Rakastan silmälaseja. Näössäni kuitenkin lienee vikaa, sillä en näe kunnolla millään vahvuuksilla. Siksi käytänkin hämäyslaseja. Ikkunalasirilleissä on se mukava puoli, että niitä voi pitää mielensä mukaan. Samaa ominaisuutta ei löydy sukupuolisilmälaseista.
Olen kertaalleen joutunut etsiskelemään läppäriäni ympäri kaupunkia. Olen myös hukannut takkini nollakelillä. Mutta sukupuolirillit eivät unohdu yliopistolle eivätkä huku narikoihin. Siinä ne ovat vielä kotonakin, puristavat ja pakottavat, kun tahtoisi maata ja katsoa tv:stä tasapaksua lifestyle- ja realitymoskaa: Huijarirakentajia, Kääpiöpainijoita, Nuortumiskilpailua, Sadan taalan remonttia, Ruotsalaisia poliiseja...
Lasit pilkkaavat oikeuttani kuulla rauhallisen äänen selittävän, kuinka ”sisustus on luotu yhdistellen kiintoisalla tavalla vanhaa ja uutta”. Niiden läpi hahmottuu ikävän selvästi, että sama resepti oli käytössä silloin, kun ohjelmien sukupuolijärjestelmää rakennettiin. Jälleen on tarjolla heteromatriisia. Naisia ja Miehiä, lihapullia ja perunamuusia. Jossain vaiheessa 2000-luvun individualisti päätti haluta Ikea-lihapullansa kirpakalla chutneylla. Matriisiin tarvittiin uusi sarake, kolmas sukupuoliperformanssi. Homo.
Matriisia muokatessa jouduttiin päivittämään myös totuttua julkisen ja yksityisen vastakkainasettelua. Betty Friedanin harhaiset ja naukkailevat esikaupunkirouvat saivat jäädä 60- luvulle. Nykyajan Nainen on myös kiireinen julkinen toimija, jonka aika ei riitä loputtomaan yksityisen alueen ehostamiseen.
Niinpä lifestyle-jumalat loivat Homon Naisen kylkiluusta. Homo on Naiselle kuin Miehelle olut: neuvoa antava. Olkoon Mies poliisi ja pelastaja, mutta Homo on ehdoton yksityisen sankari. Hän tuunaa ja stailaa niin kodin, kehon kuin vaatekaapinkin. Naisen vapaa-aika on Homon työaikaa. Homolla taas ei erillistä vapaa-aikaa ole, sillä hän elää työlleen.
Homolla ei ole rumaa toppatakkia tai hiuspäiviä helvetistä. Nämä vielä sallitaan Miehelle, onhan se siellä jossain muualla, Karanneen jäljillä ja Totuuden perässä, amerikkalaisella ansa-autolla. Jos se uskaltautuu kotiin, käskee Homo sen purevan lennokkaasti vaihtaa puvun päälleen, ajaa partansa, olla haisematta. Homo siis toimii myös heterosuhteen huoltohenkilönä. Naisen ei tarvitse nalkuttaa, sillä Homo tekee sen hänen puolestaan.
Lifestyle-ohjelmat onnistuvat samanaikaisesti olemaan sekä rajoja rikkovan moderneja että kotoisan perinteisiä. Ne horjuttavat konservatiivisia järjestyksiä synnyttämättä silti kaaosta. Kodit, autot ja sukupuolet esitetään samassa hengessä, tuunattuina ja stailattuina. Näin sukupuoli pelkistyy käsikirjoitetuksi performanssiksi. On yhdentekevää, keitä rooleihin valitaan, sillä esitys ei muutu näyttelijöitä vaihtamalla.
Lihapulla on lihapulla, vaikka sen päälle kaataisi ämpärillisen pikkelssiä. Sitä paitsi olen kasvissyöjä. Turha kuitenkaan viskata Tuplakuplaa retrokaukosäätimellä, onhan minulla Yle Teema. Ja suklaata.
Kia Andell
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti