”Sherlock Holmes is cheerful, so Sherlock Holmes must have a case.”
Kulttuurihistoriaan valmistuva graduni käsittelee vuosina 1984–1994 tuotettujen Sherlock Holmes -tv-sarjojen mieskuvaa ja eksentrisyyttä. Sarjoja on neljä (The Adventures of…, The Return of…, The Casebook of… ja The Memoirs of Sherlock Holmes) ja jaksoja yhteensä 41. Sarjan pääosissa nähdään Jeremy Brett Holmesina sekä David Burke ja Edward Hardwicke tohtori Watsonina. Jaksojen käsikirjoitukset perustuvat hyvin vahvasti Arthur Conan Doylen kirjoittamiin alkuperäisiin Holmes-tarinoihin.
Tutkin sarjojen mieskuvaa Sherlock Holmesin hahmon sekä näyttelijä Jeremy Brettin kautta. Millainen mies Sherlock Holmes on? Miten Sherlockin hahmo suhteutuu sarjassa esitettävään viktoriaaniseen kulttuuriin? Miten Jeremy Brett ja hänen tulkintansa sijoittuvat 1980-luvun englantilaiseen yhteiskuntaan ja populaarikulttuurissa vallinneeseen heritage-buumiin? Entä millä tavoin sarjassa ilmenee Sherlock Holmesin eksentrisyys sitä pohdittaessa tieteellisestä ja kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta? Eksentrisyyteen liittyy tutkimuksessani myös dandyismi, jonka edustajaksi Holmes voidaan tietyissä mitoissa määritellä.
Sherlock Holmesin mieskuva on mielenkiintoinen tutkimisen kohde hahmon pitkän kirjallisen ja audiovisuaalisen perinteen vuoksi. Tiukassa viktoriaanisessa kulttuurissa syntynyt hahmo erottuu joukosta omilla erikoisilla tavoillaan ja epäsovinnaisella käytöksellään. Holmes on sisimmässään englantilainen herrasmies, mutta asioidessaan kuninkaiden ja aateliston kanssa hän unohtaa luokkarajat ja usein myös kunnioituksen. Tarinoissa ja TV-sarjassa esiintyvät miehet edustavat useita yhteiskuntaluokkia, aina kuninkaallisista kerjäläisiin. Holmes liikkuu luontevasti luokasta toiseen kaivaen esiin ja korostaen eri ryhmien tyypillisiä tapoja ja ajatuksia.
Voimakkaimmin esiin nousevat tietysti Sherlock Holmes ja hänen ystävänsä tohtori Watson: Jälkimmäinen on melko ”tavallinen” englantilainen keskiluokan herrasmies, koulutettu ja entinen armeijan lääkäri. Holmes sen sijaan on oman ammattinsa luonut, boheemi taiteilijan ja yksityisetsivän yhdistelmä, joka taitaa niin nyrkkeilyn kuin verbaalisen nokkeluuden. Mukana tutkimuksissa pyörii välillä myös Sherlockin isoveli Mycroft Holmes, joka on veljeään älykkäämpi ja laiskempi, mutta luonut samaan tapaan itselleen täysin uniikin aseman osana Britannian hallintoa. Mycroftia ja Sherlockia voidaan pitää esimerkkeinä 1800-luvun englantilaisesta ”self-help”-ajatuksesta, joka periytyi vahvana myös 1980-luvulle osana thatcherismia.
Miestutkimuksen ja -historian teemoja, joita tutkimuksessani nousee esiin, on mm. miesten välinen ystävyys, miesten julkisen ja yksityisen piirin raja, dandyismin ja eksentrisyyden mukanaan tuomat piirteet mieskuvaan, sekä horjuvan terveyden vaikutus mieheyteen. Näyttelijä Jeremy Brett kärsi maanis-depressiivisyydestä, mikä vaikutti suuresti hänen roolityöhönsä Holmesina. Mieskuva on käsitteenä laaja, ja sen tarkentuminen tiettyihin teemoihin ja osa-alueisiin tapahtuu alkuperäisaineiston analyysin kautta: Holmesin eleet, repliikit ja käytöstavat kertovat kaikki paitsi hänestä itsestään, myös häntä ympäröivästä kulttuurista. Dandy- ja eksentrikko-käsitteiden kautta katsotaan mieheyteen liittyviä erikoisempia piirteitä: epäsovinnaisuus voi erottaa miehen vertaistensa joukosta tai se voi vahvistaa mieheyteen liittyviä piirteitä. Dandyista tunnetuin lienee Conan Doylen aikalainen Oscar Wilde, jota Holmes-kirjailija käytti osittain inspiraationa. Holmes-veljesten ja Watsonin ohella esiin nousee myös muutamia vahvaluontoisia naisia, joiden itsenäinen ajattelutapa heijastuu etenkin Holmesin käytökseen: naisiin tunnetusti hieman kylmäkiskoisesti suhtautuva etsivä ihailee naisia, jotka tietävät mitä tahtovat.
Kaiken kaikkiaan Jeremy Brettin ja Sherlock Holmesin kautta avataan näkökulmaa viktoriaanisen etsivän ja 1980-luvun näyttelijän yhdessä luomaan mieskuvaan. Molempia kuvaa sarjassa kuultava kommentti Holmesista Watsonin kouluaikaiselta ystävältä: ”He really is the most inscrutable fellow, Watson.” (The Naval Treaty)
Elina Karvo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti