Vuosi 1988
Pari päivää sen jälkeen kun
synnyin, Suomessa valittiin ensimmäisen kerran presidentti suoralla
kansanvaalilla. Tämä presidentti oli Mauno Koivisto.
Vuosi 1994
Ensimmäiset presidentinvaalit, jotka
muistan. Toisella kierroksella valittua Martti Ahtisaarta vastassa
oli Elisabeth Rehn, joka oli suur-suosikkini. Olin silloin
päiväkodissa, jonne joku oli tuonut Popedan kasetin. Parin
eskari-kaverin kanssa tuli tanssittua Kersantti Karoliinan tahdissa
kyllästymiseen saakka ja kotona tivasin vanhemmiltani, mitä
tarkoittaa kapiainen. Naispresidentti olisi ollut parhautta jo
silloin.
Vuosi 2000
Näiden vaalien aikaan olin näsäviisas
ala-asteikäinen ”feministi”, joka kannatti Riitta Uosukaista ja
Tarja Halosta. Äidinkielen tunnilla kirjoitettiin jotain puheen
tapaisia, ja minä intouduin paasaamaan Suomen sovinisteista, jotka
äänestävät Esko Ahoa vain siksi, että hän on mies.
Vastaväittäjäksi sain nuoren mies-sijaisen, josta ei lopulta ollut
ollenkaan vastusta. ;)
Vuosi 2006
Nämä vaalit olivat osaltani varsin
surkuhupaisat. Olin jo edellisten vaalien jälkeen laskenut olevani
18, kun seuraava presidentti valitaan. Odotin äänestystä kuin
kuuta nousevaa, mutta tammikuun alussa postiluukusta tuli vain yksi
äänestyskuori, ja se kuori oli kämppikselleni. Olin siis pari
päivää liian nuori ja siksi turhauduin koko vaaleista. Läheiseni
äänestivät inhokkiani ja lopulta toisella kierroksella minulle oli
aivan sama, kumpi valitaan. Onneksi äänestysikäinen kansa osasi
valita oikein.
Vuosi 2012
Sain ensimmäisen kerran äänestää.
Tunne oli mahtava! Kaiken tämän vauhkoomisen jälkeen olisi kai
ollut loogista äänestää naista. Toisin kävi. Äänestin
feministiä, joka ei ollut kumpikaan nais-ehdokkaista. Feministiä,
joka haluaa Suomesta kokoaan suuremman. Feministiä, joka uskaltaa
olla oma itsensä, tarttua härkää sarvista ja puolustaa heikointa
unohtamatta ympäristöä. Viime vaalien aikaan en olisi ikinä
uskonut sanovani tätä, mutta sukupuolella ei ole merkitystä,
kunhan asia on oikea. Tällä kertaa naisten aseman kannalta paras
vaihtoehto oli mies.
Ehdokkaani pääsi myös toiselle
kierrokselle ja hänestä on alettu puhua ilmiönä, vastajytkynä
Suomen vihan kyllästämään poliittiseen ilmapiiriin. Hän on
herättänyt paljon keskustelua ihmisoikeuksista, minkä myötä
jokainen suomalainen on joutunut miettimään omia asenteitaan.
Sunnuntaina pääsen vielä uudestaan
kirjoittamaan äänestyslappuun numeron 2.
Toivottavasti sinä teet samoin!
Janica Rantanen
"Viime vaalien aikaan en olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta sukupuolella ei ole merkitystä, kunhan asia on oikea."
VastaaPoistaMitä tällä tarkalleen ottaen tarkoitat? Eikö feminismi ole tasa-arvoliike, joka tähtää niin naisiin kuin miehiin kohdistuvien tasa-arvo-ongelmien kitkemiseen? Näin ainakin moni feministi määrittelee tasa-arvoliikkeen. Miksi tasa-arvoa kannattava mies olisi vähemmän uskottava kuin nainen? Ovatko naisiin tai miehiin kohdistuvan syrjinnän huomioiminen sallittua tai täysin oikeutettua vain toiselle sukupuolelle?
Moikka!
VastaaPoistaTässä kommenttien perille saamisessa on ollut vähän hankaluuksia. vastaan nyt kolmannen kerran. toivottavasti vihdoin tulee perille. ;)
Viime vaalien aikaan tosiaan ajattelin, että feminismi on sitä, että yhteiskunnan parhaille paikoille saadaan mahdollisimman paljon naisia. Lukioajoista olen kuitenkin oppinut jotain ja tällä hetkellä olen kiinnostunut myös muihin sukupuoliin liittyvistä tasa-arvokysymyksistä. Tasa-arvoa kannattava mies on kyllä mielestäni yhtä uskottava kuin nainen, ja monen mielestä jopa uskottavampi (mikä onkin jo kokonaan toinen kysymys). Syrjinnän huomioiminen on sallittua ja erittäin toivottavaa, on sitten mitä sukupuolta tahansa. :)