perjantai 3. helmikuuta 2012

Feministi, joka äänesti miestä


Vuosi 1988
Pari päivää sen jälkeen kun synnyin, Suomessa valittiin ensimmäisen kerran presidentti suoralla kansanvaalilla. Tämä presidentti oli Mauno Koivisto.

Vuosi 1994
Ensimmäiset presidentinvaalit, jotka muistan. Toisella kierroksella valittua Martti Ahtisaarta vastassa oli Elisabeth Rehn, joka oli suur-suosikkini. Olin silloin päiväkodissa, jonne joku oli tuonut Popedan kasetin. Parin eskari-kaverin kanssa tuli tanssittua Kersantti Karoliinan tahdissa kyllästymiseen saakka ja kotona tivasin vanhemmiltani, mitä tarkoittaa kapiainen. Naispresidentti olisi ollut parhautta jo silloin.

Vuosi 2000
Näiden vaalien aikaan olin näsäviisas ala-asteikäinen ”feministi”, joka kannatti Riitta Uosukaista ja Tarja Halosta. Äidinkielen tunnilla kirjoitettiin jotain puheen tapaisia, ja minä intouduin paasaamaan Suomen sovinisteista, jotka äänestävät Esko Ahoa vain siksi, että hän on mies. Vastaväittäjäksi sain nuoren mies-sijaisen, josta ei lopulta ollut ollenkaan vastusta. ;)

Vuosi 2006
Nämä vaalit olivat osaltani varsin surkuhupaisat. Olin jo edellisten vaalien jälkeen laskenut olevani 18, kun seuraava presidentti valitaan. Odotin äänestystä kuin kuuta nousevaa, mutta tammikuun alussa postiluukusta tuli vain yksi äänestyskuori, ja se kuori oli kämppikselleni. Olin siis pari päivää liian nuori ja siksi turhauduin koko vaaleista. Läheiseni äänestivät inhokkiani ja lopulta toisella kierroksella minulle oli aivan sama, kumpi valitaan. Onneksi äänestysikäinen kansa osasi valita oikein.

Vuosi 2012
Sain ensimmäisen kerran äänestää. Tunne oli mahtava! Kaiken tämän vauhkoomisen jälkeen olisi kai ollut loogista äänestää naista. Toisin kävi. Äänestin feministiä, joka ei ollut kumpikaan nais-ehdokkaista. Feministiä, joka haluaa Suomesta kokoaan suuremman. Feministiä, joka uskaltaa olla oma itsensä, tarttua härkää sarvista ja puolustaa heikointa unohtamatta ympäristöä. Viime vaalien aikaan en olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta sukupuolella ei ole merkitystä, kunhan asia on oikea. Tällä kertaa naisten aseman kannalta paras vaihtoehto oli mies.

Ehdokkaani pääsi myös toiselle kierrokselle ja hänestä on alettu puhua ilmiönä, vastajytkynä Suomen vihan kyllästämään poliittiseen ilmapiiriin. Hän on herättänyt paljon keskustelua ihmisoikeuksista, minkä myötä jokainen suomalainen on joutunut miettimään omia asenteitaan.
Sunnuntaina pääsen vielä uudestaan kirjoittamaan äänestyslappuun numeron 2.
Toivottavasti sinä teet samoin!

Janica Rantanen

2 kommenttia:

  1. "Viime vaalien aikaan en olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta sukupuolella ei ole merkitystä, kunhan asia on oikea."

    Mitä tällä tarkalleen ottaen tarkoitat? Eikö feminismi ole tasa-arvoliike, joka tähtää niin naisiin kuin miehiin kohdistuvien tasa-arvo-ongelmien kitkemiseen? Näin ainakin moni feministi määrittelee tasa-arvoliikkeen. Miksi tasa-arvoa kannattava mies olisi vähemmän uskottava kuin nainen? Ovatko naisiin tai miehiin kohdistuvan syrjinnän huomioiminen sallittua tai täysin oikeutettua vain toiselle sukupuolelle?

    VastaaPoista
  2. Moikka!

    Tässä kommenttien perille saamisessa on ollut vähän hankaluuksia. vastaan nyt kolmannen kerran. toivottavasti vihdoin tulee perille. ;)

    Viime vaalien aikaan tosiaan ajattelin, että feminismi on sitä, että yhteiskunnan parhaille paikoille saadaan mahdollisimman paljon naisia. Lukioajoista olen kuitenkin oppinut jotain ja tällä hetkellä olen kiinnostunut myös muihin sukupuoliin liittyvistä tasa-arvokysymyksistä. Tasa-arvoa kannattava mies on kyllä mielestäni yhtä uskottava kuin nainen, ja monen mielestä jopa uskottavampi (mikä onkin jo kokonaan toinen kysymys). Syrjinnän huomioiminen on sallittua ja erittäin toivottavaa, on sitten mitä sukupuolta tahansa. :)

    VastaaPoista