Minitekstiilit tekstiilitaiteen lajina Helsingin työväenopiston kiertävissä näyttelyissä vuonna 2011
Tutkimukseni alkuperäisaineistoa varten tein kyselylomakkeen, jonka lähetin kurssien osallistujille. Lähetettyihin kyselyihin 50% henkilöistä vastasivat, se mikä minua eniten hämmästytti oli vastanneiden verrattain korkea ikä, vaikka osallistujat koostuivat hyvinkin heterogeenisestä joukosta. Vastaajien keski-ikä oli 66 vuotta, sekä kaikki kursseille osallistuneet olivat naisia.
Ensimmäisessä näyttelyssä oli 59 työtä, innostus kasvoi kuitenkin siinä määrin, että viimeisessä näyttelyssä oli 120 minitekstiiliä.
Alustavan tulkintani mukaan töistä erottui kolme eri näkökulmaa Itämeri- tilanteeseen.
Ensimmäisessä ryhmässä oli nähtävissä iloa, aurinkoa ja valkoisia purjeita. Toisen ryhmän muodostivat rauhalliset työt, jotka olivat lähinnä toteavia, kun taas kolmannessa ryhmässä ilmeni huoli Itämeren tilasta.
Oli upeaa, että n. 100 naista (joillakin oli useampi työ) innostuvat 20cmX 20cm minitekstiileistä, suunnittelivat ja toteuttivat eri tekniikoin töitään. Alustavassa luennassa näkyi riemu yhdessä tekemisestä.
Monet naisista olivat ystävystyneet ja kuulleet muitten ajatuksia ja mielipiteitä. vastauksissa näkyi myös toisten tuen ja kannustuksen tärkeys. Laajennan kyselyäni, sillä toivon saavani nuorempien kurssilaisten mielipiteitä mukaan. Tässä ensimmäisessä kyselyssä näkyi selvästi vanhemman polven huoli Itämeren saastumisesta. He ovat elämänsä aikana nähneet tapahtumien kehitykseen.
Yllä oleva minitekstiili kertoo kahdeksan Itämeri valtion naisten kädenojennuksesta toisiaan kohti. Sana meri on kirjailtu useilla kielillä, joka on viesti kaikille jäsenvaltioille puhtaamman meren puolesta.
Berit Hasu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti