"The male has a negative Midas Touch -- everything he touches turns to shit."
Kun lupauduin kirjoittamaan blogitekstin Valerie Solanasin SCUM-manifestistä ja F-Pisteen lukupiirin avauksesta, varoitin, että lopputuloksesta tulisi mitä todennäköisemmin egoistista itsereflektiota, mutta varoitus oli turha, sillä manifestin lukeneet kyllä tietävät, etten miehenä muunlaiseen kykenekään. Mutta siitä huolimatta – tai juuri sen takia – tämä on nyt tässä.
SCUM-manifesti on vuonna 1967 Yhdysvalloissa omakustanteena julkaistu ja viime vuonna Savukeitaan suomennoksena ilmestynyt omanlaisensa feministisen utopian lähtölaukaus, joka lakaisee lattiaa miehillä ja kaikella miesten luomalla sotateknologiasta Suureen Taiteeseen ja lähiöelämään. Solanasin teksti on suomalaisen "kahdeksankymmenen sentin" tasa-arvopuheen keskellä virkistävää, ja vaikka minun on vaikea olla lukematta sitä hieman pilke silmäkulmassa kirjoitettuna (mitä sanot, Andy Warholin haamu?) ja siten sillä on vaara tulla vastaanotetuksi ainoastaan äärimmilleen kärjistettynä kritiikkinä vain kaikkein pälleimpiä miehiä kohtaan, osuu se kohteisiinsa niin usein ja niin terävästi, että yhtä aikaa itkettää ja naurattaa. Kärjekkyys myös oivaltavasti etäännyttää, jolloin kritiikin pääasiallinen kohde – minä – voi säätää vastaanottimensa sopivaksi kokemalleen äänenvoimakkuudelle.
Vaikka astuessani Kirjakahvilan perimmäiseen huoneeseen, joka oli täyttynyt vast'ikään SCUM-manifestin lukeneilla feministeillä, pienen hetken ajaksi mieleeni hiipikin ajatus "tänäänkö päättyy elämäni?", antaa manifestimuotoinen huutaminen paljon enemmän tilaa kuin kylmän viileästi esitetty argumentaatio, joka ei jätä lukijalle muita mahdollisuuksia kuin ottaa teksti sellaisenaan tai käpertyä puolustusasemiin. Vain yksioikoisin nainen tai mies lukee SCUMin näkemykset (miesten syytä ovat mm. sota, sairaudet ja kuolema) kirjaimellisesti. Manifestissa on kiistatta kyse miesvihasta, ja vaikken minkäänlaisen vihan levittämistä sinällään hyväksykään*, on teksti niin mainiosti kirjoitettu ja niin monista kuvailuista tunnistan itseni, etten voinut muuta kuin nyökkäillä hyväksyvästi ja jäädä sulattelemaan lukemaani.
Lukupiirissä SCUM sai aiheellista kritiikkiä essentialistisesta nais- ja mieskuvastaan. Itsekin koin valitettavana, että koska manifestin mukaan mies – siis joka(inen )mies – on emotionaalisesti kyvytön, ei Solanas myöskään avaa ovea kehittymisen mahdollisuudelle, ja täten hän tarjoaa vapaakortin kaltaisilleni tunnevammaisille, jotka eivät ymmärrä, mikä ihmisiä – siis naisia – ja muita miehiä liikuttaa. On siis turha edes yrittää, koska meidät on jo geneettisesti poissuljettu tyydyttävän sosiaalisen kanssakäymisen maailmasta. Toki voimme tiedostaa oman mitättömyytemme, mutta yhtä lailla toivoton tilanne voi johtaa kieltämiseen, status quon puolesta taistelemiseen ja pyrkimykseen kokea sitä, mitä harhaisissa mielissämme nautinnoksi luulemme. Vaan onneksi meillä on Daddy's Girlit silittämässä päitämme ja paitamme…
Sukupuolikysymysten – tai paremminkin -vastausten – lisäksi SCUMissa olennaista on kulttuuri- ja kapitalismin kritiikki, ja myös niiden vuoksi tämä herkullinen manifesti on suositeltavaa luettavaa aivan kaikille länsimaisen elämäntyylin piirissä operoiville. Solanasin sanat luettuasi maailma piirtyy silmissäsi kovin paljon kirkkaampana, ja ruskeampana.
Niin, joo, ja suositeltavaa on myös mennä/tulla F-Pisteen lukupiiriin!
Jani Petteri Virta
* = Ranska tietenkin on paska maa.
SCUM-manifesti. (SCUM Manifesto, 1968.) Suom. Suvi Auvinen. Savukeidas, 2011
Seuraava feministinen lukupiiri kokoontuu Mimesiksessä (Keltainen talo Sirkkalan kasarmin sisäpihalla) torstaina 1.3 klo 18.
Seuraava teksti:
Jane Bennett (2010) Vibrant Matter: a political ecology of things
Luetaan: Preface, luku 1 The Force of Things, ja luku 2 The Agency of Assemblages
Tervetuloa mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti