F-Pisteen
blogin viime viikkoinen prinsessateema jatkuu. Tänä kesänä
valkokankaat valloitti Disney Pixarin uusin animaatioelokuva Brave
(Urhea), jota nettikirjoittelussa vaalittiin jo kauan ennen
ensi-iltaa ensimmäisenä feministisenä prinsessaelokuvana.
Skotlannin jylhiin maisemiin sijoittuva seikkailu on joka tapauksessa
monella tavoin historiallinen Pixar -elokuvien joukossa. Ensinnäkin
Brave on studion ensimmäinen kokopitkä animaatioelokuva, jonka
päähenkilö on tyttö. Toiseksi sen ohjaajaksi valittiin Brenda
Chapman – tämä olisi ollut ensimmäinen kerta, jolloin
Pixar-elokuvan ohjaajantuolilla olisi istunut nainen. Chapman teki
animaatioelokuvan historiaa jo vuonna 1998, jolloin hän ohjasi
Egyptin prinssin. Hänestä tuli tuolloin ensimmäinen naisohjaaja,
joka pääsi suurenluokan animaatioelokuvan puikkoihin.
Valitettavasti Chapman erotettiin kesken Braven tekoprosessin
"taiteellisten erimielisyyksien" takia. Uudeksi ohjaajaksi
napattiin Mark Andrews, yksi elokuvan käsikirjoittajista.
Visuaalisesti
upea Brave sijoittuu Skotlannin jylhille kukkuloille. Teini-ikäinen
prinsessa Merida (äänenä Kelly Macdonald) on kiinnostuneempi
jousiammunnasta kuin kankaan kudonnasta. Tämä aiheuttaa harmaita
hiuksia kuningatar-äiti Elinorille (Emma Thompson), joka yrittää
koulia villikkotyttärestään säyseää ylhäisönaista, jolta
sujuu sekä runonlausunta että luutun soitto. Perheen isä, kuningas
Fergus (Billy Connolly), yrittää parhaansa mukaan pysyä sivussa
vaimonsa ja tyttärensä kiistoista. Äiti ja tytär ovat jatkuvasti
törmäyskurssilla toistensa kanssa, varsinkin kun liekkikutrinen
prinsessa uhmaa ikiaikaisia perinteitä kieltäytymällä hänelle
järjestetystä avioliitosta. Velvollisuuksiaan pakoileva Merida
ostaa itselleen loitsun, jolla on kuitenkin kauaskantoiset
seuraukset...
Äidit
ovat jääneet vähälle huomiolle Disneyn prinsessaelokuvissa.
Leski-isiä ja ilkeitä äitipuolia on toki nähty, mutta
äiti-tytärsuhteeseen on kiinnitetty vain vähän huomiota. Brave
kertoo universaalin tarinan kahden sukupolven naisten kohtaamisesta
ja siitä syntyvistä konflikteista. Vaikka elokuva on pääosin
humoristinen liioiteltuine hahmoineen ja vauhdikkaine
juonenkäänteineen, onnistuu Brave löytämään tarinastaan
yllättävää syvyyttä. Varsinkin kohtaus, Elionor näkee itsensä
kosijoitaan varten pyntätyssä tyttäressään, on yksi elokuvan
vaikuttavimmista. Braven tarinaa on myös kiitettävä siitä, että
se antaa äänen sekä vapautta kaipaavalle Meridalle että
velvollisuudentuntoiselle Elinorille. Tarinassa olisi voitu mennä
sieltä missä aita on matalin ja tehdä yksioikoisesti perinteitä
vaalivasta äidistä seuraavaa sukupolvea tukahduttavan pahiksen.
Elokuva ei kuitenkaan asetu yksin Meridanin tai hänen äitinsä
puolelle, vaan molempien näkökulmat saavat tilaa ja ymmärrystä.
Perinteisen sadun ja seikkailutarinan aineksia sekoitteleva Brave
kätkee sisäänsä sanoman siitä, että yhteisymmärrys syntyy
vasta kun kaikki osapuolet oppivat aidosti kuuntelemaan toinen
toisiaan.
Brave
pyörii yhä ainakin Finnkinon teattereissa ja on tutustumisen
arvoinen kaikille animaation ystäville.
Annina,
F-Pisteen varainhoitaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti