin asenteisiin voisimme saada aikaan edes pientä muutosta.

Dokumentti Naiskaupan tiet katsottavissa vielä yhdeksän päivän ajan Yle Areenasta: http://areena.yle.fi/video/1331244876690

Anni Mäenpää

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Itämeri – Neulansilmin nähtynä


Minitekstiilit tekstiilitaiteen lajina Helsingin työväenopiston kiertävissä näyttelyissä vuonna 2011


Tekeillä oleva graduni käsittelee työväenopiston kursseilla valmistettuja minitekstiilejä, jotka olivat esillä Helsingissä kuudessa eri näyttelyssä. Kurssikutsussa kysyttiin: ”Mitä Itämeri sinulle merkitsee? Kenties aurinkoisia päiviä veden äärellä ja samanaikaisesti huolta meren saastumisesta?

Tutkimukseni alkuperäisaineistoa varten tein kyselylomakkeen, jonka lähetin kurssien osallistujille. Lähetettyihin kyselyihin 50% henkilöistä  vastasivat,  se  mikä minua eniten hämmästytti oli vastanneiden verrattain korkea ikä, vaikka osallistujat koostuivat hyvinkin heterogeenisestä joukosta. Vastaajien keski-ikä oli 66 vuotta, sekä kaikki kursseille osallistuneet olivat naisia.

Ensimmäisessä näyttelyssä oli 59 työtä, innostus kasvoi kuitenkin siinä määrin, että viimeisessä näyttelyssä oli 120 minitekstiiliä.

Alustavan tulkintani mukaan töistä erottui kolme eri näkökulmaa Itämeri- tilanteeseen.
Ensimmäisessä ryhmässä oli nähtävissä iloa, aurinkoa ja valkoisia purjeita. Toisen ryhmän muodostivat rauhalliset työt, jotka olivat lähinnä toteavia, kun taas kolmannessa ryhmässä ilmeni huoli Itämeren tilasta.

Oli upeaa, että n. 100 naista (joillakin oli useampi työ) innostuvat 20cmX 20cm minitekstiileistä, suunnittelivat ja toteuttivat eri tekniikoin töitään. Alustavassa luennassa näkyi riemu yhdessä tekemisestä. 

Monet naisista olivat ystävystyneet ja kuulleet muitten ajatuksia ja mielipiteitä. vastauksissa näkyi myös toisten tuen ja kannustuksen tärkeys. Laajennan kyselyäni, sillä toivon saavani nuorempien kurssilaisten mielipiteitä mukaan. Tässä ensimmäisessä kyselyssä näkyi selvästi vanhemman polven huoli Itämeren saastumisesta. He ovat elämänsä aikana nähneet tapahtumien kehitykseen.

Yllä oleva minitekstiili kertoo kahdeksan Itämeri valtion naisten kädenojennuksesta toisiaan kohti. Sana meri on kirjailtu useilla kielillä, joka on viesti kaikille jäsenvaltioille puhtaamman meren puolesta.

Berit Hasu

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Minna Canth – feminismi ennen ja nyt


Minna Canthia voidaan kutsua ensimmäiseksi suomalaiseksi feministiksi, eikä suotta. Esimerkiksi kannanotossaan ”Naiskysymyksestä vielä sananen” (Minna Canth, 1885) hän arvostelee kovin sanoin julkisesti yhteiskuntamme epäkohtia. Hän kirjoittaa miesten vetoavan Jumalan säätämään maailman järjestelmään, vaikka kyseessä on heidän omat lakinsa ja pahat tekonsa. Sen vuoksi hän arveleekin, että myös miesten sivistys saattaa olla yhtä ummehtunutta ja onttoa kuin heidän uskontonsa ja moraalinsakin. Juuri uskonnon varjolla he ovatkin selittäneet naisten orjuuden Jumalan määräämäksi, kun ”he poloiset eivät muulla tavoin enää voineet sitä puolustaa”.

Oveluutensa ja ironisen kielenkäyttönsä avulla hän antaa lukijoidensa itse ymmärtää, miten typeriä aiemmat keskustelut naisen asemasta ja oikeuksista ovat olleet. Hän kirjoittaa muun muassa, että: ”Eikö olisi parasta, että tulevana vuonna nostettaisiin kirkonkokouksessa uudelleen kysymys siitä, onko naisella sielua vai ei.” Mikäli naisen sieluttomuus saataisiin todistettua, niin ei ”sieluttomalle olennolle tarvitsisi mitään inhimillisiä oikeuksia antaakaan, eikä niitä kukaan voisi silloin enää vaatiakaan”.

Canth kehottaa naisia vapautumaan vielä niistä harvoistakin siteistä, joilla he ovat kiinni mädässä yhteiskunnassamme. Hänen mielestään naisten tulee kasvaa ja valmistua itsenäisesti tulevaan tehtäväänsä, ja kun otollinen hetki viimein koittaa, tulee naisen ”ihmiskunnan äitinä ja kasvattajana nousta valtaistuimelle ja ottaa tehokkaasti osaa lakien laadintaan, uskonnon puhdistamiseen, tieteen ja taiteen kehittämiseen sekä yhteiskunnallisen elämän uudelleen järjestämiseen”.

Yhteiskuntamme ei ole enää sama kuin 1800-luvun lopulla, mutta Canthin kaltaisia rohkeita feministejä on edelleen liian vähän. Vain harva uskaltaa julistautua feministiksi sanan negatiivisen konnotaation vuoksi, vaikka homoja ja naispappeja vastustavat fundamentalistit riehuvatkin harvasen päivä mediassa. Tänä päivänä meillä on ehkä äänioikeus, naisedustajia eduskunnassa ja muissa johtotehtävissä, mahdollisuus akateemiseen koulutukseen ja oikeus omaan omaisuuteen, mutta paljon epäkohtia on siitä huolimatta edelleen selvittämättä. Kun esimerkiksi naisen euro on vain 82 senttiä, kuten edellisessä f-pisteen blogitekstissä jo todettiin, herää kysymys muun muassa siitä, minkälaisessa asemassa sinkkunaiset ja naisparit tänä päivänä ovat. Vaikka ongelmat eivät olekaan enää samoja, tarvitaan feministejä silti yhtä lailla kuin ennenkin!

Jael Tuominen

Muistutus F-pisteen ja Muusan järjestämästä Minna Canthin päivän ohjelmasta:

F-piste juhlii kotimaisen kirjallisuuden ainejärjestön Muusan kanssa 19.3 Minna Canthin päivää. Sirkkalan aulassa neulotaan torkkupeittoa ja luetaan ääneen Minna Canthia kello 11.45-16.00. Valmis torkkupeitto lahjoitetaan Turun Tyttöjen Talolle ja kaikki ovat lämpimästi tervetulleita neulomaan, virkkaamaan tai muulla tavoin improvisoimaan tilkkuja peittoon. Puikkoja ja virkkuukoukkuja löytyy vapaaehtoisille neulojille paikan päältä (mutta myös omat voi tuoda mukana!) ja lämmikkeeksi tarjolla on myös kahvia ja teetä.

Nea Alasaari



perjantai 9. maaliskuuta 2012

Vaginoiden vallankumous



F-pisteen ensimmäinen kunnon näytön paikka koitti eilen naistenpäivänä, jota juhlistimme aamukahdeksasta myöhään yöhön. Päivään mahtui paljon tapahtumaa, niin hulvattomia hetkiä kuin vakavampaakin asiaa ja joskus näitä kahta samassa paketissa. Yhtä pääosaa näyttelivät vaginat, jotka olivat läsnä niin päivän monologeissa, naistenpäivän visuaalisessa ilmeessä kuin illan askartelukilpailussakin.

Päivän myyjäisissä kaupittelimme naisellisia leivonnaisia, nisut ja D-cupcaket menivät kuin kuumille kiville. Naisille myimme syötävää naisten euron kurssin mukaisesti parikymmentä prosenttia halvemmalla kuin miehille. Tarkoituksena oli kiinnittää huomiota sukupuolten väliseen palkkaeroon: Suomessa naisen euro on 82 senttiä. Vaikka tämä tosiasia sukupuolentutkimuksen opiskelijoille onkin itsestäänselvyys, ei se sitä kaikille ole. Esitellessäni TANE:n mainiota naisten euro pinssiä ystävilleni pitivät he sitä kylläkin tyylikkäänä, mutta ihmettelivät minkä takia siitä puuttuu palanen. Toinen heistä muisteli sitten kuulleensa naisten eurosta, mutta sanoi ettei varsinaisesti ollut ymmärtänyt mitä tällä tarkoitetaan. Käytännön demonstraatio siis oli paikallaan. Toisaalta asia ei ole aivan niin yksinkertainen ja moneen muuhunkin seikkaan olisi voinut kiinnittää huomiota. Hinnastoa ideoidessamme pohdimme mm. sitä, voimmeko pitäytyä pelkästään kategorioissa ”miehet” ja ”naiset.” Vahvistammeko liiaksi kaksijakoista sukupuolikäsitystä? Hinnastoon olisi kenties ollut perusteltua lisätä myös kategoria ”muut.”

Naistenpäivä on kuitenkin omistettu nimenomaan naisille ja naiseudelle kaikissa muodoissaan. Toinen tärkeä teemamme naistenpäivän ohjelmassa oli naisen ruumiin objektinomaiseen asemaan puuttuminen. Naistenpäivänä suuri osa estraadista varattiin kaunistelemattomille ja persoonallisille vaginoille. Päivällä vaginat saivat puhua itse itsestään sekä purkaa kiukkuaan ja suruaan vaginamonologien muodossa. Illalla taas visioitiin vaginoita askartelukilpailussa. Lopputulos oli huikea. Nämä vaginat eivät suinkaan kärsineet ”tupoista saatanan kuivaa vanua”, kuten päivän monologitilityksessä (olkatoppauksista kylläkin, mutta mitä eleganteimmalla tavalla). Mitä erilaisimmat vaginat kilpailivat leikkisästi Miss Vaginan sekä perintöpipareiden titteleistä. Voittajaksi kruunattiin arvonimen ansainnut vagina nimeltä Bloody Mary. Eikä vaginoiden juhla suinkaan vielä tähän päättynyt. Seuraavaksi illan vaginasato vallannee Sirkkalan . . .

Ella Poutiainen

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Onko feminismi kriisissä?


Tällä viikolla minua haastateltiin Ylioppilaslehteen feminismistä. Toimittaja kysyi, onko feminismi kriisissä. En itse asiassa muista, mitä vastasin... Se kai jää itsenikin nähtäväksi, kun seuraava Tylkkäri ilmestyy. Kysymys jäi kuitenkin pyörimään mieleeni.

Aloitin vuoden alussa Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen ainejärjestön F-pisteen puheenjohtajana. Muissa järjestöissä, valtuustoissa ja oppilaskunnissa monet vuodet istuneena ajattelin syksyllä tarvitsevani taukoa, mutta sitten innostuin taas. Sukupuolentutkimuksen ainejärjestö oli jäissä, feminististä toimintaa ei kampuksella ollut. Sukupuolentutkimuksen uutena pääaineopiskelijana ajattelin, että järjestö on herätettävä henkiin. Ja niin ajatteli onneksi moni muukin. Nyt meillä on kasassa kymmenen feministin ydintiimi, joiden kanssa yritetään herättää kipinä myös muissa opiskelijoissa.

Feminismi ei ole kriisissä. Se saattaa välillä väsyä, vanheta tai vaipua horrokseen, mutta jossain on aina kipinä, joka on valmiina syttymään. Tällainen roihahdus nähtiin mm. viime kesän lutkaliikkeessä, joka kokosi Suomessakin tuhansia feministejä osoittamaan mieltään.

Vaikka Naisunioni on taloudellisissa vaikeuksissa ja tasa-arvotyö tuntuu unohtuneen 80-luvulle, niin toivoa on. Pari viimeistä vuotta ovat olleet poliittisesti ja taloudellisesti rankkoja. Homojen, maahanmuuttajien, sukupuolivähemmistöjen ja kehitysvammaisten lisäksi ollaan poljettu myös naisia. Taloudellinen taantuma lisäsi tätä kehitystä entisestään. Kun kaikki menee päin persettä, on aika hylätä kauniit ajatukset tasa-arvosta ja päästää kravattikaulat pelastamaan talous, Suomi ja EU.

Vuosi 2012 voi olla muutoksen vuosi. Kaikki on mahdollista. Mutta jos nyt kuitenkin aloitetaan siitä, että F-piste on taas voimissaan. Olet erittäin tervetullut mukaan feministiseen toimintaamme, opiskelet yliopistossa tai et. Toimintamme starttaa pikkuhiljaa, mutta kansainvälisenä naistenpäivä 8.3. räjähtää!

Janica Rantanen, F-pisteen puheenjohtaja

Eläköön vaginat!


Kolme vuotta sitten olin opiskelijavaihdossa Etelä-Ruotsissa Lundin yliopistossa. Vaihtoyliopistoni sukupuolentutkimuksen opiskelijat juhlivat naistenpäivää järjestämällä Vagina Afton -tapahtuman, Vaginaillan, jossa keskeisessä osassa olivat Eve Enslerin Vaginamonologit. Ensler on koonnut monologit yli kahdensadan haastattelun perusteella ja niitä on esitetty ympäri maailmaa.

Kolme vuotta sitten saavuin Vaginailtaan epäilevin mielin. Vaihtoni oli kestänyt jo yli puoli vuotta ja osasin jo varautua ruotsalaisten kommervenkkeihin. Olin osallistunut drag king- opettajan vetämälle queer -kurssille ja juonut mensblod (kuukautisveri) nimisiä drinkkejä feministiklubilla. Tämä kaikki oli kieltämättä mahtavaa, mutta välillä tunsin suomalaisen pidättyväisen luonteenlaatuni estävän minua heittäytymästä täysin rinnoin mukaan ruotsalaiseen femakkoilotteluun.

Pelkoni oli kuitenkin turha. Monologit olivat mahtavia, jotkut surullisia, jotkut hauskoja. Yleisöä oli paikalla yli 200 henkeä, sekä naisia että miehiä. Lukijat eläytyivät teksteihin ja yleisö eli mukana. Monologit nostavat esiin jokaiselle naiselle ja miksei miehellekin tärkeitä asioita, joista ei puhuta tarpeeksi tai ainakaan tarpeeksi kovalla äänellä.


Tänä vuonna Vaginamonologit ovat osa F-pisteen naistenpäivän juhlintaa. F-piste järjestää Sirkkalassa päivätapahtuman, jossa Vaginamologeja luetaan klo 11.45-12.15 sekä 13.45-14.15. Lukijoina on niin f-pisteläisiä, sukupuolentutkimuksen laitoksen henkilökuntaa kuin ylioppilasteatterilaisiakin. Vielä on mahdollista ilmoittautua mukaan alla olevan doodlen kautta.


Monologien lisäksi F-piste järjestää naistenpäivän aikana Sirkkalassa myös muuta ohjelmaa mm. myyjäiset, joissa tarjoillaan naiseutta ylistäviä leivonnaisia sekä Naisvisan, johon oikeinvastanneiden kesken arvotaan palkintoja. Täältä voit jatkaa F-pisteen kanssa Nytkis ry:n järjestämään ”Naiset, politiikka ja media” -paneelikeskusteluun. Kokoontuminen lähtöä varten klo 17.00 Sirkkalan aulassa. Itse tilaisuus pidetään sosiaalikeskuksen auditoriossa Linnankadulla, ja paikalle saa tulla myös suoraan.

Ilta huipentuu bilettäen ainejärjestötalo Mimesiksessä klo 21 alkaen. Musiikki ja purtavat on järjestetty F-pisteen puolesta, omat pullot on sen sijaan tuotava. Illan ohjelmassa myös askartelukilpailu, jossa pääset näpertämään oman visiosi vaginasta. Askartelutarvikkeet löytyvät paikan päältä, vain mielikuvitus ja pokka ovat rajoina. PARAS VAGINA PALKITAAN
!

F-piste toivottaa kaikki tervetulleiksi viettämään riemukasta naistenpäivää F-pisteen seurassa!

Ulla Lehtonen