lauantai 29. syyskuuta 2012

Vallataan kunnat!


Turun kuntapolitiikka on jo liian kauan ollut keski-ikäisten miesten leikkikenttä. Hyväveliverkostot junttaavat toriparkin kaltaisia päätöksiä kuntalaisten mielipiteistä piittaamatta. Aikaisemmin miesten maailmaksi mielletty kuntapolitiikka ei ole vieläkään avautunut tasa-arvoiseksi pelikentäksi nuorille, naisille tai queereille.

Kunnallisvaikuttamisen asenneilmapiiri on usein naisvihamielinen. Nuoria naisia tytötellään ja heidän osaamistaan vähätellään. Puheenjohtajaksi pääseminen on vaikeaa ja sihteeriksi joutuminen arkipäivää. Kivikautiset käsitykset naisten ja miesten paikoista istuvat niin syvällä, että jopa feministisiä arvoja tukevassa puolueessa haluttiin erään kaupungin kaavoituslautakuntaan mieluummin epäpätevä nelikymppinen mies kuin kaavoitusta yliopistossa opiskellut alle kolmekymppinen nainen. Naiset halutaan rajata kulttuurilautakuntiin ja sosiaali- ja terveyslautakuntiin ”pehmeille aloille” ja jättää tärkeät päätökset taloudesta ja kaavoituksesta miehille, puolueesta riippumatta. Tämä on käsittämätöntä.

Päätöksentekokulttuurin uudistamiseksi voi tehdä jotain. Näissä kuntavaaleissa voi aloittaa äänestämällä feministiä. Meitä tarvitaan puhumaan pelon maantieteestä, avoimemmasta päätöksenteosta ja naisurheilun asemasta salivuorojen jaossa. Tämän lisäksi meidän täytyy pitää ääntä, jos emme tyydy salassa tehtyihin tai epäreiluihin päätöksiin ja rohkaista toisiamme osallistumaan keskusteluun siellä, missä meitä ei ole totuttu näkemään. Kuntapolitiikan päätökset koskevat meitä kaikkia.

Tehdään Turusta feministisempi ja avoimempi!

Mirjami Asikainen
F-pisteen varapuheenjohtaja
Kunnallisvaaliehdokas (vihr.)

perjantai 21. syyskuuta 2012

Prinsessaelokuva äideistä ja tyttäristä

F-Pisteen blogin viime viikkoinen prinsessateema jatkuu. Tänä kesänä valkokankaat valloitti Disney Pixarin uusin animaatioelokuva Brave (Urhea), jota nettikirjoittelussa vaalittiin jo kauan ennen ensi-iltaa ensimmäisenä feministisenä prinsessaelokuvana. Skotlannin jylhiin maisemiin sijoittuva seikkailu on joka tapauksessa monella tavoin historiallinen Pixar -elokuvien joukossa. Ensinnäkin Brave on studion ensimmäinen kokopitkä animaatioelokuva, jonka päähenkilö on tyttö. Toiseksi sen ohjaajaksi valittiin Brenda Chapman – tämä olisi ollut ensimmäinen kerta, jolloin Pixar-elokuvan ohjaajantuolilla olisi istunut nainen. Chapman teki animaatioelokuvan historiaa jo vuonna 1998, jolloin hän ohjasi Egyptin prinssin. Hänestä tuli tuolloin ensimmäinen naisohjaaja, joka pääsi suurenluokan animaatioelokuvan puikkoihin. Valitettavasti Chapman erotettiin kesken Braven tekoprosessin "taiteellisten erimielisyyksien" takia. Uudeksi ohjaajaksi napattiin Mark Andrews, yksi elokuvan käsikirjoittajista.


Visuaalisesti upea Brave sijoittuu Skotlannin jylhille kukkuloille. Teini-ikäinen prinsessa Merida (äänenä Kelly Macdonald) on kiinnostuneempi jousiammunnasta kuin kankaan kudonnasta. Tämä aiheuttaa harmaita hiuksia kuningatar-äiti Elinorille (Emma Thompson), joka yrittää koulia villikkotyttärestään säyseää ylhäisönaista, jolta sujuu sekä runonlausunta että luutun soitto. Perheen isä, kuningas Fergus (Billy Connolly), yrittää parhaansa mukaan pysyä sivussa vaimonsa ja tyttärensä kiistoista. Äiti ja tytär ovat jatkuvasti törmäyskurssilla toistensa kanssa, varsinkin kun liekkikutrinen prinsessa uhmaa ikiaikaisia perinteitä kieltäytymällä hänelle järjestetystä avioliitosta. Velvollisuuksiaan pakoileva Merida ostaa itselleen loitsun, jolla on kuitenkin kauaskantoiset seuraukset...


Äidit ovat jääneet vähälle huomiolle Disneyn prinsessaelokuvissa. Leski-isiä ja ilkeitä äitipuolia on toki nähty, mutta äiti-tytärsuhteeseen on kiinnitetty vain vähän huomiota. Brave kertoo universaalin tarinan kahden sukupolven naisten kohtaamisesta ja siitä syntyvistä konflikteista. Vaikka elokuva on pääosin humoristinen liioiteltuine hahmoineen ja vauhdikkaine juonenkäänteineen, onnistuu Brave löytämään tarinastaan yllättävää syvyyttä. Varsinkin kohtaus, Elionor näkee itsensä kosijoitaan varten pyntätyssä tyttäressään, on yksi elokuvan vaikuttavimmista. Braven tarinaa on myös kiitettävä siitä, että se antaa äänen sekä vapautta kaipaavalle Meridalle että velvollisuudentuntoiselle Elinorille. Tarinassa olisi voitu mennä sieltä missä aita on matalin ja tehdä yksioikoisesti perinteitä vaalivasta äidistä seuraavaa sukupolvea tukahduttavan pahiksen. Elokuva ei kuitenkaan asetu yksin Meridanin tai hänen äitinsä puolelle, vaan molempien näkökulmat saavat tilaa ja ymmärrystä. Perinteisen sadun ja seikkailutarinan aineksia sekoitteleva Brave kätkee sisäänsä sanoman siitä, että yhteisymmärrys syntyy vasta kun kaikki osapuolet oppivat aidosti kuuntelemaan toinen toisiaan.


Brave pyörii yhä ainakin Finnkinon teattereissa ja on tutustumisen arvoinen kaikille animaation ystäville.


Annina, F-Pisteen varainhoitaja

perjantai 14. syyskuuta 2012

Jenni Haukio – monarkki vasten tahtoaan? (Jättäkää Jennin mummotukka rauhaan!)


Omien kuninkaallisten puuttuminen on jättänyt suomalaisiin syvän trauman. Tähän asti puutetta on paikattu lähinnä omimalla ruotsalaisten prinsessoja, mutta onneksi tämä varsinkin iltapäivälehdistöä kalvanut surku on nyt vihdoin löytänyt pelastuksensa – onhan meillä Jenni!

Mikäli Jenni Haukio on halunnut välttää julkisuutta, on hän syntynyt onnettomien tähtien alla. Lööppeihin Haukion on ajanut monien sattumien suma: Hän rakastui mieheen, josta pari vuotta häiden jälkeen sattui tulemaan Suomen presidentti. 35-vuotiaan Haukion – kaikkien aikojen nuorimman Suomen presidentin puolison – nuoruutta ja ilmeistä kauneutta korostaa se, että hänen edeltäjänsä tasavallan presidentin puolisona oli 60-vuotias harmaapartainen professorismies. Kun Niinistön kauden alusta voimaan tullut uusi perustuslaki kutisti presidentin valmiiksikin vähäisiä valtaoikeuksia, tämän poliittinen kiinnostavuus väheni entisestään ja median mielenkiinto siirtyi edustuspresidentistä tämän nuoreen edustuspuolisoon. Haukio on vieläpä syntynyt samana vuonna kuin Ruotsin kruununprinsessa Victoria, joten kun presidenttipari lähes ensi töikseen vieraili Ruotsissa, mikään ei enää voinut estää Haukion vertaamista kuninkaallisiin.

Presidentti Niinistö on näkynyt lehdissä lähinnä valokuvansa manipuloinnista nousseen kohun yhteydessä ja olympiakatsomossa. Haukio sen sijaan saa medianäkyvyyttä harva se päivä. Pariskunnan yhteisistä esiintymisistäkin otsikkoon asti pääsee yleensä vain Haukio – tai Haukion vaate: "Vau mikä edustusasu, rouva Haukio!" (Ruotsin-valtiovierailulla, IS 17.4.), "Jenni Haukio tyylikkäänä pinkissä asussa" (Niinistön ja Haukion ottaessa vastaan vapputervehdyksiä, IL 1.5.), "Jenni Haukio seurasi avausottelua Suomen väreissä" (jääkiekon MM-kisojen avausottelussa, jossa Niinistö oli paikalla ja piti avajaispuheen; mtv3.fi 4.5.), ”Jenni Haukion ihana kesä Kultarannassa” (presidenttiparin muutettua kesäasuntoonsa, IS 21.-24.6.), ”Jenni Haukio upeana Kuninkuusraveissa” (Niinistö ja Haukio Mikkelissä, mtv3.fi 22.7.), ”Rouva Jenni Haukio tapaa kuningattaren sinivalkoisissa” (presidenttipari olympialaisten avajaisissa, IS 27.7.). Haukio pääsee lööppiin silloinkin, kun hän ei ole läsnä: "Niinistö jäi yksin kukkien kanssa – missä on Haukio?" (Haukio jäi vatsataudin vuoksi pois mm. vappukukkien vastaanottamisesta, IS 26.4.).

Iltapäivälehtien kirjoitukset Haukiosta ovat lähes poikkeuksetta positiivisia. Tuntuukin, että Haukiosta ollaan puoliväkisin tekemässä prinsessaa, Suomen omaa Catherinea tai Victoriaa, joiden elämäntehtävänä on olla tyylikkäitä ja edustavia. Niinpä Haukion tyyli ja tyylitaju saavat suomalaismedialta vuolasta suitsutusta, häntä verrataan kuninkaallisiin, ja hyväksyntää haetaan ulkomailta asti: "Jenni ja Victoria kuin kaksi marjaa hiuskoristeissaan" (mtv3.fi 17.4.), "Ruotsalaiset ylistävät Jenni Haukiota" (Haukio mainittu yhdessä ruotsalaisblogissa, IS 18.4.), "Jenni hurmasi kuningattaren – kuin ylimmät ystävät" (IL 18.4.), "Onko hän yhtä upea kuin rouva Jenni Haukiomme?" (loppukaneettina brittien herttuatar Catherinen tyyliä koskevassa jutussa, IS 27.4.). Kuninkaallista arvokkuutta korostetaan silläkin, että toisin kuin useimpia suomalaisia, Haukiota peräti rouvitellaan. (Tähän asti ainoa miespuolinen presidentin puoliso oli virallisessa kielenkäytössä "valiokuntaneuvos" tai "tohtori", kun taas valtiotieteiden maisteri Haukio on aina "rouva".)

Suuri yleisö ei ole yhtä yksimielinen Haukion tyylikkyydestä kuin media. Keskustelupalstoilla häntä moititaan "mummomaiseksi" ja "tätimäiseksi", ja risuja saavat ennen kaikkea Haukion hiukset: "Jenni Haukio näyttää viisikymppiselle uusissa kuvissa" (nimim. ddsfdf, kaksplus.fi 11.2.2012), "Ihme mummo - Jenni haukion olemus ja tyyli myötänolottaa" (nimim. 13+18, suomi24.fi 8.2.2012). Ilta-Sanomien (7.2.) mukaan Haukion "ylistetyssä" tyylissä "vain yksi asia (kampaus) jakaa mielipiteet". Aamulehti (5.2.) vertaa Haukion kampausta 83-vuotiaan Tellervo Koiviston hiuksiin. ”Mauton ja tylsä kuten aina, kiusallista ikäeroa yritetään aina peitellä...” arvelee nimimerkki Kulissiavioliitto iltasanomat.fi:ssä 27.7.

Haukio ja Niinistö pitivät avioitumiseensa saakka suhteensa visusti salassa. Häiden jälkeenkin Haukiota näkyi julkisuudessa vain harvoin ennen presidentinvaaleja, joiden alla hän astui esiin todennäköisesti vain edistääkseen puolisonsa kampanjaa. Haukion vappuaaton (julkinen) Facebook-päivitys kertonee jotain hänen halustaan näkyä julkisuudessa: "Helena Anhavan sanoin: 'Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi, älä tietyssä asemassa olevaksi, niin olet vapaa tällaisenakin kevätpäivänä istumaan tavaratalon rappusille syömään tötteröjäätelöä.' Aurinkoista ja iloista vappua!"

Iltapäivälehtien prinsessannälkäisten toimittajien soisikin hieman hillitsevän Haukio-euforiaansa. Toivottavasti Jenni Haukio saa puolisonsa asemasta huolimatta pitää kiinni yksityisyydestään, ja toivottavasti hän median ja keskustelupalstojen ristipaineessakin pitää oman päänsä ja oman tyylinsä: eläköön mummotukka!


Kalle Petteri Keijonen
Kirjoittaja on turkulainen humanisti, feministi, tasavallan kannattaja ja prinsessaharrastaja.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Tervetuloa takaisin F-blogin pariin!

Kesän aikana jäsenemme ovat olleet kukin tahoillaan kanamunien heittelyn kohteena Pride-kulkueessa, feministisen taiteen museossa Washinton DC:ssä, suunnittelemassa sukupuolentutkimukseen uutta opetusta ja pääsykoekirjaa, NYTKIKSEN kokouksissa ja vaikka missä. Nyt on kuitenkin syyskuun kunniaksi aika palata kampukselle ainejärjestötoiminnan viralliseen pyörittämiseen.

Paitsi blogi myös toiminta on vihdoin taas alkanut. Maanantaina 10.9 menemme kokeilemaan Roller derbyä. Perjantaina 14.9 mennään B-galleriaan katsomaan miten feminismi ja kaksikielisyys liittyvät toisiinsa. Samalla reissulla tsekataan Kirjakahvilan Lutkatunnelmissa! –näyttely, lauletaan feministikaraokea ja vaihdetaan kesäkuulumisia. Tarkemmat aikataulut löydät nettisivuilta, sähköpostilistalta ja uudelta facebook-sivultamme.

Lisäksi vierailemme Osaava Nainen -messuilla Nytkiksen kuntapoliittisessa seminaarissa 13.10. ja Tampereella Naistutkimuspäivillä 16. - 17.11. Syksyn mittaan järjestetään alumni-ilta, johon voi tulla kuuntelemaan, millaisia työmahdollisuuksia sukupuolentutkimuksen opinnot mahdollistavat. Kriittisten iltamien aiheena on feministit kuntapolitiikassa. Lukupiirikin jatkuu edelleen. Ensimmäisenä kirjana luemme Michel Foucault’n Seksuaalisuuden historian. Lisäksi yritämme saada joulukuuksi vetäjän feministiselle itsepuolustuskurssille.

Koska feministiksi kasvaminen on kauneinta elämässä, tutustumme innolla myös uusiin opiskelijoihin johdantokurssin aikana ja kastajaisissa. 

Marraskuussa on syyskokouksen aika. Silloin F-pisteelle valitaan uusi hallitus vuodeksi 2013. Jos olet siis kiinnostunut hallitustoiminnasta, niin silloin on hyvä sauma päästä mukaan! 

Sitä ennen ihanaa ja virikkeistä alkanutta syksyä kaikille feministeille! Tulkaa mukaan toimintaan, nauttikaa, emansipoitukaa ja voikaa hyvin!

Janica Rantanen, F-pisteen puheenjohtaja